Mökkikansa löysi hanaviinit

Suuret muutokset alkavat usein pienestä.

Maanantaina 14. kesäkuuta vuonna 1999 Alkon työntekijät ympäri Suomen tekivät työpäivänsä aluksi jotain ennennäkemätöntä. He nostelivat hyllyille hanapakkauksiin pakattua viiniä. Aluksi pullojen rinnalle tuli myyntiin kaksi tuotetta: yksi pänikkä punaviinia ja yksi valkoviinia.

”Ne kiinnostivat asiakkaita heti”, muistelee Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna, joka tuolloin työskenteli Alkon myymälässä Tampereen Linnainmaalla.

Kiinnostukseen saattoi vaikuttaa, että ajankohta oli uusille tuotteille otollinen. Ensimmäiset hanapakkaukset kun tulivat saataville juuri kesälomakauden alussa.

“Osa suomalaisista otti ne heti omikseen. Varmasti meillä vaikutti ja vaikuttaa hanapakkausten suosioon edelleen se, että olemme mökkikansaa. Mökkiolosuhteissa korostuu käytännöllisyys”, Taina Vilkuna sanoo.

Hanapakkauksia jo 1960-luvulta

Vaikka suomalaiset olivat vuonna 1999 ennakkoluulottomia uusien tuotteiden suhteen, emme suinkaan olleet kehityksen kärjessä. Australialainen viinintekijä Thomas Angove keksi pakata viiniä pahvipakkaukseen jo 1960-luvulla. Hän patentoi keksintönsä 20.4.1965, ja Australiassa hanapakkaukset saavuttivat nopeasti suurta suosiota. Muualla maailmassa ne tulivat laajempaan käyttöön vasta 1990-luvulla.

Suomessa uusi pakkausmuoto yleistyi ja valikoima laajeni nopeasti. Vuonna 2010 Alkossa oli tarjolla jo 160 hanapakkaustuotetta. Vuonna 2020 niitä löytyi yli tuplasti, 327 tuotetta.

Suomalaiset ostavat nykyään reilut 40 prosenttia viineistään hanapakkauksissa. Laskelmat on tehty Suomessa myytyjen viinilitrojen – ei siis tuotenimikkeiden – perusteella. Viime vuosina hanapakkausten suosion kasvu on tasaantunut, ja vuosittainen nousu tilastoissa on ollut enää muutaman prosenttiyksikön luokkaa.

Mutta tulevaisuudessa pullot kilisevät vielä vähemmän. Siihen on monta hyvää syytä.

Saviruukkuja, lasipulloja ja pahvipakkauksia

”Lasipullo ei ollut maailman ensimmäinen viinipakkaus. Aivan aluksi viiniä säilytettiin saviruukuissa ja astioissa”, muistuttaa Antro Säilä, Suomen Pakkausyhdistys ry:n toimitusjohtaja.

Silti lasi on hallinnut viinien pakkausmarkkinoita nyt jo satojen vuosien ajan. Se ei ole mikään ihme, Antro Säilä sanoo.

“Lasi on teknisesti yksi parhaista materiaaleista siinä mielessä, että lasista ei irtoa nesteeseen mitään. Se myös suojaa viiniä tehokkaasti. Mutta tietysti lasi on samaan aikaan sekä painavaa että haurasta”.

Osittain juuri siksi viinien pakkausalan iso trendi on se, että lasipulloista siirrytään muihin pakkauksiin. Hanapakkausten lisäksi markkinoille on viime vuosina tullut esimerkiksi muovisia viinipusseja, pieniä yksittäispakkauksia ja muovi- ja kuitupulloja. Ne ovat monessa tilanteessa käytännöllisempiä – ja ympäristö kiittää.

Ympäristöystävällistä pakkaamista

Pakkauksen hiilijalanjälkeä arvioidaan hiilidioksidiekvivalentin määrällä. Sitä on yhdessä kolmen litran hanapakkauksessa 70 grammaa ja tavallisessa lasisessa viinipullossa 675 grammaa. Ero on siis merkittävä. Suurin osa lasipullon ympäristökuormituksesta syntyy alkutuotannossa, sillä lasinpuhallus vaatii korkeita lämpötiloja ja ahmii siksi paljon energiaa.

Myös kuljetukset näkyvät pakkausten ympäristökuormissa. Painavien lasipullojen kuljetusten hiilijalanjälki on suuri. Hanapakkausviinit taas laivataan tuotantomaista suurissa meritankeissa ja pakataan vasta kohdemaassa. Tällaiseen tankkiin viiniä mahtuu jopa 24 000 litraa.

Täten siis säästytään melkoisen monen pullon kuskaamiselta.

On silti syytä muistaa, että erilaisten pakkausten lopulliset ympäristövaikutukset muodostuvat vasta, kun tarkastellaan niiden koko elinkaarta. Suomessa panttipullojärjestelmä toimii erittäin hyvin, mutta hanapakkauksen kierrätys saattaa vaatia kuluttajalta pähkäilyä, sisältäähän pakkaus sekä pahvia, muovia että metallia. Oikeaoppisesti se kierrätetään irrottamalla pahvikotelo ja viemällä se kartongin keräyspisteeseen. Sisäpussi taas kuuluu joko muovi- tai sekajätteeseen materiaaleistaan riippuen. Alumiinia sisältävät sisäpussit voi myös palauttaa Alkon kierrätyspisteisiin, jolloin niitä päästään hyödyntämään muun muassa kierrätyspolttoaineiden valmistuksessa.

