Natuja roomalaisittain – Viinibaari Litro
Roomassa Monteverden kaupunginosassa sijaitseva Vineria Litron viinibaari on kerännyt kehuja italialaisilta ravintolaoppailta Slow Foodista Gambero Rossoon. Pakkohan sellainen baari on testata! Me päätimme suunnata sinne lounaalle, mutta ennen syömään menoa teimme kävelyretken läheiseen Gianicolon puistoon. Samalla poikkesimme ihailemassa Villa Lantea, Suomen Rooman-instituuttia, joka on yksi kaupungin hienoimmista renessanssihuviloista. Näin saimme juuri sopivan annoksen liikuntaa ja kulttuuria, jotta aistit ja ruoansulatus olivat valmiina gastronomiselle elämykselle.
Laadukkaita alkuviinejä ei ole helppo löytää roomalaisista ravintoloista, mutta Litrossa kaikki viinit ovat naturaaleja. Niitä on tarjolla hyvä valikoima laseittain tai pulloittain.
Ilmapiiri on rento ja sali valoisa. Seinällä roikkuu kymmeniä pysähtyneitä kelloja kertomassa, että täällä kiire kannattaa unohtaa. Pelkistetty sisustus antaa sielulle tilaa keskittyä makujen nautintoihin. Salista näkee keittiöön, joten aperitiivia siemaillessaan voi katsella ateriansa valmistumista. Tai sitten voi asettua suojaiselle terassille maistelemaan pirskahtelevaa pet’natia tai mukavasti paahteista colfondoa.
Viinilista on kuin italialaisten alkuviinintekijöiden kuka-kukin-on-vuosikirja, mutta seinän liitutaululle poimitut tärpit ja henkilökunnan suositukset auttavat valinnassa. Ruokalista elää sesonkien mukaan, ja annokset ovat kauniita ja maukkaita. Kasvisruokiin painottuvan listan raaka-aineissa suositaan tietenkin luomua ja paikallisia tuottajia.
Lounas voi kuin huomaamatta venähtää, ja viinejäkin voi vahingossa tulla maistelleeksi litran. Mutta kylläinen kävijä kiittää sijaintia, sillä paluumatka vie puiston laitaa alas Trasteveren värikkäille kujille, joiden ravintolatarjonta on loppumaton. Ja kohtahan onkin jo aika istahtaa johonkin kadunkulman baariin suunnittelemaan illallista. Olemmehan sentään Roomassa, nautiskelijoiden ikuisessa kaupungissa.
Vineria Litro
Via Fratelli Bonnet, 5 (Monteverde), Italia
Mika Niiniranta + Kuva Susa Junnola
Paikallisjunalla paratiisiin
Jos ruuhkainen Rooma alkaa ahdistaa, hyppää junaan ja matkusta puolessa tunnissa Frascatin kauniiseen huvilakaupunkiin.
”Frascati on paratiisi.” Näin kirjoitti matkapäiväkirjaansa J. W. von Goethe jo vuonna 1787. Miellyttävän ilmastonsa vuoksi Frascati on aina ollut suosittu paremman väen keskuudessa; paavillakin oli siellä oma kesämökkinsä, Villa Aldobrandini, joka edelleen on paikkakunnan hulppein huvila.
Roomasta turistin on helppo poiketa Frascatiin. Paikallisjunalla matka taittuu puolessa tunnissa. Samalla voi ihailla maalaismaisemia, joita halkovat antiikinaikaiset akveduktit.
Terassimaiselta Piazza Marconilta aukeaa näköala Roomaa ympäröivälle tasangolle. Rouhean ja ruuhkaisen Rooman kattojen yllä leijuu harmaanruskea pölypilvi, mutta täällä ilma on raikasta, maisema vehreä ja näköala mykistävä – ikuinen kaupunki kupolikirkkoineen ja monumentteineen lepää kuin katsojan kämmenellä.
Tutustuminen kujiin ja toreihin onnistuu ominkin päin, mutta suosittelemme lämpimästi opastettua kierrosta. Paikallisopas Paola on meitä asemalla vastassa ja hänen kanssaan pääsemme pistäytymään muun muassa kaupungin vanhimmassa talossa, jossa toimii Ceralin leipomo. Sen suuressa puu-uunissa valmistuvat muhkeat limput ja makean viinin kera nautittavat pikkuleivät, ciambellinet.
Goethen kynää on todennäköisesti lennättänyt pittoreskin atmosfäärin ohella Frascatin maineikas valkoviini. Kun sitä nauttii viileän lasillisen iltapäivän kuumuudessa, on italialaisen peruskokemuksen äärellä.
Paolan mukana pääsemme viinitilalle, joka tekee perinteisiä Frascatin viinejä luonnonmukaisin menetelmin. Frascati DOCG-viinit ovat parhaimmillaan henkäyksenkeveitä ja vulkaanisen maaperän ansiosta tyylikkään hapokkaita. Tammi ei ole koskaan kuulunut tyyliin, perinteisesti kypsyttämiseen on käytetty isoja lasipulloja ja nykyään teräsastioita.
Opastuksen jälkeen on hyvin aikaa kuljeskella kaupungin kujilla aistimassa pikkukaupungin tunnelmia. Ja jos et malta jäädä Frascatiin yöksi, juna kuljettaa illalla nopeasti takaisin Roomaan.
