Perunannostokone kiertää Aromäen tilan pellolla Lopella. Tänään kyytiin pyörähtää varhaisperunan aikaisin kypsyvää Solist-lajiketta, joka siirtyy pesun ja pakkaamisen jälkeen seuraavaksi aamuksi kauppoihin. Juhana Männistö katselee pellon reunalla veljeään Joonatania, joka vetää traktorilla nostokonetta.
”Veljelleni oli aina selvää jäädä kotitilalle viljelijäksi. Hän alkoi ajaa traktoria viisivuotiaana heti kun ylettyi polkimille ja kävi myöhemmin maatalouskoulun. Itse opiskelin kaupallista alaa ja arvoin vielä silloinkin, mitä tekisin isona”, Juhana kertoo.
Kotitilan töihin päätyi Juhanakin, sillä toiminta ei pyörisi vain yhden ihmisen voimin. Markkinoinnin ja myynnin lisäksi Juhana työskentelee pakkaamolla, Joonatan puolestaan vastaa viljelystä. Veljekset ovat tilan isäntiä viidennessä sukupolvessa. Hevoset vetivät kärryillä Aromäen tilan ensimmäiset perunat Helsingin torille 1900-luvun alussa. Silloin tilalla kasvoi perunaa vain muutama hehtaari.
Nyt perunaa on hieman yli sata hehtaaria, josta pääosa lähtee tilalta suoraan ruokakauppoihin. Yhden kesäviikon aikana kauppojen vihannesosastoille siirtyy noin 40 000 kiloa varhaisperunaa.
”Tavoitteenamme on, että saisimme nostettua vuosittain yli kolme miljoonaa kiloa kauppakelpoista perunaa”, Juhana sanoo.
”Käsin kaivamisella on meillä pitkä perinne. Meille tuli nostokoneita 1970-luvulla, mutta vielä meidänkin lapsuudessamme kaivoimme käsin perunaa torikauppiaille. Näin perunan pinta säilyi hyvänä ja näytti kauniilta torilla.”
Kun veljesten vanhemmat pyörittivät tilaa, he toimittivat perunan tukkuun. Tuote oli kuitenkin niin halpa, että tukusta saadulla hinnalla oli vaikea saada katettua tuotantokustannuksia. Hinnoittelun haasteena on ollut perunan ylituotanto Suomessa. Kun Juhana ja Joonatan alkoivat huolehtia tilasta vuonna 2013, he päättivät toimittaa perunan itse suoraan kauppoihin.
”Menimme kertomaan kauppiaille tuotteestamme ja siitä, miksi peruna kannattaa ostaa suoraan viljelijältä. Samalla annoimme kasvot tuotteelle. Kate on näin hieman parempi, ja pystymme elämään täällä molemmat.”
Aromäen pelloilla kasvaa yli 20 erilaista perunalajiketta. Kiinteistä perunoista myydyimmät ovat vuodesta toiseen Nicola ja Annabelle, jauhoisemmista suosituimmat ovat Challenger ja Afra.
”Pitkulaiset lajikkeet ovat Suomessa halutuimpia. Suomalaisille perunan täytyy olla myös keltamaltoinen. Keski-Euroopassa syödään vaaleampaakin perunaa.”
Juhana ja Joonatan haluavat kasvattaa myös erikoisuuksia. He ovat viljelleet muutaman vuoden muun muassa violetteja ja pinkkejä väriperunoita.
”Niitä ostetaan meiltä vain jokunen kilo päivässä, mutta niiden pitäminen valikoimassa on asiakkaiden palvelua. Jotkut ajavat varta vasten meille hakemaan niitä.”
Tilan perunavuosi alkaa valaistussa ja lämpimässä hallissa, jossa varhaisperuna itää ennen huhtikuun istutusta. Tila toimittaa ensimmäiset varhaisperunat kauppoihin juuri ennen kesäkuun alun valmistujaisjuhlia. Veljekset hakevat nämä perunat tutuilta sopimusviljelijöiltä rannikolta, jotta saavat katettua kauppojen kysynnän. Juhannusviikolla tulee myyntiin Aromäen tilan omaa varhaisperunaa: Solistia, Annabelleä ja Siikliä.
”Myymme myös edellisen vuoden satoa elokuuhun asti. Varhaisperuna ei ole paras esimerkiksi muusiin, koska siitä tulee herkästi vähän liisteriä.”
Talviperunan nosto alkaa syyskuun alussa, kun perunan kuori kestää varastoinnin. Talviperunat lajitellaan koon mukaan varastoon, jossa niiden pintakosteus täytyy saada pois. Säilytyslämpötila lasketaan pikkuhiljaa jouluun mennessä viiteen asteeseen ja alkuvuonna neljään asteeseen. Kesällä edellisen sadon perunat varastoidaan kolmessa asteessa, jottei se ala itää.
Perunan kulutus laski Suomessa huomattavasti 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on lisännyt suomalaisten intoa omavaraisuuteen, ja kotiviljelijät alkoivat soitella viljelyneuvoja Aromäen tilalta.
”Kokemustemme perusteella perunan kulutuksen lasku on nyt taittunut. En tiedä, onko peruna vieläkään trendikäs, mutta esimerkiksi somekokit ovat alkaneet nostaa sitä aiempaa enemmän esiin.”
Suomalaiset kuluttavat perunaa hieman enemmän maaseudulla kuin kaupungeissa. Kaupunkilaiset suosivat pestyä perunaa pienemmissä pakkauksissa.
”Peruna on ilmastoystävällinen vaihtoehto. Sitä tuotetaan Suomessa enemmän kuin kulutamme, joten sen syöminen on monelta kannalta fiksua. Perunaa verrataan usein pastaan, riisiin ja bataattiin, mutta ne ovat tuontiruokaa. Perunasta saa monia vitamiineja ja hivenaineita, joita pastassa tai riisissä ei ole.”
Viljelijää ei saa kyllästymään perunan makuun, koska sitä voi valmistaa eri tavoilla.
”Kokonaisena keitettynä Annabelle on suosikkini. Isämme sanoo aina, että jos peruna ei maistu pahalta, se on hyvää”, Juhana nauraa.
Tiesitkö?
Maailmassa on noin 4 000 perunalajiketta. Suomen kauppoihin kevään ensimmäiset varhaisperunat tulevat Espanjasta, Egyptistä, Italiasta ja Ruotsista.
Suomalainen syö vuodessa noin 50 kiloa perunaa. 20 viime vuoden aikana perunan kulutus on vähentynyt noin 15 kilolla henkilöä kohden vuositasolla.
Kotimaisella perunalla on pieni hiili- ja vesijalanjälki. 300 grammaa perunaa kattaa päivän C-vitamiinitarpeen. Peruna on hyvä B-vitamiinin lähde, ja lisäksi siinä on esimerkiksi kaliumia ja rautaa. Hiilihydraattia on vähemmän kuin pastassa ja riisissä.
Pakatun perunan hyvä säilytyslämpötila on 4–6 astetta. Liian alhainen lämpötila voi palelluttaa sen, ja liian korkeassa lämpötilassa se alkaa itää.
