Yleinen

Kotimainen talvivalkosipuli kasvaa käsityönä

28.09.2020 Ville Palonen

Ruokolahtelainen Vesa Mättö on viljellyt kotimaista talvivalkosipulia jo viidentoista vuoden ajan. Suurin haaste valkosipulin kaupallisessa kasvattamisessa on käsityön suuri määrä.

”Olen tehnyt hirveän monta sellaista virhettä, joita en taatusti tee uudestaan”, ruokolahtelainen Vesa Mättö toteaa. Hän on viljellyt valkosipulia viisitoista vuotta, ja siinä ajassa ehtii oppia paljon – esimerkiksi sen, että jos maa ehtii jäätyä syksyllä ennen sipulien istuttamista, ei auta kuin tehdä peltoon reikiä pilkkikairalla.

”Siinä ei onneksi mennyt kuin yksi terä. Se on tallessa muistuttamassa, että älä helvetissä enää tee noin”, Vesa nauraa.

Talvivalkosipuli

Valkosipulinviljelyn suurin haaste on työn määrä

64-vuotias Vesa Mättö ei ole perinteinen maanviljelijä, sillä omien sanojensa mukaan hän on kasvattanut valkosipulin lisäksi vain lapsia. Rakennusinsinöörinä työskennellyt Vesa ajautui 90-luvun alussa pyörittämään elokuvateatteria Imatralle, rakensi vuosituhannen alussa hirsitalon omin käsin alusta loppuun, ja keksi sitten kokeilla valkosipulin viljelemistä pihamaallaan.

Vuosien varrella viljelmät ovat laajentuneet, mutta toiminta on edelleen varsin pienimuotoista.

”Pelto on vähän liian hieno sana, minulla on vuokralla 0,7 hehtaarin verran tuollaisia mummojen entisiä perunamaita”, hän vähättelee ja osoittaa hirsitalonsa taakse. Mennäänpä katsomaan, miltä valkosipuliviljelmä näyttää.

Ensivaikutelma: jopas on rehevän näköistä! Ja heti perään: aivan jumalaton määrä rikkaruohoja, millähän vehkeellä nuo kitketään?

Käy ilmi, että valkosipulinviljelyn suurin haaste on työn määrä. Vesa ei käytä torjunta-aineita tai muita myrkkyjä, joten rikkaruohot pitää kitkeä käsin.

”Aiemmin lapset auttoivat, mutta ne ovat jo kasvaneet järkeviksi”, Vesa virnistää.

”Nykyään teen kaiken itse.”

Eikä työ lopu kesken.

Talvivalkosipuli

Talvivalkosipulin istutus vaatii tarkkuutta

Talvivalkosipulin viljelyssä vuosi alkaa syyskuussa. Kun sato on nostettu, tyhjä pelto kynnetään, lannoitetaan naapureilta saadulla lehmänlannalla, kalkitaan ja jyrsitään. Sitten tehdään istutusvaot ja istutetaan valkosipulinkynnet käsin. Vesan itse rakentama istutuskone olisi kymmenen kertaa nopeampi, mutta jatkuvasta kehitystyöstä huolimatta se on hieman epätarkka. Käsin istuttamalla voi olla varma, että kynsi menee oikein päin ja tarpeeksi syvälle.

Kevättalvella kerätään tuhkat omista ja naapureiden tulisijoista ja levitellään tuhkat hangelle, jonka päällä pystyy liikkumaan kasveja vahingoittamatta. Tuhkan ansiosta maa lämpenee nopeammin ja viljelmä saa samalla kaliumkäsittelyn. Joskus sipulinvarret alkavat nousta jo maassa olevan lumen läpi – varsinaista talvivalkosipulia siis!

Keväällä sipuli päättää, tuleeko siitä yksi- vai monikyntinen. Liian kuivissa olosuhteissa sipuli jää pieneksi, joten sitä pitää kastella jo toukokuussa. Ravinteitakin tarvitaan, ja lannoitus tietysti villitsee myös rikkaruohot. Niiden kimppuun käydään heti kun mahdollista. Kitkiessä kuluukin melkein koko kesä, sillä kaikki viljelmät käydään läpi kolme kertaa.

