Chardonnayn uusi tuleminen
1990-luvun huippuvuosiensa jälkeen chardonnay on tahtonut jäädä huomiossa taka-alalle. Runsas ja paksu, kullankeltainen ja vahvasti tammitettu viini meni pois muodista, kun suuntaus siirtyi raikkaampiin ja tammettamattomiin viineihin. Nyt yliannostuksesta on toivuttu ja maailma on herännyt modernin chardonnayn upeaan raikkauteen ja moniulotteisuuteen.
Neutraalina lajikkeena Chardonnay ilmentää kasvupaikkaansa poikkeuksellisen hyvin ja viihtyy monissa ilmastoissa. Viinitekijää inspiroivat myös lajikkeen tarjoamat monenlaiset mahdollisuudet kellarissa. Erilaisten käymisastioiden lisäksi chardonnayn kanssa leikitellään maitohappokäymisellä ja hiivasakkakontaktilla.
Bourgogne on edelleen Chardonnayn kiistaton tähtialue, mutta myös muut alueet tarjoavat tällä hetkellä persoonallisia, tutustumisen arvoisia chardonnay-tulkintoja.
Penfolds / Peter Gago
Penfoldsin aikaa uhmaava Grange nosti australialaisen viinin ensi kertaa maailmanluokkaan 50-luvulla. 40 vuotta myöhemmin – vuonna 1992 – silloinen pääviinintekijä John Duval päätti, että Grangen rinnalle oli aika tehdä huippuluokan valkoviini. Pitkällisten kokeiden jälkeen lajikkeeksi valikoitui Chardonnay, jota päätettiin sekoittaa useilta viileän ilmanalan alueilta.
”Kun aloitin Penfoldsin pääviinintekijänä vuonna 2002, valkoviinimaailma oli murroksessa. Raskas kullankeltainen, pekoninrasvainen ja toffeinen chardonnay oli eilispäivää. Me myös kasvatimme Chardonnayta väärissä paikoissa eli liian lämpimässä. Vaikka tuotimme ensimmäisen vuosikerran Yattarna Bin 144 Chardonnay -huippuviiniämme jo vuonna 1995, vasta vuosi 2000 oli tyylillisesti vedenjakaja”, Peter Gago muistelee.
Penfoldsilla etsitään jatkuvasti yhä viileämpiä kasvupaikkoja Chardonnaylle.
”Tasmaniassa lajike kasvaa 192 metrissä, mikä on toistaiseksi korkeimman ilmanalan tarhamme saarella. Sen lisäksi käytämme Tumbarumban ja Adelaide Hillsin rypäleitä. Onneksi voimme sekoittaa eri alueiden viinejä halutun tyylin aikaansaamiseksi.”
Kriitikoiden ylistämää 2018 vuosikertaa kuulee nimitettävän Yattarnan kaikkien aikojen parhaaksi.
”Tarhojen sijainnin lisäksi myös viinivalmistus on muuttunut. Yritimme kenties alussa liikaa. Nyt haemme valmistukseen yksinkertaisempaa ja mahdollisimman puhdaspiirteistä säveltä. Rypäletertut puristetaan kokonaisina ja mehu siirretään suoraan tynnyreihin. Siten saamme kymmenestä tynnyristä kymmenen erilaista viiniä.”
Peter antaa esimerkin tuotantotapojen konkreettisesti muutoksesta:
”Kun vuosikerta 1995 vietti 18 kuukautta sataprosenttisesti uusissa tynnyreissä, 2018 vuosikerran tynnyreistä vain 60 prosenttia oli uusia ja kypsytysaika paljon lyhyempi, kahdeksan kuukautta.”
Mittavat kokeet ja kehitystyö viinin eteen saivat Penfoldsin nimeämään viinin Yattarnaksi, mikä tarkoittaa aboriginaalien kielellä ’pikku hiljaa’. Sen eteen tehdystä työstä on saanut nauttia myös koko muu Penfoldsin chardonnay-kaarti; viinien tyylit ovat muuttuneet raikkaammiksi, hedelmävetoisemmiksi ja puhdaspiirteisimmiksi. Ne sekoituksen osat, jotka eivät lopulta yllä Yattarnaan, päätyvät Bin 311 -chardonnayhin. Se on siis ikään kuin ”köyhän miehen Yattarna”, samaan tyyliin kuin Bin 389 on Grangen pikkusisar.
Vaikka ilmastonmuutos uhkaakin lämmittää maan viinialueita entisestään, Peter Gago on innoissaan australialaisen Chardonnayn tulevaisuudesta.
”Olen varma, ettei ’Australian Montrachetia’ ole vielä istutettu, mutta se on jossakin tuolla.”
