Viinintuottaja António Lopes Ribeiro kyykistelee puoli vuosisataa sitten istutettujen köynnösten lomassa. Osa kippuraisista rangoista on mustunut noesta.
”Tuo köynnös kuoli. Tämä sinnittelee elossa”, António sanoo tarkastellessaan tarhan tilannetta.
Casa de Mourazin tila sijaitsee Dãon perinteisellä viininviljelyalueella Keski-Portugalissa. Tila kärsi mittavat tappiot neljä vuotta sitten riehuneissa maastopaloissa. Tuli nieli silloin valtaisat alueet metsiä ja viljelyksiä viinitiluksia säästämättä. Vaikka liekkihelvetistä on vierähtänyt aikaa, arvet näkyvät yhä Ribeiron ja hänen puolisonsa Sara Dionísion kotiseudulla Tondelassa. Taloraunioita seisoo hylättyinä. Mäenharjalla törröttää hiiltyneitä puita, joita murattiköynnökset lahottavat.
“Menetimme arviolta jopa 700 000 euron arvosta investointeja. Hiukan yli puolet viljelyksistä paloi. Lähes koko varastomme eli tuhansittain pulloja tuhoutui. Onneksi sen syksyn viinisato pelastui viinimössämme”, Sara sanoo.
Palorintaman etenemisnopeus yllätti kaikki. Kipakat Saharan puhurit vielä pieksivät lieskoja eteenpäin.
“Jos kaikki viinimme olisi kasvanut samalla pellolla, 25 hehtaaria olisi palanut maan tasalle vajaassa minuutissa”, António havainnollistaa.
Paloissa katosi myös tärkeä pala tilan historiaa. Esimerkiksi tilan kuuluisaa ja erittäin arvostettua Elfa-viiniä ei enää saa mistään, sillä tuli tuhosi koko 100-vuotiaan tarhan. Menetystä surtiin muun muassa vaikutusvaltaisen brittiviinikriitikon Jancis Robinsonin nettisivuilla MW Julia Hardingin artikkelissa, jossa myös surullisia kuvia palon jälkeen tilalta.
Casa de Mourazin tilan karu kohtalo muistuttaa tuhoja, joita myös Australian ja Kalifornian viiniviljelyksillä on koettu viime vuosina. Tänä kesänä paloja riehui mm. Provencessa Ranskassa, Kreikassa, Italiassa ja Kanadassa. Maastopalot ja muut luonnonkatastrofit tuntuvatkin koskettavan yhä useammin viinintekijöitä kaikkialla maailmassa. Kuivuusjaksot ovat havaintojen mukaan pidentyneet ja vuolaat äkkitulvat, yllättävät hallat ja raekuurot kylvävät tappioita. Viiniteollisuus kärsii vuosittain arviolta ainakin kymmenen miljardin dollarin menetykset katastrofien vuoksi. Riskialtteimmat kasvupaikat sijaitsevat Argentiinan Mendozassa ja San Juanissa, selvitti Karlsruhen teknologian laitoksen riskitutkimus taannoin.
Eri maissa etsitään rypäleitä, jotka sietäisivät ilmastokriisin ennakoituja äärisäitä.
“Mekin harkitsemme Dãon viinineuvostossa unohdettujen, vedenpuutetta paremmin kestävien lajikkeiden elvyttämistä”, António Ribeiro kertoo.
Katastrofien keskellä ihmisten auttamishalu usein herää – niin kävi myös Portugalin maastopalojen jälkeen. Maailman parhaimpiin ravintoloihin lukeutuvan, kolmen katalonialaisveljeksen pitämä El Celler de Can Roca näytti esimerkkiä ja järjesti pakkasia ja paloja kokeneiden “tulen ja jään viinien” tastingin.
“Michelin-tähdillä palkitut Rocan veljekset muistuttivat upeasti, että maaseudun kukoistus ja viinitilojen hyvinvointi ovat ravintolatoiminnalle kaikkialla perustavan tärkeää”, António Ribeiro toteaa.
Ranskalaistuottajat taas rahoittavat vuosittain “solidaarista viininkorjuuta”. Avustuskampanja alkoi, kun osa tiloista menetti hyisten yllätyssäiden seurauksena satonsa viisi vuotta sitten.
Tuttujen ja tuikituntemattomien apu nosti myös Casa de Mourazin jaloilleen toivottomuudesta: norjalainen asiakas maksoi neljän vuoden pullokaupat ennakkoon, Luxemburgissa asuva viinientusiasti lahjoitti viisituhatta euroa jälleenrakennukseen ja eräs viljelijäkollega kuljetti köynnösten taimia Dionísion ja Ribeiron kotiovelle. Myös Lontoon portugalilaisyhteisö järjesti hyväntekeväisyysillallisen, ja lisäksi joukkorahoituskampanja tuotti yli 35 000 euroa.
“Myötäelo velvoittaa meitä jatkamaan ja olemaan luottamuksen veroisia”, António Ribeiro sanoo liikuttuneena.
Sara ja António rakentavat nyt tilaansa konkreettisesti tuhkasta. Uusia taimia istutetaan ja uutta, maineikkaan arkkitehdin piirtämää viinivarastoa muurataan tuhoutuneen tilalle. Pariskunta kuuluu ranskalaisen Loiren tuotantoalueen gurun, Nicolas Jolyn, perustamaan biodynaamisten tuottajien järjestöön. Kokonaisvaltaisessa, pikkutarkassa viljelyssä kasvit saavat rehottaa viinisarkojen juuressa villinä eikä maata muokata – mikä voi myös olla ongelma.
“Ruohotuppaat tarjoavat polttoainetta maastopaloille. Toivomme, että saamme joustaa joistakin periaatteista”, António kertoo.
Jos jotain hyvää paloista koitui, niin täysin uusi kokeileva viinimerkki Planet.
“Ennen työskentelimme aina varman päälle. Planetin teossa otamme tietoisia riskejä. Jos epäonnistumme, vikatikki ei vaikuta Casa de Mourazin luottoviineihin.”
Sara huomaa raskaita rypäleterttuja oman onnensa nojaan jätettyjen, palossa vahingoittuneiden köynnösten kätköissä. Hän irrottaa pari ja maistamme Touriga Nacional -rypäleitä. Ne poksahtavat suussa täyteläisinä – kuin toivoa valaen.
“Suurenmoista!” Sara huudahtaa ilahtuneena.
Savua viinissä?
Mitä tapahtuu savusta kärsineille rypäleille? Voiko niistä tehdä viiniä? Australiassa tutkitaan, miten savulle altistuneet rypäleet säilyttäisivät arominsa. Samalla testataan rypäleiden käsittelytapojen vaikutusta savun aromin poistamiseksi. Rypäleet esimerkiksi kuoritaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, viininteossa sovelletaan vaihtoehtoisia käymismenetelmiä sekä osmoosia.
Savun turmelemat viinit ovat Decanter-lehden mukaan ainakin toistaiseksi suhteellisen harvinaisia.
Kokeneet maistajat aistivat maastopalon bukeen muovisena lemahduksena tai lääkkeen, märän sikarin ja tuhkan tympeytenä kielellä. Terveyttä viinin savuisuus ei uhkaa.
