Asiakas tilaa luomutuotettua pinot noiria ja ojentaa lasinsa. Tarjoilija tiskin takana valitsee juomapistoolirivistöstä oikean pistoolin ja täyttää lasin punaviinillä. Kööpenhaminalaisessa, Nørrebron kaupunginosassa sijaitsevassa Vinhanen-viinibaarissa valtaosa viinistä tulee hanasta. Siksi baarin nimikin on Vinhanen eli viinihana.
Vinhanen on esimerkki kasvavasta ilmiöstä eli siitä, että oluthanarivistön jatkoksi ilmestyy eri puolilla Eurooppaa paitsi cocktail- myös viinihanoja. Viinihanat ovat viime vuosina yleistyneet varsinkin englanninkielisessä maailmassa, mutta niihin törmää esimerkiksi myös kööpenhaminalaisbaareissa. Britanniassa viinihanojen määrä kasvaa johdonmukaisesti varsinkin trendikkäissä pubeissa.
Bordeaux’ssa viinin pakkaaminen kegeihin on alkanut kiinnostaa, sillä laseittain tarjottava viini on yksi keino lisätä viinien kysyntää alueella. Suomessa ilmiö ei ole ainakaan vielä päässyt kunnolla vauhtiin.
Parikymmenlitraisten viinikegien nimeen vannovat ravintolat perustelevat valintaansa sillä, että kegissä viini pysyy hyvänä pidempään kuin avatussa pullossa eli kaksi kolme kuukautta. Se siis vähentää hävikkiä.
Kegiviinin kuljetus on halvempaa kuin pulloviinin ja ennen kaikkea se ei rasita ympäristöä läheskään yhtä paljon kuin viinin pakkaaminen ja kuljettaminen lasipulloissa. 20 litran kegiin mahtuu viiniä noin 26 viinipullon verran.
Perustelujen mukaan asiakas saa näin myös parempaa ja tasalaatuisempaa viiniä aiempaa halvemmalla. Kegien suosiota kasvattaa sekin, että valtaosa nykyään myytävästä viinistä nautitaan nuorena.
Kegiviini on myös kätevää tarjoilla, kun on kiire. Siksi se sopii myyntiin konsertteihin, festareille ja muihin massatapahtumiin, viinikegien puolestapuhujat sanovat.
Brittipubiketju kegiviinipioneerina
Kyseessä ei ole uusi villitys, sillä brittiläinen pubiketju JD Wetherspoon aloitti hanaviinin tarjoilun jo vuonna 2005. Weatherspoonin pubeissa hanasta saa chileläisen Concha y Toron valmistamia Coldwater Creek -viinejä. Wetherspoonin mukaan laatu on täsmälleen sama kuin pullotetuissa viineissä, mutta hiilijalanjälki jää jopa 24 kertaa pullotettua viiniä pienemmäksi, pubiketju kertoo. Kegien hiilijalanjäljestä on tosin olemassa hyvin vaihtelevia laskelmia.
Ilmiön viime vuosien nousuun liittyy nuorten sukupolvien mutkaton suhtautuminen viiniin. Siinä missä aiemmat sukupolvet ovat kasvaneet enemmän siihen, että viini on säilytettävää arvotavaraa, millenniaalit ja heitä nuoremmat suhtautuvat siihen käyttöjuomana. Pakkauksella ei ole niin väliä, kunhan itse tuote on kunnossa.
Osansa lienee myös yleisellä kustannusten nousulla: on käytettävä kaikki keinot, jotta viinin hinta pysyy siedettävänä sekä ravintoloitsijan että asiakkaan näkökulmasta.
Viime vuosina kegiviiniä on alkanut ilmestyä myös laadukkaisiin ja trendikkäisiin brittiravintoloihin. Nämä ravintolat tarjoilevat hanasta kiinnostavia erikoisherkkuja ja laajentavat näin laseittain myytävien viinien valikoimaansa. Se muuttaa käsitystä kegiviineistä.
Brittimedian haastattelemat ravintoloitsijat tosin myöntävät, että hanasta tarjoiltavalla viinillä on edelleen osittain imago-ongelma. Asiakkaille täytyy opettaa maistelun avulla, että viini voi olla erinomaista, vaikkei se tulekaan pöytään lasipullossa. Sille on käynyt samoin kuin kuluttajille myytäville hanapakkauksille eli laatikkoviineille: alkuaikoina niitä markkinoitiin vahvasti hinta ja määrä edellä. Nykyään hanapakkauksissa myydään kelpo viinejä, mutta volyymijuoman mielikuvan karistaminen vie aikaa.