Le Domaine d’Henri / Margaux Laroche
Michel Laroche on legenda, joka on nostanut työllään Chablis’n viinimaailmankartalle ja alueen chardonnayn klassikoksi klassikoiden joukkoon. Ilmastonmuutoksen ja sukupolven vaihdosten johdosta myös Chablis on murroksessa. Sen keskiössä on Le Domaine d’Henri, Michel Larochen uusi perhetila, jonka tuotanto alkoi vuonna 2012 – sen jälkeen, kun Domaine Laroche oli myyty Advinille.
Michelin isän Henrin perintötarhoihin perustuva tila omistaa 22,5 hehtaaria tarhoja, mutta viiden hehtaarin verran ostetaan myös läheiseltä yhteistyökumppanilta. Talon kruununjalokivi on 4,5 hehtaarin omistus Fourchaumen premier cru -tarhalla.
”Chardonnay muuttuu Chablis’ssa kenties enemmän kuin monella muulla alueella. Joudumme totuttelemaan uudenlaisiin vuosikertoihin. Esimerkiksi vuoden 2018 viinit olivat syvän värisiä, runsaita ja eksoottisen hedelmäisiä”, tilaa yhä vahvemmin johtava Michelin nuorin tytär Margaux Laroche sanoo.
”Isälleni chablis’n hapokkuus oli kaikki kaikessa. Hapokkuus linkittyy hyvin vahvasti viinin mineraalisuuteen ja nyt me pohdimme, mitä chablis jatkossa on, jos korostunut hapokkuus poistuu”.
Sukupolvenvaihdos on tuonut kuitenkin paljon suurempiakin muutoksia Domaine d’Henrille, sillä isä ja tytär eivät pidä alkuunkaan samoista viineistä. ”Isäni arvostaa klassisen hedelmäistä ja jännitteistä viinityyliä, joka on pitänyt valtaa Chablis’ssa viimeiset 30 vuotta. Minä taas olen kiinnostunut luomu- ja naturalviinityyleistä”, Margaux naurahtaa.
Tyttären kanta on selvästi voittamassa, sillä talon tarhat saavat luomusertifioinnin ensi vuonna ja tuotantomenetelmät ovat hyvin luonnonmukaisia. Rikkidioksidilisäykset ovat marginaalisia eikä viinejä suodateta. Margaux tuottaa Chardonnaysta myös mielenkiintoista petnat-kuohuvaa ikivanhalla ancestral-menetelmällä, jossa viini käy loppuun pullossa ja saa kuplansa ilman sokerilisäystä.
”Juon paljon samppanjaa, mutten halua kopioida sitä tai crémanteja. Täten kuohuva viinimme on jotakin samppanjan ja chablis’n väliltä”, Margaux kuvailee.
Naturalviinit ovat vielä varsin tuore juttu Chablis’sa, mutta Margaux ei ole kehityssuuntansa kanssa yksin. Klassiselta Chardonnay-alueelta voi odottaa paljon kiinnostavia uutisia jatkossa.
”Chablis’ta on tulossa niin paljon mielenkiintoisempi! Emme puhu enää vaan AC-luokituksesta ja talon tyylistä, vaan yksittäisistä terroireista. Ja kiitos ilmastonmuutoksen, viinien tasapaino on parempi kuin koskaan”, Margaux hehkuttaa.
Elena Walch / Julia Walch
Pohjois-Italian viileä, Alppien kupeessa oleva Alto Adigen alue tunnettiin taannoin punaviineistään, mutta viime vuosikymmenten aikana vaaka on kääntynyt vahvasti valkoviinien puolelle. Kaksi kolmannesta viineistä ovat tätä nykyä valkoisia, mutta väriä kiintoisampaa niissä on laatu.
Elena Walch on ollut vallankumouksen keskiössä. Hän päätyi nuorena arkkitehtina avioliiton kautta Milanosta Alto Adigeen ja viehättyi perheen perinteikkäästä viinibisneksestä niin, että siirtyi siihen mukaan – ja tuli mullistaneeksi sen varsin nopeasti. Nyt tilaa johtavat Elenan tyttäret Julia ja Karolina.
”Se, että äitimme oli milanolainen nainen, herätti täällä tietysti närää. Mutta ennen muuta hänen ajamansa muutokset nostattivat turbulenssia. Yhtäkkiä oltiinkin tekemässä yhden tarhan huippuviinejä ja vieläpä valkoviinilajikkeista”, muistelee Julia.
”Äitini on kertonut, miten eräskin vanha rouva paheksui menetelmiämme. Varsinkin satomäärää rajoittavaa ’vihreää sadonkorjuuta’, jossa osa rypäletertuista leikataan maahan loppusadon laadun parantamiseksi. Hän muisti vielä köyhän ajan, jolloin lapset pakotettiin laulamaan satoa korjatessa, jotteivat nämä söisi rypäleitä.”
Vaatimattomista lähtökohdista on kuitenkin noustu korkealle, sillä Elena Walch tuotti uuden vuosituhannen kunniaksi vuonna 2000 ensi kertaa alto adigelaisen huippuviinin Beyond the Cloudsin. Viini pohjautuu 80 prosenttisesti chardonnayhin, mutta loput neljä lajiketta vaihtelevat ja ne halutaan pitää salaisuutena.
