Kanarialla on maine. Monille saariryhmä on synonyymi sille, mikä kaikki turismissa on pielessä. He ovat väärässä, mutta älkää kertoko sitä heille. Me muut voimme matkata saarista herkullisimmalle ja yllättyä positiivisesti.
1. Teneriffa, lohdullisia makuja tähtiravintolassa
Kanariansaarten ruoka on ottanut vaikutteita niin Espanjasta kuin Etelä-Amerikasta – ja fuusio jatkuu. Teneriffan uusin Michelin-tähtiravintola on italialais-chileläis-pariskunnan ravintola Nub, jossa maistuu myös nykyisen kotisaaren maaperä ja ruokaperinteet.
”Verrattuna Italiaan tunnen olevani täällä kuin kotonani Etelä-Amerikassa”, seitsemän vuotta Teneriffalla asunut Fernanda Fuentes sanoo. Hän on luonut vuosien aikana hyvät suhteet paikallisiin tuottajiin.
”Saamme kaikkea, mitä haluamme. Ainoa haaste on ammattitaitoisen henkilökunnan löytäminen, koska turistiravintoloissa on totuttu pääsemään helpolla.”
Keittiömestarin suosikkiraaka-aineet ovat hyvin maanläheisiä.
”Sipuli, peruna, paikallinen viinietikka, vuohenmaito ja mustekala”, Fernanda luettelee.
Nubin ruoka-ajattelu pohjautuu pariskunnan omaan ruokahistoriaan ja makumuistoihin. ”Haluan kertoa tarinamme ruoan kautta.”
Kahdeksan ruokalajin maistelumenyyssä prässätty osso bucco saa kylkeensä maissivaahtoa, pehmeän murea mustekala lämmintä vuohenmaitoa ja vadelmia. Caprese-salaattiin viitataan näennäisen yksinkertaisellä yhdistelmällä tiivistettyä tomaattia, piimää ja paikallista vuohenjuustoa. Virkistävä makupommi vailla vertaansa!
Yksi ruokalaji on voin kanssa tarjoiltava juureen leivottu leipä, jossa on hapatettua omenaa. ”Haluan tehdä lohturuokaa. Rakenteet ja yllättävät yhdistelmät eivät saa olla itseisarvo. Haluan, että kaikki annoksissani sopii makumaailmaltaan vaikka samaan lusikkaan.”
Tavoite toteutuu rikkumatta läpi ruokailun.
Mitä sitten tuore Michelin-tähti on muuttanut pari vuotta toimineessa ravintolassa?
”Kaiken. Tavoitteenamme oli tähti, mutta emme huomanneet tarkastajan käyntejä. Kun tähti julkaistiin, puhelimme alkoi soimaan tauotta. Nyt meillä on mahdollisuus asemaan, jossa vain viidennes asiakkaista on matkailijoita. Se on välttämätöntä, jotta voimme pitää paikan auki ympäri vuoden.”
2. Teneriffa, laatuviiniä turistisaarelta
Jos haluat hyvän johdatuksen Teneriffan viineihin, suuntaa Museo del Vinoon. Viinimuseo sijaitsee El Sauzalissa, noin 20 minuutin ajomatkan päässä Puerto de la Cruzista. Ja mikä parasta, museon lähistöltä löytyy myös yksi saareen mielenkiintoisimmista viinituottajista, Bodegas Monje.
Vuonna 1956 perustetun tilan historia ulottuu viiden sukupolven taakse, ja Bodegas Monjella on nykyisin 17 hehtaaria tarhoja. Tarhat sijaitsevat pääosin 650 metrin korkeudella merenpinnasta. Läheiset vuoret, El Teide -tulivuori ja vieressä pauhaava Atlantti luovat alueelle ihanteellisen mikroilmaston. Lähes 50 vuotta vanhat viiniköynnökset kasvavat kivikkoisessa ja vulkaanissa maaperässä. Tilalla viljellään peräti 21 eri rypälelajiketta. Tärkeimpiä ovat Teneriffan tyypillisimmät rypäleet eli Listan Negro, Listan Blanco ja Negramoll.