Hyötyjä pullollaan

Jos kierrätyssähläilyjä ei oteta lukuun, hanapakkaus on monella tavalla täydellinen säiliö viinille. Se on kevyt eikä mene rikki. Kolmen litran pakkaus myös pitää viinin lasipulloa pidempään viileänä, onhan nestettä enemmän. Ja lopulta: nykyiset pahvipakkaukset säilyttävät juoman hyvälaatuisena, vaikka kaikkea ei joisi kerralla.

Silti hanapakkauksiin on alusta saakka liittynyt mielikuvia rahvaanomaisuudesta: puhutaan laatikkoviineistä ja “päniköistä”. Nuo pänikät ovat monien mielestä sopivia mökille, veneeseen tai rennompiin grillijuhliin, mutta kolmen litran pahvipakkaus ei istu fiinimpään kattaukseen.

Tähän Taina Vilkuna kuitenkin muistuttaa, että mikään ei estä siirtämästä viiniä hanapakkauksesta karahviin. Mitä muita niksejä hänellä on?

“Koska hanapakkausviinit on suunniteltu melko nopeasti juotavaksi, kannattaa valita tuorein mahdollinen tuote. Parasta ennen -päivämäärää näissä ei aina ole, mutta pakkauspäivä on kyllä näkyvissä.”

Avaamisen jälkeen hanapakkausviinit kannattaa säilyttää jääkaapissa, myös punaviini. Viileässä ne säilyvät jopa useamman kuukauden, mutta sen jälkeen maku alkaa muuttua. Se ei tarkoita, että viini olisi pilalla, mutta täysin alkuperäistä vastaava kokemus se ei enää välttämättä ole. Vuosien säilytys tai kellarointi ei siis kannata.

Kehitys kehittyy

Kun pänikkaviinit tulivat Suomeen, niiden suunnittelu ei ollut vielä hioutunut huippuunsa. Välillä hanat falskasivat, ja tämän takia viini saattoi päästä hapettumaan ennen aikojaan – puhumattakaan siitä, että juomaa roiskui sinne tänne. Nykyään pakkaukset ovat kuitenkin ilmatiiviitä ja siistejä käyttää. Niitä on saatavilla monen kokoisina. Alkosta löytyy jopa yhden annoksen pieniä viinikuppeja. Ne on suunniteltu erityisesti sober curious -sukupolvelle, Taina Vilkuna kertoo. Termi viittaa nuoriin, jotka haluavat kyseenalaistaa perinteisiä alkoholin käytön tapoja.

“Nuoret käyttävät alkoholia selvästi tietoisemmin ja myös vähemmän kuin aikaisemmin oli tapana. Siksi pienet pakkaukset tulevat entistä suositummiksi tulevaisuudessa, eikä alkoholi muutenkaan ole enää samalla tavalla sidoksissa pulloformaattiin.”

Kehitystä on tapahtunut myös valmistajapuolella. Aikaisemmin samaa viiniä saatettiin pakata niin pahvipakkauksiin kuin pulloihin, mutta nykyään viiniä käsitellään alusta asti pakkauksen vaatimalla tavalla. Hanapakkausviineihin lisätään yleensä hieman enemmän rikkiä kuin pulloviineihin, mutta siitä ei ole syytä huolestua, sillä rikin määrää säädellään tarkasti.

Pullon henki

Joissakin maissa hanapakkauksia ei myyty aiemmin juuri ollenkaan mutta myynti alkoi kasvaa koronapandemian myötä. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Ranska ja Yhdysvallat. Ranskan rakkauden lasipulloihin ymmärtää, ovathan siellä viinin valmistamiseen ja nauttimiseen liittyvät perinteet ihmisille elämän ja kuoleman kysymyksiä. Monilla kunnianarvoisilla viinialueilla, esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa, muut pakkausmuodot kuin pullot ovat jopa kiellettyjä. Hanapakkausten ei nähdä sopivan esimerkiksi Bourgognen arvokkaiden kyläviinien brändiin.

Mutta entäpä Yhdysvallat, eikö siellä olla ennakkoluulottomia ja käytännöllisiä?
“Osittain varmasti kyllä, mutta täytyy muistaa, että Yhdysvallat on monessa suhteessa ensisijaisesti olutmaa”, Taina Vilkuna toteaa.

“Ne taas, jotka viiniä jenkeissä juovat, ovat nimenomaan viiniharrastajia. Ja kalliimmissa viineissä pullo on edelleen se ykköspakkaus.”

Niin, vaikka pakkausteollisuus kehittelee koko ajan uusia innovaatioita, ei sellaista päivää vielä ole näköpiirissä, että samppanjaa pystyttäisiin valmistamaan ja myymään pahvipakkauksessa. Ja onhan lasipullossa monella tavalla erilainen, juhlava tuntuma. Vaikka uudet pakkaukset siis sopivat moneen tilanteeseen, on myös pullon henki ehdottomasti tallella.