Aloitetaan kehuilla. Olosuhteisiin nähden hallitus tuntuu onnistuneen pandemiastrategiassaan hyvin: kuolemia on vähän, terveydenhuolto ei natise liitoksistaan ja yhteiskunta ottaa ensimmäisiä askeleita kohti uudelleen avautumista. Talouden elvytystoimet ovat kuitenkin takkuilleet ja varsinkin ravintola-ala roikkuu edelleen löysässä hirressä.
Kiireessä aloitetut tukitoimet osuivat kuoppaan jo alkumetreillä. Business Finlandin ja ELY-keskusten kautta jaettavat varat herättivät kriittistä keskustelua eikä syyttä; koronavirus aiheutti ennennäkemättömän romahduksen yritysten käyttöpääomaan ja hallitus päätti tukea yrityksiä rahoituksella, jota ei lähtökohtaisesti saa käyttöpääoman tarpeisiin. Toisin sanoen annettiin rahaa nälkäiselle (sekä kylläiselle), ehdolla, ettei sitä käytetä ruokaan. Metsään meni, mutta ollaan armeliaita ja laitetaan kiireen piikkiin.
Business Finland – ja ELY-sekoilun jälkeen hallitus päätti ottaa aikansa suunnitellessaan ravintoloiden tukipakettia. Hallituksen ehdotus tuesta sai osakseen kovaa kritiikkiä mutta myös kiitosta. Tuen määrä ei vastaa alan toiveita, mutta merkityksetön se ei ole. Tukipaketin jakoperusteita on sittemmin hiottu vielä eduskunnan valiokunnissa, mutta aina yksi saa enemmän kuin toinen – ravintolakenttä on liian monimuotoinen täysin tasa-arvoiselle tukipaketille. Lainaus HBO:n Chernobyl-sarjasta kuvaa hyvin hallituksen tukea ravintola-alalle: ”not great, not terrible”.
Viimeisimpänä käänteenä hallitus linjasi, miten ravintolat voivat avata ovensa kesäkuun alussa. Sisätiloissa asiakkaita saa olla noin puolet normaalista, anniskelu tulee lopettaa kymmeneltä ja ovet sulkea kello 23. Ulkotiloissa säännöt ovat löysemmät, mutta ravintoloiden odotetaan käyttäytyvän vastuullisesti.
Nyt ravintolat pohtivat paljonko tukea mahtaa olla luvassa sekä onko avaaminen hallituksen sääntöjen mukaisesti mahdollista. Alan kannattavuus oli jo ennen kriisiä huono, joten puoliteholla aloittaminen vain pitkittää monen ahdinkoa. Onneksi Helsinki näyttää nyt mallia ja kaupunkitilaa ollaan avaamassa ravintoloille ja anniskelulle. Sopii vain toivoa, että anniskelusta vastaavat aluehallintovirastot eivät hankaloita kaupunkien suunnitelmia liiaksi.
Jo kriisin alussa monet alkoivat vaatia helpotuksia alkoholilakiin. Sosiaali- ja terveysministeriössä alkoholilain muuttamista kuvailtiin mahdottomaksi vielä maaliskuun lopulla, mutta hallitus on osoittanut nopeankin muutoksen olevan mahdollinen, kun rajoituksia on pitänyt lisätä. Lakia voidaan siis muuttaa, kyse on vain halusta.
Monien yllätykseksi sääntelyyn ja niukkuuden jakamiseen keskittynyt hallitus otti myös kuuleviin korviinsa pienpanimoiden hätähuudon etämyynnin sallimisesta. Pienpanimoiden toivetta voidaan pitää vähintäänkin kohtuullisena, sillä etämyynti muista EU:n maista on jo sallittua. Alkoholilaki on syrjinyt kotimaisia tuottajia jo aivan tarpeeksi.
Hallitus on siis ymmärtänyt, että sääntelyä ja kieltoja poistamalla voidaan auttaa hädässä olevia aloja. Kotimainen ravintola-ala on yksi maailman tiukimmin säännellyistä ja varsinkin alkoholilaki kaventaa yritysten toimintamahdollisuuksia. Pandemian myötä monet vanhat rajoitukset näyttäytyvät täysin kohtuuttomina, kuten pienpanimoiden etämyyntikielto osoittaa.
Koronavirus ja rajoitustoimet rikkoivat markkinan, joissa ravintolat arvoketjuineen ovat vuosien aikana oppineet toimimaan. Kun toimintaa rajoitetaan (vaikkakin hyvästä syystä), tulisi vastapainoksi yrittää myös helpottaa tilannetta kaikilta niiltä osin kuin se on mahdollista. Edellinen alkoholilain uudistus osoitti, että arviot kulutuksen noususta eivät pitäneet paikkansa. Suomi on oppinut juomaan.
Pienpanimot saivat äänensä kuuluviin oikealla hetkellä, mikä on hieno juttu. Nyt, jos koska, myös ravintoloiden tulisi vaatia lisää vapauksia liiketoimintansa harjoittamiseen. Anniskelua tulisi helpottaa siltä osin kuin mahdollista sekä alkoholin ulosmyyntirajaa ravintoloista pitäisi nostaa nykyisestä 5,5 prosentista esimerkiksi 15 tai 21 prosenttiin.
Ravintola-alaa ei saada jaloilleen vain rajoittamalla. Ulosmyyntioikeus ei kaataisi Alkoa, mutta auttaisi kriisistä kärsivää alaa löytämään uuden alun epävarmassa tilanteessa. Antamalla ravintoloille mahdollisuuden sopeutua kriisiin jälkeiseen aikaan, valtio voisi vapauttaa itsensä osasta sulkemispäätösten tuomasta vastuusta ja kurimuksesta. Toistaiseksi ravintola-alaa vain rajoitetaan ja kompensaatio on jäämässä vähäiseksi.
Hallitus on puhunut uudesta normaalista ja siitä miten vanhaan ei ole paluuta. Toivoa saattaa, että ravintoloille uusi normaali ei ole vain synonyymi lisärajoituksille. Nuorelta hallitukselta toivoisi enemmän rohkeutta, visiota ja ennen kaikkea halua auttaa yrityksiä – ei vain selviämään, vaan nousemaan jaloilleen entistä tukevammin. Jos etämyynnin salliminen pienpanimoille jää hallituksen ainoaksi valonpilkahdukseksi, on hyvä kriisi valunut hukkaan.
Samuli Pasanen
Samuli on Bordeaux’ssa karanteenissa oleva viinintekijä joka seuraa silmä kovana Suomen ravintola-alan tilannetta.