Bodegas Monjen tarjoamat kellarikierrokset ovat varsin pintapuolisia, mutta maisteluhuoneesta aukeaa upea näköala merelle ja viinien kanssa on tarjolla erinomaisia paikallisia juustoja. Viidennes tilan 150 000 litran tuotannosta viedään Yhdysvaltoihin, viisi prosenttia menee manner-Eurooppaan ja loput kulutetaan kotisaarella. Tastingia vetävä Boris Ravel kertoo viennin vaikuttavan myös paikalliseen myyntiin.
”Teneriffalaiset ovat alkaneet arvostaa omia viinejään aivan uudella tavalla nyt, kun ne kiinnostavat myös matkailijoita”, hän hymähtää.
Bodegas Monjella järjestetään myös taidenäyttelyitä, kulttuuritapahtumia sekä viinin ja patikoinnin yhdistäviä kierroksia. Tarjolla on myös lounasta. Vierailulla kannattaa maistaa ainakin viinitalon lippulaivaviini Bastardo Negro sekä erikoisuus eli hiilihappomaseroitu punaviini Hollera.
bodegasmonje.com
casadelvinotenerife.com
3. Teneriffa, kylve kukkulalla
Kaksitoista vuotta sitten Puerto de la Cruzin hienon kasvitieteellisen puutarhan viereen, El Botanico -hotellin puutarhaan avattu The Oriental Spa Garden onnistuu hämmentämään ensikertalaisen vieraan. Miksi ihmeessä laittaa pakettimatkailijoiden lomasaarelle maailmanluokan kylpylä?
Kylpyläjohtaja Anne Marie Chaveulla on tyhjentävä vastaus.
”Pohjois-Teneriffa ei ole rantakohde. Terveys- ja aktiivilomat kasvattavat koko ajan suosiotaan. Asiakkaamme ovat käyneet kaikkialla. Meidän kilpailijoitamme ovat kaikki maailman parhaat kylpylät.”
Itämainen teema tulee omistajalta.
”Hän on suuri Thaimaan ystävä ja kuninkaallisen perheen henkilökohtainen ystävä. Hän halusi kylpylän seuraksi tänne myös huippuluokan thaimaalaisen ravintolan.”
Hotellin yhteydessä toimiva kylpylä on avoinna myös hotellin ulkopuolisille vieraille. Kylpylän, hoidon ja ruoan sisältävät päiväpaketit alkavat 100 eurosta. Suuri osa asiakkaista kuitenkin asuu hotellissa ja viipyy kylpylässä 7-30 päivää henkilökohtaisesti suunnitellun hoito-ohjelman mukaisesti. Osalle asiakkaista suunnitellaan myös ruokavalio vierailun ajaksi.
Oriental Spa Garden tarjoaa muun muassa kolme lämmitettyä ulko- ja sisäallasta vesihierontalaiteineen, luolaan rakennetun jacuzzin sekä viisi saunaa ja kylmähuoneen. Ihan äkkiä ei tule mieleen, mitä puuttuisi. Tarjolla on toki myös joogaa, chitä ja vesiliikuntaa. Tai miten olisi polynesialainen wellnes-rituaali Bora Boralta tuodulla hiekalla tehtyine hierontoineen?
”Kokonaisvaltaiset hyvinvointirituaalimme on jaoteltu maantieteellisten teemojen mukaan. Kaikki kosmetiikka on huippuluokkaa ja tulee kunkin terapian alkuperämaasta”, kansainvälisissä huippuhotelleissa uransa tehnyt kylpyläjohtaja kertoo.
Conde Nást -lehti on valinnut sen Euroopan parhaaksi spa-kohteeksi kolme vuotta peräkkäin.
4. Teneriffa, iltapäivä autotallissa
”Olette hulluja, mutta hauskaa iltaa”, hotellirespamme vanhempi herrasmies Jorge toivottaa, kun hyppäämme taksiin hänen antamansa osoitelista kädessä.
Jorge osottautui alan mieheksi, kun kysyin häneltä vinkkejä Teneriffan erikoisuuksiin, guachinche-eli kotiravintoloihin. Ensin hän piti 10 minuutin intoutuneen puheen siitä, mikä tekee guechinchen hyväksi (tunnelma, isäntä, ystävät ja yksinkertainen viini ja ruoka) ja tunnin päästä hän ilmoitti laatineensa meille listan hyvistä paikoista, joiden aukiolon hän on varmistanut. Monien guachinche-harrastajien mukaan hyvän guachinchen löytäminen on iso osa viehätystä, mutta tällä kertaa tehdään toisin.
