Kun juristi Mikko Alkio osui barcelonalaiseen La Viñya del Senyor -viinibaariin helmikuussa 2013, hän ei arvannut, että illasta urkenisi tie viinitilan omistajaksi.

”Vaikka meillä oli kakkosasunto Barcelonassa, en vielä tuntenut ihmeemmin Espanjan viinejä. Viinimatkani suuntautuivat Toscanaan ja Etelä-Ranskaan.”

Viñya del Senyorissa oli tarjolla valtava määrä seitsemän sentin maistiaisia, ja Alkio otti tästä ensikertalaisena kaiken irti. Mieleen jäivät Prioratin ja Ribera del Dueron viinit. Jo saman vuoden lokakuussa hän ajoi Prioratiin.

”Pysähdyin Porreran kylään, sitten Torrojaan – ja olin myyty.”

 Jyhkeitä ja tiiviitä viinejä

EU- ja kilpailuoikeuteen erikoistunut juristi omistaa nyt Clos Alkio -nimisen tilan Gratallopsissa. Prioratin tunnetuimmasta kylästä tulee jyhkeitä ja tiiviitä punaviinejä, jotka viehättävät yhä useammin notkeudellaan.

”Onneksi viljelen viiniä täällä enkä Riberassa, jossa kasvaa lähinnä Tempranilloa. Priorat on huima alue viinintekijälle.”

Muutaman lajikeviinin ohella Clos Alkio tuottaa alueen tapaan parin tai useamman rypäleen sekoitepunaviinejä ja pieniä määriä valkoviiniä. Punaviineissä vanhat Garnatxa- ja Cariñena-köynnökset ovat avainroolissa, ja osassa on Syrah’ta tai Cabernet’ta.

”Leikittelen rypäleillä ja mietin, millaista cupatgea (sekoite) lähden hakemaan. Täällä Prioratissa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.”

Viinit fermentoidaan ruostumattomissa terästankeissa ja kypsytetään tammitynnyreissä, mutta lasiakin käytetään. Lajikeviininä pullotetaan esimerkiksi 80–85-vuotiaiden Cariñena-köynnösten rypäleistä tehty Fulles Daurades.

”Lisäksi tuotan ainoana Prioratissa sataprosenttista tempranilloa.”

Viinintekijän oppivuodet

Vaikka Prioratissa maa on edullista moniin Euroopan klassisiin viinialueisiin verrattuna, Gratallopsissa tarhahehtaarista saa pulittaa roisisti enemmän kuin muualla Prioratissa.

”Hankin ensimmäiset hehtaarini etelämpää, El Lloarin kylän liepeiltä. El Lloarin ja Gratallopsin ohella omistan tarhoja näiden välisessä laaksossa.”

Hehtaareja on nyt kymmenen, ja 15 odottaa istuttamistaan. Lisäksi Alkio tuottaa viiniä ostorypäleistä. Niitä hän ostaa huippunimiltä, kuten sadan pisteen Clos Erasmus -punaviinin tekijältä Daphne Glorianilta sekä Clos de l’Obac -tilalta eli Carles Pastranan perheeltä. Nämä Gratallopsin tilat nostivat – Réne Barbierin Clos Mogadorin, Álvaro Palacíosin Clos Dofín ja Josep Lluis Pérezin Clos Martinet’n kanssa – Prioratin viinimaailman huulille 1990-luvulla.

Alkio hankki kesällä 2020 ensimmäiset seitsemän hehtaaria maata, ja ajatus oli tehdä viiniä Gratallopsissa toimivan osuuskunnan kanssa. Näin tehtiinkin ensimmäisenä syksynä.

”Sitten tutustuin Carlesin juristipoikaan Guillemiin ja ostin heiltä tuotantotilan, jossa on tehty viiniä jo satoja vuosia sitten.”

”Koronan kurittamassa Espanjassa moni mietti, miten tässä mahtaa käydä, ja kenties siksi he myivät rakennuksen minulle. Nykyisin olemme Guillemin kanssa parhaita kavereita.”

Alkio tutustui myös Guillemin setään, Clos de l’Obacin viinintekijään Joan Jarqueen.

”Joanin kanssa on oppisopimus. Hän auttaa kaikessa ja tykkää toteuttaa ideoitani. Luomukonversioonkin siirryimme samaan aikaan.”

Toisena Priorat-syksynä Alkio-viinit syntyivät Obacin kellarissa. Viime vuonna ne tehtiin jo suurelta osin omissa tiloissa.

“Konsultoin myös eteläranskalaisen Groupe ICV -ryhmittymän enologeja. Minulla ei ole vielä sellaista viinintekijäosaamista, että voisin valmistaa viinit yksin – joskin itsenäistymisprosessini tuottajaksi olisi ollut hitaampi ilman koronaa. Tein pandemian alkuvaiheessa töitä Suomeen ja olin Espanjassa. Jo kuukaudessa opin valtavasti viininviljelystä ja -valmistuksesta.”

Päivätyön ja viinitilan töiden yhdistämisessä on toki haasteensa.

”Kolmeen vuoteen tässä ei ole ollut juuri vapaatunteja”, Alkio hymähtää.

Viinejä intohimolla

Alkio on linjannut kaksi tavoitetta projektilleen. Hän haluaa luoda kassavirraltaan positiivisen viinitilan ja huolehtia siitä tavalla, joka nostaa tilan arvoa. Intohimon ja liiketoiminnan yhdistämiseen kokenut juristi suhtautuu maltilla.

”Ainut tapa tehdä viiniä Prioratissa on pitkäjänteisesti: ei rahalla vaan intohimolla. Jos pystyy tekemään huippulaatuisia viinejä, bisnes tulee kyllä perässä”, Alkio toteaa ja sanoo uskoneensa, ettei ensimmäisen viiden vuoden aikana myisi pulloakaan.

”Olen yllättynyt siitä, miten pitkällä Clos Alkio on jo kolmen vuoden jälkeen. Mutta tässä ei ollakaan luomassa harrastusta tai eläkevirkaa, vaan pitkäjänteisesti kannattavaa viinitilayritystä, jonka kautta syntyy arvoa – jos syntyy.”

Samaan hengenvetoon hän harmittelee Prioratin autioitumista.

”Väestö vanhenee ja tilojen määrä laskee. Nelisen vuotta sitten tiloja oli 150, nyt 126. Viljely jyrkillä rinteillä on työlästä ja kallista, ja kuivuus yhä polttavampi haaste.”

Karu Priorat on niin harvaan asuttu ja hidaskulkuinen alue, että matkailijan kannattaa suunnitella syömisensä etukäteen.

”Täällä on mahtavia kansanravintoloita, jotka ovat auki vain lounaalla. Syö siis pitkä lounas ja muista, että harvasta paikasta saa ruokaa ennen kello kahta.”

Iltaa varten on toisenlainen vinkki:

”Hae viinin kylkeen juustoja, kinkkuja ja pateita La Vilella Baixan kylän Cal Centrosta. Etsi kiva näköalapaikka ja pukeudu toppatakkiin, jos on talvi.”

Aina ei tarvita syötävääkään. Jo maisemia voi ihailla loputtomiin.

”Maagisinta on auringonlasku, kun katsoo täältä Gratallopsista El Lloarin suuntaan eli laaksoon, jossa francolaiset ja tasavaltalaiset kävivät aikoinaan kovimmat taistot. Oranssiksi värjäytyvä taivaanranta on mieletön näky.”