”Viini tuotetaan kunakin vuonna parhaista rypäleistämme, jotka puristetaan ja vinifioidaan samanaikaisesti. Lopputulos on vuosikerrasta toiseen kiehtovan vaihteleva ja yllätyksellinen”, Julia vakuuttaa.
Alto Adigen alueella viljellään useita lajikkeita, Chardonnayn osuus on noin kymmenennesosa tuotannosta. Elena Walchilla lajike kuuluu kärkiviisikkoon.
”Rakastamme siskoni kanssa Chardonnayta ja olemme nostaneet sen osuutta tilallamme. Tällä hetkellä kasvatamme sitä 250–450 metrin korkeudessa, mutta ilmastonmuutoksen myötä meillä tulee olemaan varaa nousta jopa 950 metriin. Mutta tykkäämme, että chardonnayssa tulee olla myös tiettyä suutuntuman runsautta”, Julia taustoittaa.
Elena Walchin tila omistaa 35 hehtaaria tarhoja ja vuokraa lisäksi 30 hehtaaria. Viime aikoina tarhoja on hankittu lisää korkeammalta eli yli 600 metristä. Rinteet ovat jyrkkiä ja kaikki rypäleet poimitaan käsin.
Julia uskoo chardonnayn tulevaisuuteen vahvasti.
”Chardonnay on tekemässä vahvaa paluuta, mikä ilahduttavaa meitä kovasti. Myös Alto Adigen chardonnayt ovat nykyisin ihanan raikkaita ja kirkkaan hedelmäisiä.”
Arendsig / Lourens van der Westhuizin
Etelä-Afrikkaa on viinimaana koeteltu viime vuosina erityisen kovasti. Ensin koittivat kuivuusvuodet 2016–2019, jolloin vettä viiniköynnösten kasteluun oli minimaalisesti tarjolla. Sitten iski Covid-19, jonka moninaiset vaikutukset viinibisnes sai tuntea nahoissaan: alkoholin myynti seisautettiin kokonaan kolmeen otteeseen ja vientikin kiellettiin viiden viikon ajaksi. Arendsigin viinitila kärsi tilanteesta monen muun tilan tavoin.
”Kaltaisellemme tilalle, joka vie ulkomaille puolet tuotannosta, tilanne on ollut hankala. Olemme menettäneet monessa maassa listauksiamme toimituskatkoksemme takia”, Lourens van der Westhuizen harmittelee.
Kasteluveden osalta näkymät ovat jo paremmat, sillä nyt on palattu normaaleihin sademääriin.
”Ei ole kysymys vain veden määrästä vaan myös sen laadusta. Joskus laatu oli niin huonoa, että oli parempi jättää tarhat kastelematta”, Lourens huomauttaa. Tilan Robertsonin Bonnievalessa siljaitsevat tarhat on istutettu karulle ja kiviselle maalle. Rinnetarhoille ohjataan vettä läheisiltä Du Toits Kloofin ja Ceresin vuorilta.
Vaikka Stellenbosch ja Paarl tunnetaankin huomattavasti Robertsonia paremmin, alueella on erinomaiset olosuhteet laatuviinien valmistukseen. Se on kasvattanut itselleen maineen erityisesti mielenkiintoisen Chardonnayn tuottajana.
”Aamusumu viilentää tarhojamme ja kesäisin ne nauttivat Intian Valtamereltä puhaltavista kaakkoistuulista. Laatua auttavat myös viileät yölämpötilat.”
Viidennen sukupolven maanviljelijänä Lourens kiinnostui erityisesti viininviljelystä ja sai isältään neitseellistä rinnemaata, jonne hän istutti ensimmäiset köynnöksensä vuonna 2004.
”Istutin kolme hehtaaria Chardonnayta aamuauringon puolelle ja edelleen kaikki chardonnaymme tulee tältä kolmen hehtaarin Blok 15 -tarhalta”, Lourens selittää tilan single vineyard -filosofiaa.
”Alussa viinini olivat runsaan tammisia, mutta erityisesti matkani Bourgogneen saivat minut muuttamaan viinityyliämme. Hyödynnämme villihiivoja ja viinit käyvät neutraaleissa astioissa, kuten suurissa 5000-litran tammisammioissa ja timantinmallisissa sementtiastioissa”, Lourens kertoo.
Chardonnay on ollut viime aikoihin asti vähemmän trendikäs, mutta Lourens uskoo sen potentiaaliin.
”Etelä-Afrikan pitäisi tuottaa enemmän vähätammista chardonnayta. Mitä meihin tulee, olen ylpeä chardonnaystamme. Uskon, että jaloilla lajikkeilla on aina oma paikkansa. Eikä pienviljelijänä voi juosta trendien perässä, vaan pitää uskoa siihen, mitä itsellä on.”
