Espanjan valkoviinien myynti on kasvanut kansainvälisesti. Siitä huolimatta monelle tuottaa yhä vaikeuksia nimetä yhtäkään valkoviiniä – saati rypälettä – Espanjasta. Mieleen voi tulla kenties jo vuodesta 1962 tuotettu Torresin Vina Sol.
Viljeltyjä valkoisia lajikkeita ja tyylejä on kuitenkin useita.
Espanjan viininvalmistustekniikat ovat kehittyneet 1980-luvun puolivälistä lähtien, jolloin maa liittyi Euroopan unioniin ja myös viinilainsäädäntö yhdenmukaistui muun Euroopan kanssa.
Viinityylit ovat sittemmin muuttuneet radikaalisti kansainvälisten markkinoiden suosimaan hedelmäisempään suuntaan. Ensin oli punaisten vuoro, ja valkoviinien maailmanlaajuisen suosion noustessa on vihdoin niiden vuoro.
Kansainväliset lajikkeet ovat saaneet kilpailijakseen useita, erinomaisia paikallisia lajikkeita, jotka sietävät kuumuutta ja säilyttävät hapokkuutensa. Myös satoa on onnistettu rajoittamaan, mikä näkyy viinien laadussa.
Riojan alueella viljellystä Viurasta (Macabeo) on nähty muutamia esimerkkejä Suomenkin markkinoilla. Kalkkikivessä kasvaneena ja kohtuullisesti tammikypsytettynä se tuottaa erinomaisia viinejä, joissa on luonnetta.
Väkevöidyistä viineistään tunnettu Malaga ja etenkin sen Axarquian viileämpi vuoristoalue tuottavat erittäin laadukkaita kuivia moscatel-viinejä, joihin kannattaa tarttua, jos niitä tapaa.
Sherryn valmistuksesta tuttu Pedro Ximénez -lajike muistuttaa kuivana parhaimmillaan upeita rieslingviinejä, ja pullokypsytyksen myötä viini voi saada jopa petrolimaisia aromeja.
Uusia tähtiä saattaa olla myös Castilla y Leónin alueen Albillo sekä Galician Dona Branca. Kaakkois-Espanjan kuumuudesta nousee Condado de Huelvan alueen Zalema-lajike. Lista potentiaalisista lajikkeista on pitkä.
Tärkeimmät Espanjan viinialueet valkoviinin valmistuksessa
Galicia
Rias Baixas sijaitsee aivan Portugalin rajalla, Atlantin rannikolla. Sen raikkaan hapokkaat, merelliset Albariño-rypäleestä valmistetut viinit aloittivat valkoisten vallankumouksen 20 vuotta sitten. Viileällä ja kostealla alueella köynnökset kasvavat usein pergoloissa. Paras tuotantoalue ja maaperä on Valle do Salnésissa.
Ribeiro sijaitsee Galician eteläosassa, Rias Baixasista itään. Sen lämpimämpi ja kuivempi ilmasto sopii aluueen viljellyimmälle valkoiselle, Treixaduralle. Terassoidut tarhat ovat Miño-joen varrella. Myös Albariñoa, Godelloa, Torrontéstesia ja Loureira viljellään.
Valdeorras (Valley of Gold) tunnetaan porttina Galiciaan. Lähes mannermainen ilmasto ja reilun 150 kilometrin etäisyys Atlantista saa Sil-joen rinteiden godello-köynnökset kukoistamaan. Alueella viljellään myös Dona Brancaa ja Palamino Finoa.
Castilla y León
Ruedan viileä viinintuotantoalue sijaitsee Madridista luoteeseen. Se sopii raikkaille valkoisille, erityisesti Verdejolle, joka on tuottanut menestyviä moderneja espanjalaisviinejä. Lisäksi alueella viljellään Sauvignon Blancia ja Viuraa (Macabeo).
