Pyöräretki Pohjois-Ranskassa
Pyöräilemme Saksan puolelta Saarlouisista Sarre-kanavan laitaa rajan yli Ranskaan. Helle hipoo 35 astetta, päätämme armahtaa itsemme ja pysähtyä Sarregueminesin kaupunkiin huoltotauolle.
Matkailutoimistossa kerrotaan kaikkien keskustan majapaikkojen olevan jo täynnä. Tai no, olisi sittenkin vielä yksi, hieman kauempana sijaitseva L’Auberge Saint-Walfrid. Sinne siis.
Odotukset eivät ole korkealla, mutta rustiikkinen vanha talo näyttää kutsuvalta, samoin sen yhteydessä toimiva ravintola. Jo aulassa paljastuu, ettemme ole tulleet mihin tahansa paikkaan. Vitriineissä on pokaaleja ja mitaleita. Julisteessa hymyilee Matthieu Otto, ravintolan kakkoskeittiömestari. Otto edusti Ranskaa maailman kovimmassa kokkikilpailussa Bocuse d’Orissa vuonna 2019. Yhden Michelin-tähden ravintolan keittiömestari on omistajasuvun viidettä sukupolvea edustava Stephan Schneider. Ravintolan ruokafilosofia on yhdistää suvun ruokaperinteet paikallisiin raaka-aineisiin ja uusimpiin kansainvälisiin trendeihin.
Koska iltakin on helteinen, valitsemme idyllisen terassin sijaan mukavasti ilmastoidun salin. On alkuviikko ja iloksemme ravintolan kahden ruokalajin ja jälkiruoan illallisen hinta on viikonvaihdetta huokeampi, 42 euroa. Sesongin makuja tarjoava menu sisältää esimerkiksi merikrottia tuoreen valkosipulin ja sahramiperunoiden kera, merirapua ja jälkiruoaksi kirsikkaclafoutis. Maut ovat toinen toistaan herkullisempia. Eikä ihme, sillä ruokailun päätteeksi kuulemme itse Matthieu Otto olleen työvuorossa. Ei hullumpi pyöräretken huoltotauko.
Pirjo Houni + Kuva Gilles Pecqueur
Legendaarisen samppanjantekijän hotelli
Anselme Selossen ja hänen Corinne-vaimonsa vuonna 2011 avaama Les Avisés on ollut todellinen piristysruiske uneliaalle Avizen kylälle. Mansion-henkiseen boutiquehotelliin tullaan herkuttelemaan, nauttimaan, juhlimaan ja rentoutumaan ympäri maailmaa.
Pettämättömällä maulla sisustettu, tunnelmaltaan intiimi Les Avisés on loistava määränpää pienelle irtiotolle. Tilavia huoneitaon kymmenen ja jokaisessa on erilainen tunnelma. Oma suosikki on Sköl-huone, jonka parvekkeella voi nauttia samppanjaa naapurikylä Cramantin kumpuilevaa profiilia ihaillen.
Alakerran olohuoneessa tuntuu kuin olisi vieraana jonkun kotona. Käytävällä vilahtelevat omistajien Muscat-koira sekä Guillaume Selosse, jolle Anselme on vastikään luovuttanut tilan vetovastuun. Alakerrasta löytyy myös koko Champagnen mieleenpainuvin, Larmat’n legendaarisilla samppanjakartoilla tapetoitu toilettitila.
Hotellin vetonaula on sen ravintola, jonka keittiötä luotsaa Stéphane Rossillon. Kekseliäs ruoka ilahduttaa Champagnen perusmakuihin turtunutta herkkusuuta. Päivittäin vaihtuvan menun tarjoilee vaimo Nathalie, ja kuplivat aperitiivit nautitaan usein olohuoneen puolella. Karismaattisen pariskunnan hoteissa viihtyy yksin matkustavakin. 25-paikkainen ravintola on myös samppanjantekijöiden suosiossa. Iltaisin etusijalla ovat hotelliasiakkaat, mutta lounaan voi varata ilman yöpymistäkin. Kesäinen samppanjalounas takapihan terassilla on elämys, jonka soisi jatkuvan loputtomiin.
Selossen kellarit ovat samassa pihapiirissä. Haviteltuja ja tarkoin allokoituja samppanjoita ei kuitenkaan myydä kuin hotellin ravintolassa.
Sanna Pöyry + Kuvat Flore Deronzier
Paronittaren huvila Etelä-Ranskassa
Varaa Nizzan-lomalla päivä huvilalle, jota ympäröi upea merinäköala ja seitsemän erilaisesta puutarhaa.
Kymmenen kilometrin päässä Nizzasta, Cap-Ferrat’n niemellä sijaitseva Villa Ephrussi de Rotschild on hurmaava päivälomakohde. Venetsialaistyylisen huvilan teehuoneesta voi ihailla näkymiä turkoosina kimaltelevalle Välimerelle ja Villefranchen lahdelle.
Huvilan seitsemän puutarhaa ovat kaikki teemoiltaan erilaisia – japanilaistyylisestä bambumetsikköön ja provencelaisesta ruusutarhaan. Ruusut ovat kukoistavimmillaan toukokuun alusta heinäkuun loppuun.
Puutarhassa kiertelyn lomassa kannattaa istahtaa lounaalle. Me maistoimme huvilan ravintolassa magnoliasalaattia roseelasillisen kera. Herkullista! Lounashetken kruunasi suihkulähteiltä kantautunut klassinen musiikki.
Huvilan historia on kiehtova. Sen rakennutti 1900-luvun alussa Béatrice de Rothschild. Varakkaassa perheessä kasvanut Béatrice avioitui 19-vuotiaana venäläistaustaisen pankkiirin Maurice Ephrussin kanssa, mutta erosi, kun mies osoittautui uhkapeluriksi. Avioeron jälkeen Béatrice halusi rakennuttaa isänsä perintörahoilla itselleen unelmiensa kodin. Huvilaansa hän alkoi kerätä taidetta ja posliinia.
Cap-Ferrat´n niemellä on Villa Ephrussi de Rotschildin huvilan lisäksi paljon muutakin nähtävää. Jos kävelee Monacon puoleista laitaa vanhojen hotellirakennusten ohi, pääsee Saint-Jean-Cap-Ferrat’n kylään, jossa on venesatama ja lukuisia ravintoloita. Niemen kärjessä on karuja kalliorantoja pitkin kulkeva kävelytie. Kaunis reitti on helppokulkuinen, mutta matkaan kannattaa varustautua lenkkarein ja vesipulloin.
Rantapoukamista suloisin on Paloma Beach. Julkinen uimaranta on pieni ja kivinen, mutta vesi kristallinkirkasta. Uidessa voi katsella kauempana kohoavia vuorenhuippuja. Paikan kerrotaan saaneen nimensä Paloma Picasson mukaan, koska taiteilijaperheellä oli tapana vetäytyä sinne Rivieran ruuhkaisuutta pakoon. Enää rannalta ei löydy rauhaa kesäkuukausina, mutta maisemat ovat hivelevän kauniita. Rantaravintola on suosittu lounaspaikka kesäisin.
https://www.villa-ephrussi.com/
Pirjo Houni + Kuva Pierre BEHAR Balloïde
Vierailu Billecart-Salmonin samppanjatalossa
Kunnioitettavaan 200 vuoden ikään ehtinyt Billecart-Salmon on elämys aisteille. Toisin kuin moni muu arvostettu samppanjatalo, se on avoinna matkailijoille.
Jos satut liikkumaan Mareuil-sur-Aÿn kylän läheisyydessä Champagnessa, vieraile Billecart-Salomonin tilalla. Samppanjataloa vetää yhä Billecart’n perhe ja se on yksi harvoista samppanjataloista, joihin turistit pääsevät tutustumaan. Vierailulla perheen pitkä historia kuuluu tarinoiden yksityiskohdissa.
Kieros samppanjatalossa alkaa geometrisesta, pieteetillä hoidetusta puutarhasta, jossa aika seisahtuu ja ajatukset kulkeutuvat viime vuosisadan alkuun. Puutarhaa hallitseva hevoskastanjavanhus on saanut todistaa jo kuuden sukupolven verran Billecart-Salmonin historiaa. Valtikka on vaihtunut vastikään, nyt vastuussa on seitsemäs sukupolvi Mathieu Roland-Billecart´n johdolla.
Tilusten esittely jatkuu vuonna 1964 istutetulla hehtaarin viinitarhalla, jossa kumaraisten Pinot Noir -köynnösten välit kasvavat valtoimenaan nurmea ja muita kasveja. Clos Saint-Hilaire on yksi Champagnen 32:stä jäljellä olevasta clos’sta eli muurien ympäröimästä tarhasta – samaa nimeä kantaa myös Billecart’n ykkösviini, joka saa kypsyä hiivasakkansa päällä peräti 15 vuotta.
Viininvalmistamossa mykistää huone, jossa barrique-tynnyrit ja isommat tammisammiot rytmittävät designiltaan virtaviivaista, Alvar Aallonkin arkkitehtuurista vaikutteita imenyttä tilaa. Värit, pintamateriaalit, muotokieli, akustiikka – kaikki on viimeisen päälle mietitty. Täällä viihtyisi pidempäänkin hypistelemässä tynnyreitä, joissa Clos Saint-Hilaire -samppanja kehkeytyy.
Maanalaisia kellareita samppanjatalolla on yli 2,5 kilometriä, ja niistä saa hyvän käsityksen jo pienellä kiertämisellä. Champagnen historia on vahvasti läsnä koko kierroksen ajan.
Sanna Pöyry + Kuva Leif Carlsson