Retkiä, viinitilavierailuja ja kokkauskursseja paikallisin voimin järjestää Old Frascati Wine Tour, www.oldfrascati.com
Mika Niiniranta + Kuva Susa Junnola
Varjoisten kujien kiehtova Palermo
Meren makuja
Aamuvarhain, kun ilma ei vielä ole äitynyt polttavaksi, kannattaa tehdä kävelyretki satamaan, missä kalastajat palaavat mereltä ja pystyttävät myyntipöytänsä rantakadulle. Palermon lahdelta nousee monenlaista merenelävää: meriahventa, sardiineja ja katkarapuja. Miekkakalaa lähdetään pyytämään hieman kauemmas Messinan vesille ja tonnikalaa Trapanin liepeille. Kalakauppiaiden kojuilla viihtyvät aikaisten asiakkaiden lisäksi kissat, koirat ja lokit.
Suolainen meri-ilma herättää väistämättä mieliteon merenhedelmiin. Lounaalle voi poiketa varjoisaan osteriaan. Niitä löytyy monia sataman lähikortteleista, eikä ole paljon väliä minkä oven aukaisee. Kala on tuoretta ja annokset edullisia, konstailemattomia ja herkullisia.
Kuumana päivänä erinomainen valinta on tuoreista mustekaloista tehty perinteinen mustekala-perunasalaatti tai pasta alle vongole eli simpukkapasta. Sisilialaisin valinta on silti pasta con le sarde, pinjansiemenillä ja fenkolilla höystetty sardiinipasta, johon usein kuuluu keksinmuruista tehty lisuke eli “köyhän parmesaani”.
Paikallistunnelmaa ja cocktaileja
Paikallisesta tunnelmasta pääsee osalliseksi, kun poikkeaa satunnaiseen pieneen kulmabaariin. Useimmiten niistä löytyy vanhempien herrasmiesten porukka, jonka toimenkuvaan kuuluu hyväntuulinen leukailu, jalkapalloasioiden kommentointi ja pienten viileiden viinilasien verkkainen tyhjentely.
Makeat viinit kuuluvat täällä iltapäivien aperitiiveille tai seurustelujuomaksi pikemmin kuin jälkiruokina nautittaviksi. Juotavaksi kannattaa valita valkoista Pantellerian saarella tehtyä zibibboa tai marsalan kansanversiota sangueta eli “verta”, jota lasketaan lasiin rennosti hanasta.
Kun tahdot maistella Sisilian upeimpia viinejä, suuntaa askeleesi Enoteca Piconeen Via Guglielmo Marconille. Myymälän hyllyiltä löytyy hyvä valikoima Etnan parhaita vulkaanisia viinejä, ja baaritiskillä avataan mieluusti uusia pulloja viininystävän maisteltavaksi.
Jos taas kaipaat pientä hemmotteluhetkeä, pistäydy Piazza San Domenicon kulmalla sijaitsevaan moderniin ostoskeskukseen la Rinacenteen ja aja hissillä kattoterassille. Baari tarjoaa mittavan paitsi valikoiman cocktaileja myös huikean näköalan Palermon kattojen, tornien ja kupolien yli kaupunkia ympäröiville vuorille. Mieltään voi raikastaa vaikkapa italialaisten suosimalla Aperol Spritz -drinkillä, tai tuoreella inkiväärillä terästetyllä baarimestarin spesiaalilla.
Sormisyötävää markkinoilla
Palermon monet katumarkkinat levittäytyvät kujille ja aukioille sokkeloisina ja vilkkaina kuin itämaiset basaarit. Ne tarjoavat loputtomasti ihmeteltävää – ja paikallisia makuja.
Ruoka on usein maustettu yrteillä, tyypillisimmin persiljalla, mintulla, ja basilikalla, joiden tuoksu tervehtii kulkijaa hedelmä- ja vihanneskauppiaiden täyttämillä kapeilla kaduilla.
Sormiruoan yleisnimi Palermossa on “schiticchio”. Se voi tarkoittaa esimerkiksi kikhernejauhoista tehtyjä ja uunissa rapeaksi paistettuja panelle-leipäsiä, joita nautitaan sellaisenaan välipaloina. Yksinkertaista, yllättävän maukasta ja erittäin palermolaista! Panellen kanssa nautitaan usein cazzilleja eli upopaistettuja peruna-pecorinopalleroita. Muoto ja reseptin yksityiskohdat vaihtelevat tekijän mukaan, mutta kyse on aina pinnalta rapeasta ja sisältä suussa sulavasta sormiruoasta.
Arancina Palermitana on jokaisen Palermon kävijän must. Se on lihalla ja herneillä täytetty mehevä riisipallo, jonka nimi tarkoittaa yksinkertaisesti appelsiinia. Hedelmää siinä ei silti ole lainkaan, vaan kullankeltainen väri syntyy mausteena käytetystä sahramista.
Uskaliaimpien kannattaa kokeilla myös Pane cá Meusaa, kuumalla pannulla paistetuilla vaaleaa leipää, joka on täytetty vasikan sisälmyksillä. Jos ajatus keuhkojen ja pernan syömisestä ei kammota, tarjolla on erinomaisen maittava makuelämys.
Mika Niiniranta + Kuva Susa Junnola