Krista Mänttäri on työskennellyt ravintolapäällikkönä ja viinimestarina muun muassa Nuevossa, Est 1887:ssä, Palace Kämpin Sassossa ja Careliassa. Sikke’sinkin avaamisessa hänellä oli näppinsä pelissä.

Kollegat ovat kuvanneet Mänttäriä karismaattiseksi johtajaksi, jolla on valtava tietotaito. Mentorina hän on kannustava ja hyvällä tavalla kyseenalaistava.

Kotikaupunkiinsa Forssaan Mänttäri on perustanut Köökin, Vispilän ja viinibaari Poreen ja hänet on valittu alueen naisyrittäjäksi. Nauravainen nainen huokuu hyvää energiaa ja jakaa sitä myös muille.

Tunnelmanluojana ja tiimipelurina tunnettu viinimestari ja keramiikka-artesaani on toteuttanut kaikki ammatilliset unelmansa. Siviilissä grungetytöksi itseään kuvaava Mänttäri haaveilee vain Pearl Jamin keikalle pääsystä.

Yhteispeli

”Minulla oli lapsena ihana ystäväporukka. Harrastimme koripalloa ja voitimme suomenmestaruuden, kun olin 16-vuotias. Vanhemmiten koripallo ei tuntunutkaan enää samalta. Olin huonompi ilman tuttua joukkuetta.

Koripallo on antanut paljon kokemusta tiimin muodostuksesta ja tiimipelaamisesta. Kaikki sujuu hyvin, kun jokaisella on selkeä oma tehtävä. Päällikön pitää luottaa tiimiinsä. Mollaaminen ei toimi. Ravintolapäällikön tärkein tehtävä on olla vierellä tsemppaamassa ja nähdä, mihin tehtävään kukin parhaiten soveltuu.”

Käsityö

”Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vietin au pair -vuoden Englannissa vanhalla maatilalla.

Perheen isä James oli ollut Torresin viinitilalla ja ranskalaisella samppanjatilalla töissä ennen kuin alkoi valmistaa perinteisellä samppanjamenetelmällä omaa siideriään, Gospel Green Cottage Cideria.

Au pair -perheen vanhemmat kiertelivät Ranskan viinitiloilla hakemassa täydennystä viinikellariinsa. Äiti Kathy teki hyvää ruokaa ja sain maistaa viinejä. Innostukseni ruokaan, viiniin ja käsillä tekemiseen oli syttynyt.

Palattuani Forssaan vuonna 2010 työnsin kirjaimellisesti kädet saveen ja osallistuin keramiikkakurssille. Hullaannuin tekemiseen niin paljon, että jatkoin keramiikka-artesaanikouluun. Aiemmin en ollut tehnyt käsillä muuta kuin ruokaa. Keramiikkaa ja astiat ovat luonteva osa ravintolamaailmaa ja viinien valmistusta.”

Maku

”Äidinäitini toimi kokkina pankin edustuskeittiössä. Hänellä oli pakkasessa puolikas possu eri ruhonosiin leikattuna. Opin, että eläimestä käytetään kaikki.

Kokkikoulun aikaan minut valittiin Nuori kokki -kilpailuun valmistettuani täytettyä kanaa. Se ei ollut yhtä kaunis kuin muiden annokset, mutta maku oli paras!

Nuevon ravintolapäällikkönä oivalsin, että viinit ja ruoat pitää aina maistaa yhdessä. Viinin suositteleminen on helppoa, kun osaa perustella, miksi juuri se sopii parhaiten ruoan makuihin.

Olen matkustellut paljon hyvien makujen perässä. Suosikkejani ovat osterit, tartar ja Piemonten punaviinit. Juustoihin olen heikkona – mitä vahvempi haju, sitä parempi maku!”

Hetkessä eläminen

”Vuonna 2009 aloitin ravintolapäällikön työt Careliassa. Se on maailman kaunein ravintola. Samoihin aikoihin tapasin lukioajoilta tutun Mikan. Forssassa käydessäni katsoin, että kuka tuo komea mies onkaan. Olin ollut niin työorientoitunut, että olin unohtanut etsiä parisuhdetta. Elämäni rakkaus oli erittäin tervetullut!

Mikalla oli yritys ja pieni lapsi, joten hänen oli mahdotonta muuttaa Helsinkiin. Olin ehtinyt olla Careliassa vain vuoden, kun lähdin Forssaan. Muutimme vanhaan rintamamiestaloon joenrantaan.

