Tämän jälkeen en muista jättäneeni väliin yhtään tilaisuutta syödä tätä umamista ihanuutta. Olen ollut valmis tekemään jopa uhrauksia päästäkseni hyvän ramen-kulhon luokse. Moni matkustaa pitkiäkin matkoja erilaisten urheilutapahtumien tai vaikka euroviisujen perässä, minä valitsen nuudelit.
Ramenia on moneen lähtöön, mutta yksinkertaistaen se on nuudelikeitto, joka koostuu viidestä peruselementistä: pitkään keitetystä liemestä, suolaisesta ja umamisesta tare-kastikkeesta, aromatisoidusta öljystä, nuudeleista sekä täytteistä (kuten marinoidusta munasta, ylikypsästä possusta, merilevästä ja kasviksista). Kaikki komponentit on muokattavissa, ja Japanin eri alueilla on omat ramen-tyylinsä ja -raaka-aineensa. Lopputulos onkin kirjava joukko mitä herkullisimpia keittoja. Ja mikä parasta, täyttävään annokseen ei tarvitse ikinä tuhlata omaisuuksia.
Mutta hyvä ramen ei synny hetkessä. Tämän opin kantapään kautta keksiessäni tekemistä koronakaranteenin keskelle. Päätin tehdä ramen-keiton alusta loppuun: liemen, nuudelit, taren ja aromatisoidun öljyn. Työn määrä ja kesto yllätti karanteenikokin ja valmistukseen meni lopulta kolme päivää. Lopputulos oli maukas ja arvostukseni lajia kohtaan nousi entisestään, mutta jo syödessäni päätin, että seuraavan ramenin nautin ravintolassa.
Nuudelit rantautuivat Japaniin Kiinasta, mutta nykyaikaisen ramenin tarina on kylmän sodan ja Japanin jälleenrakennuksen historiaa. Maailmansodan päätyttyä Yhdysvallat toimitti Japaniin suuria määriä vehnää, sillä ruoka-avun ajateltiin suojaavan maata kommunismin nousulta. Edulliset jauhot muuttivat japanilaisten ruokailutottumuksia: leivän syönti yleistyi ja syntyi Kissaten-kahvilat, joissa syötiin pehmeän paahtoleivän päälle tehtyjä “pitsoja”, jossa tomaattikastikkeen korvasi ketsuppi ja mozzarellan amerikkalaiset juustot ja pepperonit. Markkinoille ilmestyi myös uusi innovaatio, joka on auttanut ramen-kulttuurin leviämistä ympäri maailman, eli pikanuudelit.
Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kulttuuri ramenin ympärillä kehittyi ja monipuolistui nopeasti. Jo 80-luvulla ramen oli noussut osaksi populaarikulttuuria elokuvien ja televisio-ohjelmien myötä. Syntyi ramen-julkkiksia ja 90-luvulla aukesi ensimmäinen ramen-museo. Sittemmin ramenista on kirjoitettu lukuisia kirjoja, tehty videopelejä sekä väitelty tohtoriksi. Samaa ei voi sanoa ihan kaikista keitoista.
Japani on ramen-matkailijan ehdoton ykköskohde. Maassa on tuhansia huippulaatuista ramen-ravintoloita. Ja mikä parasta, Ramen Map -sovelluksella löytää pienimmätkin ravintolat syrjäisien sivukujien sivukujilta! Ravintolat ovat pisteytetty, joten parhaimman ramenin äärelle on helppo löytää.
Mutta koska Japani on kaukana, olen joutunut etsimään parhaita ravintoloita myös lähempää. Hyvänä nyrkkisääntönä voi nykyään sanoa, että jos olet suurkaupungissa, hyvä ramen on lähellä. Ja koska meitä ramenista innostuneita on maailma pullollaan, parhaimpien paikkojen löytäminen on helppoa nopealla hakukonevierailulla.
Intohimo nuudeleita kohtaan voi myös parantaa elämänlaatua yllättävillä tavoilla: siinä missä ennen ahdistuin pitkistä vaihdoista lentokentillä, näen nyt mahdollisuuden poistua kentältä löytääkseni lautasellisen höyryävää ramenia.
Samuli Pasanen
Samuli Pasanen on viinintekijä, jonka ramen-kokkailuihin voi tutustua Instagram-tilillä @smulipasanana