Katalonia
Penedès on Espanjan modernin viininvalmistuksen alkukoti, kiitos Miguel Torresin. Alue levittäytyy rannikolta kohti sisämaan korkeimpia rinteitä. Kymmenet kukkulat ja laaksot tarjoavat runsaasti vaihtoehtoja eri rypälelajikkeiden viljelyyn. Valkoisista parhaiten menestyvät cavastakin tutut Macabeo, Xarel.lo ja Parellada.
Montsantin nuori alue sai DO-luokituksensa vuonna 2001. Ilmastoltaan ja maaperältään se on samankaltainen Prioraton kanssa. Lajikkeista leimallisimmat ovat Macabeo ja Garnacha Blanca, jotka menestyvät parhaiten kasvaessaan liuskekivessä ja graniitissa.
Terra Alta on Katalonian eteläisin viinialue. Kukkuloiden rinteillä sijaitsevat viinitarhat nauttivat kuumista kesistä ja mannerilmastosta. Pienten tuottajien suosima alue on erityisen tunnettu Garnacha Blancasta, joka on lajikkeen kotiseutua.
Tärkeimmät valkoviinirypäleet
Albariño-viinit ovat melko runsaita ja ne tunnistaa persikkaisen hedelmäisestä, kevyen kukkaisesta aromista, joka yhdistyy raikkaiden vihreiden omenoiden aromiin, jossa on joskus pähkinäisyyttä ja sitruunankuorta. Suurin osa viineistä on parhaimmillaan nuorina. Jotkut viinintekijät kypsyttävät viinejä hiivasakkoineen tammessa.
Treixadura-viinit ovat raikkaita, omenaisia ja sitruksisia. Satoa rajoittamalla tulokset voivat olla erinomaisia. Yleisin sekoiteviineissä. Osa tuottajista näkee rypäleen varteenotettavana kilpailijana Albariñolle.
Verdejo-viinit ovat useimmiten nuorena juotavia, raikkaan hapokkaita lajikeviinejä, joissa on yrttien, ruohon, sitrushedelmien, melonin, omenan ja persikan sävyjä. Luonteikkaimmat viinit tehdään hiekka- tai liuskekivisessä maaperässä kasvaneiden vanhojen köynnösten vähäsatoisista rypäleistä. Rypälettä käytetään yleisesti myös sekoiteviineissä Sauvignon Blancin ja Viuran kanssa.
Godello-viinit ovat runsaita ja raikkaan hapokkaita ja voivat hyötyä tammikypsytyksestä. Aromimaailmassa on omenan, päärynän, hunajan ja persikan sävyjä. Korkea hapokkuus ja alkoholi mahdollistavat kellaroinnin. Muistuttaa Chardonnayta.
Garnacha Blanca on nostanut suosiotaan Prioraton alueen suosion myötä. Hillitty tuoksu ja aromaattisuus tarjoavat sitruksen ja yrttien aromeja. Viinit ovat melko matalahappoisia ja alkoholipitoisudeltaan korkeita, joten sadon rajoittaminen on keskeistä. Viinit voivat olla erittäin runsaita ja sopivat myös tammikypsytykseen ja kellarointiin. Käytetään usein Macabeon kanssa sekoiteviineissä.
Xarel.lo on nouseva tähti, jonka käyttö lajikeviininä on lisääntynyt. Se tuottaa täyteläisiä, sitrusmaisen hapokkaita viinejä, joissa on persikkaa, aprikoosia ja hieman vegetaalisiakin aromeja. Jotkut ovat omaksuneet burgundilaiset metodit: viinit sekä käyvät että kypsyvät tammitynnyreissä ja sopivat kellarointiin.
Parellada on yksi cavaan käytetyistä lajikkeista, mutta siitä valmistetaan myös lajikeviinejä. Xarel.loa kevyempänä se tuottaa hunajaisen kukkaisia viinejä, joissa on raikas hapokkuus ja vihreän omenan sävyjä. Yleisempi sekoiteviineissä yhdessä Macabeon, Chardonnayn tai Garnacha Blancan kanssa.
Upeita espanjalaisia valkoviinejä kevääseen:
Javier Sanz Fermentado en Barrica Verdejo 2013
Alkon tuotenro 1: