Susanne Wolf – Naisten viinijärjestö Vinissiman puheenjohtaja

Kuka? Susanne Wolf

Mitä? Puheenjohtaja Vinissima-naisten viinijärjestössä.

Mikä? Vinissima perustettu vuonna 1991. Jäseniä 600.

Miten? Järjestö toimii vapaaehtois- ja talkootyöllä.

”Naiset ovat aliedustettuja viinialalla ja heidän tekemisiään tarkastellaan monesti kriittisesti. Messutapahtumissa naisia pidetään viininkaatajina, kysymykset esitetään miehille, vaikka viinintekijä olisi nainen”, Susanne Wolf, naisten viinijärjestö Vinissiman puheenjohtaja, napauttaa.

Susannen juuret ovat viinisuvussa Hessische Bergstrasse -viinialueella Saksassa.

”Viinitila on veljelläni. Päädyimme aikanaan siihen, että veljeni hoitaa tilan yksin. Se ei olisi elättänyt molempia”, Susanne kertoo taustastaan.

”Halusin kuitenkin alalle ja opiskelin Geisenheimin yliopistossa kansainvälistä viinitaloutta. En osaa valmistaa viiniä mutta osaan myydä ja markkinoida sitä, sekä järjestää tapahtumia viinin ympärille.”

Saksalaisen Vinissiman jäsenet eivät puheenjohtajansa tavoin ole kaikki viininviljelijöitä tai -tekijöitä, joukossa on esimerkiksi alan tutkijoita, myyjiä, markkinointi-ihmisiä, sommeliereja, viinikirjoittajia ja journalisteja. Yhteistä on, että he ovat naisia, työskentelevät viinialalla ja suhtautuvat viiniin intohimoisesti.

”Järjestö toimii vapaaehtoispohjalta, kaikki pohjautuu haluun olla mukana”, Susanne sanoo.

Työ viinialalla kuten työelämä Saksassa yleensäkin näyttäytyy suomalaiselle yllättävän muodollisena. Tittelit ja perinteinen työnjako istuvat tiukassa. Kollegoja saatetaan teititellä vielä vuosienkin yhteistyön jälkeen. Vinissimassa on toisin.

”Olemme yhteisö, jossa voi vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä sinutellen, muodollisuudet unohtaen. Kuten ystävykset toisilleen. Verkostoituminen on tärkeää. Tiedän aina kenelle soittaa, jos etsin työntekijää tai hyvää samppanjaa.”

Viinitilan omistaja Sabine Mosbacher-Düringer

Kuka? Sabine Mosbacher-Düringer

Viinitila: Weingut Georg Mosbacher

Missä? Forst, Pfalz, Saksa.

Mitä? 22 ha tarhoja, 77 % Riesling, lisäksi Pinot Noir, Pinot Blanc, Sauvignon Blanc + muita.

Mukana VDP-laatuluokituksessa vuodesta 1993.

”Elettiin 1980-lukua ja isälläni oli ongelma. Hänellä oli kolme tytärtä ja viinitila.”, Sabine Mosbacher-Düringer kertoo.

Sabinen isoisä perusti Weingut Georg Mosbacherin vuonna 1921 yhdessä siskojensa kanssa, isoisältä tila siirtyi isälle ja perinteisesti se olisi siirtynyt perheen pojalle.

”Onneksi isäni ongelma oli vain päänsisäinen ja hoidettavissa. Viinitila siirtyi minun ja mieheni Jürgenin vastuulle vuonna 1992. Jürgen tekee viinit mutta minä kaikki päätökset”, Sabine sanoo hymyssä suin.

Sabine ja Jürgen tutustuivat Geisenheimin yliopistossa, jossa molemmat opiskelivat vuosina 1984–87 viininviljelyä. Nainen viinialalla oli tuolloin harvinaisuus, 120 opiskelijasta vain 10 oli naisia. Moni muukin asia oli tuolloin toisin.

”Silloin ei menty valtamerien taakse viinitiloille työharjoitteluun. Oli jo suuri asia lähteä oman maan eteläosaan”, Sabine muistelee ja jatkaa:

”Opiskeluaikoinamme kukaan ei myöskään puhunut terveistä rypäleistä. Keskityttiin lähinnä kellaritekniikkaan. Nykyään kaikki lähtee tarhoilta ja se on myös meidän filosofiamme. Työskentelytavat ovat muuttuneet ja käsityö tarhoilla on lisääntynyt.”

Joissakin asioissa Mosbacherin viinitilalla on tavallaan palattu isoisän aikaan. Tarhoja hoidetaan luonnonmukaisesti ja Sabinen johdolla on jälleen liitytty myös saksalaiseen laatuviinien luokitusjärjestelmään, VDP, johon tilan viinit kuuluivat jo 1920-luvulla.

Tilan jatkajan suhteen Sabinella ei ole isänsä tavoin ongelmaa, vaikka pariskunnalla ei olekaan omia lapsia.

”Kaksi siskoani asuvat tässä samassa kylässä. Täällä asuvat myös viisi sisarteni lasta, joten eiköhän tilalle löydy jatkaja. Eikä sukupuolella ei ole mitään väliä.”

Genie Roll – Weingut Weedenbornin pääviinintekijä

Kuka? Gesine Roll

Viinitila: Weingut Weedenborn

Missä? Monzerheim, Rheinhessen, Saksa.

Mitä? Tarhoja yli 20 ha, päärypälelajike Sauvignon Blanc. Vain valko- ja kuohuviinejä.

”Haluaisin kaiken olevan isompaa ja parempaa. Haluaisin muutosten tapahtuvan nopeammin. Välillä turhauttaa, vaikka tiedän etteivät asiat tapahdu hetkessä”, Gesine Roll sanoo.

Määrätietoinen nainen on toiminut Weingut Weedenbornin pääviinintekijänä vuodesta 2008. Hän asuu sukutilallaan viinialalla työskentelevän aviomiehensä ja poikansa kanssa.

”Opiskelin ennen viinialaa myös kauppatieteitä mutta minulle oli selvää, että palaan perhebisnekseen, kun vanhempani eivät ole enää mukana siinä. Myös veljeni on viinintekijä mutta vaimonsa tilalla. Hän teki päätöksensä minun jälkeeni”, Gesine kertoo.

Gesinen isä kokeili tarhoilla jo yli 20 vuotta sitten Sauvignon Blancia, joka oli tuolloin Saksassa uusi lajike. Vaikka ilmasto on viileä, olivat tulokset lupaavia. Tytär on jatkanut samoilla linjoilla ja Sauvignon Blanc on nykyään tilan päärypälelajike. Gesinen sauvignon blanc -viinit kuuluvat monien arvioiden mukaan Saksan parhaimpiin.

”En tehnyt sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vallankumousta. Minulla oli isäni jäljiltä hyvä alusta, mistä aloittaa”, hän kiittelee.

Viinit hän on kuitenkin vienyt uudelle tasolle ja samalla uudistanut valikoimaa.

”Rakastan samppanjaa. Idea sauvignon blanc -kuohuvasta oli päässäni mutta se oli vaikea toteuttaa. Tarvittiin erityinen Sauvignon Blanc -klooni, jotta se oli edes mahdollista. Vaadin myös, että kaikilla viineilläni on oltava samanlainen ajaton etiketti. Nimi ja sisältö kertokoon tarkemmin. Etikettiuudistus toteutettiin vuonna 2012 ja aion mennä näillä samoilla etiketeillä koko työurani. Kysy sitten 20 vuoden kuluttua, miten meni?” Gesine nauraa.

Viinintekijä ja kellarimestari Fumiko Tokuaka

Kuka? Fumiko Tokuoka

Viinitila: Weingut Josef Biffar ja japanilainen ravintola Fumi

Missä? Deidesheim, Pfalz, Saksa.

Mitä? Tarhoja 5 ha. Päärypälelajike Riesling. Sertifioitu luomutila. Tuotannosta 60 % myydään Japaniin, 40 % Saksaan.

Yritysjohtaja, viinintekijä, kellarimestari, ravintoloitsija, sommelier, viinimaahantuoja, äiti ja yksinhuoltaja. Japanilaisella Fumiko Tokuokalla on monta titteliä.

”Isäni oli maahantuoja, joka työskenteli 1980-luvulla japanilaisten elektroniikkafirmojen kanssa. Hän keksi täyttää tyhjentyneet elektroniikkakontit saksalaisella viinillä ja kuljettaa Japaniin”, Fumiko kertoo taustastaan.

Fumikon ollessa nuori tyttö perhe muutti Saksaan. Isä vuokrasi vaikeuksiin ajautuneen viinitilan ja päätti kokeilla onneaan.

”Kesti lähes 15 vuotta saada tila kannattavaksi. Olimme hyvin ylpeitä saavutuksestamme, kunnes 23 vuoden jälkeen vuokrasopimus purettiin. Tämä Biffarin viinitalo oli myynnissä, toiminta oli hiipunut, joten ostimme sen. Mittavien restaurointitöiden jälkeen viinitalo avattiin jälleen vuonna 2013”, Fumiko kertoo.

”Alku ei ollut helppo. Olin pakotettu ostamaan kaupan mukana myös 40 000 pulloa viiniä, jota kukaan ei halunnut. Viinit olivat laadullisesti hyviä, emmekä maineen takia halunneet myydä niitä alihintaan.”

Syntyi idea viinitilan yhteydessä toimivasta japanilaisesta illallisravintolasta ja tastinghuoneesta. Liiketoimintaa oli helpompi rakentaa, kun yrityksellä oli myös toinen tukijalka.

”Ravintola pelasti meidät. Japanilainen ruoka ja viinit sopivat hyvin yhteen ja nyt olen myynyt melkein kaikki ostamani pullot”, Fumiko hymyilee japanilaisen hillitysti.

Fumiko iloitsee myös, että voi nykyään tehdä viinit kuten itse haluaa ja antaa niille aikaa. Tuotannosta 60 prosenttia on kuohuviinejä ja ne päästetään myyntiin aikaisintaan 6 vuoden ikäisinä, osa saa odottaa jopa 10 vuotta.

”Arvostan aikaa ja elämänkokemusta niin viineissä kuin naisissa. Keski-ikäisen voi olla vaikea uppoutua keskusteluun nuoren kanssa, samaan tapaan keskustelu nuoresta viinistä jää lyhyeksi. Mutta elämää ja vuosia nähneen naisen kanssa voi keskustella koko yön.”

Yvonne Libelli – Perhetilan enologi

Kuka? Yvonne Libelli

Viinitila: Weingut Margarethenhof, Familie Lucas

Missä? Forst, Pfalz, Saksa.

Mitä? Tarhoja 17 ha. 70 % Riesling, myös Pinot Blanc, Pinot Gris, Sauvignon Blanc. 10 % tuotannosta punaviinejä.

”Halusin tehdä samaa työtä kuin vanhempani viininviljelijöinä. En suostunut muuhun. Ollessani 17-vuotias, vanhemmat antoivat periksi”, Yvonne Libelli kertoo.

Yvonne opiskeli viiniviljelyä ja enologiaa yliopistossa ja valmistui vuonna 2011 samaan aikaan pikkuveljensä kanssa.

”Siitä asti olemme yrittäneet vakuuttaa vanhempamme kyvyistämme johtaa tilaa yhdessä. Vihdoin viime vuonna saimme täyden vastuun tilan toiminnasta”, Yvonne sanoo.

”Veljeni Martin vastaa tarhoista, minä hoidan myynnin ja yhdessä teemme viinit. Äiti auttaa toimistossa, isä tarhalla ja kellarissa”, Yvonne avaa työnjakoa.

Margarethenhofin tila elättää Yvonnen ja Martinin perheet sekä heidän vanhempansa. Lisätuloja saadaan esimerkiksi takapihan matkailuautoparkista, opastetuista kävelykierroksista viinitarhoilla ja uuden vuosikerran lanseeraus-tastingistä, josta on kehittynyt koko viikonlopun kestävä avoin viinitapahtuma erilaisine ohjelmineen.

”Täytyy keksiä keinoja saada uusia asiakaskontakteja ja tehdä tilaa tunnetuksi. Olen myös osallistunut ensikertaa Prowein-messuille näytteilleasettajana. Ja liittynyt viininaisten Vinissima-, nuorten viljelijöiden Generation Riesling – ja uuden sukupolven Wine Change -yhteisöihin”, Yvonne kertoo.

Yvonne on myös uudistanut pullojen etiketit, nimet ja viinien makumaailman.

”Annan viineille enemmän aikaa. Isä tykkää juoda ´tuoreita viinejä´. Itse annan niiden kehittyä ainakin puoli vuotta sen jälkeen. Tyyli on muuttunut kuivemmaksi, harva haluaa nykyään juoda puolikuivaa tai -makeaa rieslingiä”, Yvonne selittää.

Aina usean sukupolven työskentely samalla pienellä viinitilalla ei ole ongelmatonta.

”Vanhemmat pitää vakuuttaa muutoksista tai sitten vaan modernisoida kellarin tekniikkaa niin, ettei isä osaa enää käyttää sitä”, Yvonne sanoo hymyssä suin.

Kaikesta muusta paitsi saksalaisesta slager-iskelmämusiikista Yvonne ja vanhemmat ovat kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen.

”Muualla soi slager mutta kellarissa soi minun ja veljeni soittolista, siihen ei isä saa puuttua.”