Siitä, mitä kaikkea viinipullon kyljessä tulee jatkossa lukea, ei ole vielä täysin selvää. Euroopan unionin säännöissä on kuitenkin määritelty kaikki viininvalmistuksessa sallitut tuotteet, jotka on jaettu lisäaineisiin ja valmistusprosessin avustaviin aineisiin. Karkeasti määriteltynä lisäaineet ovat sellaisia, jotka jäävät viinin, kun taas avustavat aineet poistuvat tai muuttuvat valmistuksen aikana.
Tuleviin EU-etiketteihin on komission lakiehdotuksen mukaan tulossa ainakin lisäaineiksi luokiteltavat aineet, kuten antioksidantit, säilöntäaineet ja happolisäykset. Näillä näkymin etiketeistä jäävät pois viinin valmistuksen apuaineina käytettävät entsyymit ja kirkastusaineet. Jos viiniteollisuus saa tahtonsa läpi, lisäainelistaukset tulevat mahdollisesti näkyviin vain QR-koodin kautta.
Lainsäädännön tarkoitus on tuoda läpinäkyvyyttä alalle, joka on pitkään toiminut eri säännöillä kuin muu elintarviketeollisuus. Mutta koska Euroopassa on kymmeniä tuhansia erilaisia ja erikokoisia viinintuottajia, lain lopullisia seurauksia on vaikea ennustaa.
Esimerkiksi pakollinen ”sisältää sulftiittia”-merkintä on alkuviini- ja terveysbuumin myötä johtanut siihen, että markkinoille on syntynyt hurja kysyntä rikittömille viineille. Ranskassa viini- ja ruokakauppojen hyllyt ovat pullollaan viinejä, joiden kerrotaan olevan sans sulfites ajoutés eli niihin ei ole lisätty rikkiä. Näillä viineillä ei enää monesti ole mitään tekemistä alkuviinien kanssa.
Tilanne voi olla jopa päinvastoin; rikittömiin viineihin erikoistuneet isot viinitilat ovat teknologisesti korkeatasoisia ja poisjätetty rikki on korvattu muilla lisäaineilla ja prosesseilla, joita ei tarvitse mainita kuluttajalle. Alkuviinien idea taas on ollut ottaa askelia taaksepäin teknologian tuomista mahdollisuuksista ja valmistaa viiniä mahdollisimman luonnollisesti.
Pakollisen lisäainelistauksen odotetaan johtavan muutoksiin viininvalmistuksessa. Erityisesti suurien tuottajien ennakoidaan panostavan enemmän teknologiaan, jotta lisäaineita voitaisiin käyttää vähemmän.
Geisenheimin yliopiston professori Monika Christmann arvioi Wine Searcher -lehden haastattelussa, että jatkossa esimerkiksi happolisäykset voidaan korvata prosessilla, jossa kaksisuuntaisilla ioninvaihtokalvoilla voidaan poistaa happoja sitovia elementtejä viinistä.
Läpinäkyvyys on alalle hyväksi, mutta tuleva lainsäädäntö parantaa vain osittain kuluttajien mahdollisuuksia tietää viinien sisällöstä tai tuotantotavoista. Pahimmillaan laki pakottaa tuhannet pientuottajat jo ensi vuonna miettimään, miten kääntää ja mahduttaa kaikki lain vaatimat tiedot eri vientimaiden kielille. Pienemmillä tuottajille voi muutoksen jälkeen olla jopa vaikeampaa löytää uusia markkinoita ja asiakkaita, sillä lain vaatimukset voivat toimia yhtenä lisäkynnyksenä jo valmiiksi vaikealle alalle.
Valveilla oleva viinihifistelijä onneksi löytää usein tarvittavat tiedot hyvään ostopäätökseen myös omin päin. Viininystävän kannattaa jatkossakin hakea tietoa tuottajien nettisivuilta sekä perehtyä erilaisten pulloista löytyvien sertifikaattien vaatimuksiin.