Minulle sopivaa työpaikkaa ei löytynyt. Aloin pohtia alan vaihtoa. Sitten katkaisin jalkani ja jouduin vuodeksi lepoon. Mika kysyi, että miksi ihmeessä vaihtaisin alaa, koska sydämeni on ruoassa ja viinissä. Kun Forssasta vapautui kellariravintola, jossa oli hyvä henki jo lapsuudessani, perustin siihen ensimmäisen ravintolani Köökin.”

Kunnianhimo

”Englannin isäntäperhe pyysi minua laittamaan heille suomalaista ruokaa. Tein nakkikastiketta, josta tuli kamalan makuista. Suomeen palattuani hain Turkuun kokkilinjalle. Olin päättänyt, että vielä se nakkikastike onnistuu.

Kokkikoulu oli rakkautta ensi silmäyksellä. Nukkumaan mennessäni ajattelin, mitä voisin kokeilla seuraavana päivänä ja miten eri ainekset sopivat yhteen. Halusin maailman parhaaksi kokiksi.

Nuevossa työskennellessäni tapasin Ursula Zittingin. Hän on mieletön nainen, joka perusti aikaansa edellä olevia ravintoloita. Ursula pyysi minut mukaan Est 1887:iin ja Palace Kämpin Sassoon. En ollut yhtään varma, olinko valmis Sasson ravintolapäälliköksi, mutta minulla oli hirveä halu yrittää ja sain tiimiltä täyden luottamuksen.

Vanhempani ovat aina kannustaneet minua, eivätkä he ohjanneet minua ammatillisesti. Tosin äiti sanoi aina, että älä vaan ryhdy yrittäjäksi kuten isä.

Oman yrityksen perustaminen vuonna 2011 ei muuttanut mielikuvaani ravintolan johtamisen työläydestä, koska olin aina työskennellyt kuin omalle yritykselle. Kun tekee työnsä kunnianhimoisesti, ei ole merkitystä, onko tekijä, osakas vai omistaja.”

Lähiruoka

Sami Tallberg käytti aikoinaan paljon lähituottajia ja keskustelimme usein kotimaisista raaka-aineista.

Forssassa kaikki kasvoi lähellä, niinpä Köökistä tuli lähiruokaravintola, jossa tarjoilimme hevosta, fasaania, sorsaa, peuraa, järvikalaa ja sianpääsylttyä. Elimme vahvasti sesongin mukaan ja lista vaihtui viikoittain, mikä oli keittiölle haastavaa.

Viiden vuoden kuluttua oli uuden ravintolan aika. Sain yrityskumppaneiksi Tiina ja Veli-Matti Kosken, joilla oli lähiruokacatering. Ravintolan nimeksi tuli Vispilä.

Kolmen vuoden kuluttua yritimme laajentaa muihin kaupunkeihin, mutta intuitio ohjasi laittamaan ravintolan kiinni ja jatkamaan omille poluille. Pian sen jälkeen tuli pandemia.”

Viini

”Viinimestarikoulu oli avartava. Pääsin näkemään, miten Vinho Verden rehevät köynnökset eroavat Riojan kuivista käppänöistä. Portugalissa sain olla tarhalla vain päivän, olin niin huono poimija. Pääsin sekoittamaan hiivoja ja tutustumaan portviinikulttuuriin. Ymmärsin, että viini on maataloustuote, jonka tekeminen on kovaa hommaa ja käsityötä.

Ennen viinimestaritutkintoa pidin vahvoista ja tanniinisista punaviineistä, kuten chileläisestä cabernet sauvignonista. Siinä oli selkeä rakenne: tanniinit ja muut elementit oli helppo erottaa. Nykyään suosikkejani ovat Ranskan valkoiset ja Italian punaiset. Kesällä nautin eniten samppanjaa.

Nykyinen ravintolani Pore on Forssan ensimmäinen paikka, josta saa natuja. Listalla on myös paljon klassisia viinejä. Kun tuotetaan rypäleelle ominaista hyvää viiniä, ei ole merkitystä, onko se natua vai ei.

Etsin uusia viinejä viikoittain. Se on työlästä mutta ihanaa: saan hullutella täysillä! Pore on täysin minun näköiseni paikka – en edes yritä miellyttää muita.”