Guachinchet ovat siis kotiravintoloita (joskus myös autotalliravintoloita tai keskelle hedelmätarhaa kyhättyjä majaravintoloita), jotka saavat toimia löyhemmillä viranomaisvaatimuksilla, kunhan keskittyvät kanarialaisiin perinneruokiin, tarjoavat vain talon omaa viiniä eivätkä ole auki ympärivuotisesti. Ilmiö on puhtaasti teneriffalainen ja sen suosiosta johtuen osa paikoista on virallisia, vaatimukset täyttäviä, osa taas epävirallisia ja kriteerien suhteen joustavia. Paikkoja on saarella ainakin satakunta, mutta suurin osa on huhtikuussa jo suljettu. Paras kausi on sadonkorjuusta alkukevääseen eli marras-maaliskuussa.
Guachinche-ravintoloiden pääpaikka on pienten viinitarhojen ympäröimä Santa Ursula vartin ajomatkan päässä Puerto de la Cruzista. Sinne suuntaa myös taksikuskimme elämää nähnyt Mersu. Autotalliin kyhätyn paikan edustalla on jonoa, mutta 10 minuutissa pääsemme sisään. Seuraavat kolme tuntia kuluvat elämäni kovaäänisimmässä ravintolassa pilkkahintaisten paikallisherkkujen parissa: pimentos de padron, grillattua juustoa, täytettyjä sieniä, rapeita kinkku-perunakroketteja, makkaroita, salaattia ja karahvikaupalla paikallista viiniä. Lopuksi ison miesseurueen seremoniamestari tarjoaa matkailijoille omatekoista luumulikööriä mukanaan tuomasta pullosta.
Guachinche de David, Nueva Corujera 75, Santa Úrsula.
5. Teneriffa, ylös, ulos – ja autoon
Yksi parhaista asioista, jota Teneriffalla voi tehdä, on ajaa autolla vuoriston serpentiiniteitä hitaasti nautiskellen. Pohjois-Teneriffalla, Anagan niemimaan luonnonpuistossa, kulkeva TF-12 -tie on hyvin ylläpidetty ja yksi Euroopan parhaita maisemareittejä. Matkailijoita siellä ei kuitenkaan ole jonoksi asti, toisin kuin vaikkapa Teide-vuoren kansallispuistossa. Paikallisille Anaga on sen sijaan klassikko, jonne suunnataan perheen tai vieraiden kanssa etenkin viikonloppuisin. Pysähtelemättä reittiä ei kannata ajaa. Moni tekee matkan varrella patikointikierroksen tien vierestä lähtevillä poluilla. Myös pyöräilijöitä näkee. Autolla kierrokseen kannattaa käyttää vähintään puoli päivää, mutta koko päiväkin menee helposti. Etenkin, mikäli poikkeaa saaren rosoiselle pohjoisrannikolle Roque de las Bodegasiin – paikkaan, jossa Teneriffan viinikauppa kukoisti 1500-luvun lopulta alkaen, kun väkevöityä viiniä lastattiin englantilaisiin kauppalaivoihin.
Unescon suojeleman Anagan biosfäärialueen läpi kulkevalla päätiellä on lukuisia näköalapaikkoja asianmukaisine opastauluineen. Mercedesin pikkukaupungin jälkeen noustaan ylös varjoisan eukalyptus- ja pinjametsän läpi. Ylhäällä on karumpaa, mutta laskeuduttaessa itärannikolle Santa Cruzin pohjoispuolelle maisemat muuttuvat jälleen.
Piknik retkipäivänä on mainio idea, mutta matkan varrelta löytyy myös muutamia yksinkertaisia, ruoaltaan erinomaisia kuppiloita. Yksi sellainen on Merendero Casa Carlos, joka löytyy tien vasemmalta puolelta reilu kilometri Mirador Cruz Del Carmenin kappelin ja näköalapaikan jälkeen. Paikan löytymistä helpottaa, kun avaa vasemman etuikkunan. Näin tietää pysähtyä eukalyptuspuun savun ja grillatun lihan tuoksun kohdalla. Ravintolasta ei kannata poistua maistamatta paikan mainiota kikhernemuhennosta, muhkeita häränsydäntomaatteja ja tuorejuustoa.
Merendero Casa Carlos, 38139 Las Casa de la Cumbre.