Heinäkuun alkupuoliskolla kerätään valkosipulin kukkavarret.

”Jos kukkavartta ei kerätä, kasvi tekee kukinnon ja sipuli jää pieneksi. Mutta kun kukkavarsi otetaan pois, alkaa sipuli kasvattaa kynsiä”, Vesa Mättö selittää.

Mehevistä kukkavarsista on muutakin hyötyä. Mättö toimittaa ne tuoreina ja pestyinä lappeenrantalaiseen yritykseen, joka murskaa ja purkittaa ne kylmäpuristetun oliiviöljyn kanssa. Lopputulos on pehmeän pestomainen valkosipulimurska, jonka täyteläisen maun kruunaa hento jälkipotku. Tuotteen nimi on talvivalkosipulin lajikkeen mukaan Aleksandra, ja sitä saa muun muassa hyvin varustelluista K-kaupoista tai kotitila.fi -nettikaupasta. Vihreä murska sopii pastoihin, keittoihin, kastikkeisiin tai vaikka leivän päälle sellaisenaan.

Talvivalkosipuli

Mausteesta ruoka-aineeksi

Elokuussa koittaa sadonkorjuu, joka kestää pari kolme viikkoa. Ensin valkosipulit laitetaan vuorokaudeksi rullahäkistä ja rakennuskuivaimesta rakennettuun kuivuriin – luonnollisesti Vesa on suunnitellut tämänkin vekottimen itse – ja lopuksi vuorossa on kahden viikon varastokuivaus kosteudenpoistajan kanssa.

Hyvänä vuonna satoa tulee 2000–2500 kilogrammaa, josta neljännes istutetaan takaisin maahan. Loput myydään Hankkijan tai Hyötykasviyhdistyksen kautta istukassipuleiksi harrastelijoiden kasvimaille – tai ruokasipuleiksi, vaikka hinta onkin paljon tavallista valkosipulia korkeampi.

”Valkosipulin käyttö on aliarvostettua”, Vesa sanoo vakavana.

”Yksi kynsi lyödään lyttyyn ja heitetään kattilaan – eihän sitä edes maista! Toivon, että valkosipuli muuttuisi mausteesta ruoka-aineeksi.”

Tiesitkö?

  • Aleksandra on kotimainen suurikokoinen ja voimakasarominen talvivalkosipulilajike.
  • Talvivalkosipuli on slaavilainen kasvi, jota on perinteisesti viljelty Venäjällä, Ukrainassa ja Baltian maissa.
  • Tavallisen valkosipulin varren voi letittää. Talvivalkosipulin varsi on niin vahva, että siitä voisi punoa koreja.
  • Kesäsipulissa voi olla kolmekin kehää kynsiä, mutta talvivalkosipulissa on vain yksi kehä ja korkeintaan kahdeksan suurta kynttä.
  • Valkosipulia voi kasvattaa vaikka ämpärissä helsinkiläisellä parvekkeella, kunhan multa on tarpeeksi laadukasta. Kotimaisia lajikkeita kuten Aleksandraa myyvät muun muassa Exotic Garden, Hankkija ja Hyötykasviyhdistys.
  • Valkosipulin ammattimaiseen kasvattamiseen on hankala saada maataloustukea, koska kyseessä on erikoisviljelykasvi ja viljelmät ovat pinta-alaltaan hyvin pieniä.
  • Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että valkosipuli saattaa alentaa korkeaa verenpainetta ja kolesteroliarvoja, ehkäistä suoliston tulehduksia ja torjua virustauteja kuten flunssaa. Sitä onkin käytetty tuhansia vuosia lääkkeenä ympäri maailmaa. Valkosipulin hyödyt tulevat parhaiten esiin säännöllisessä ja pitkäaikaisessa käytössä.

Aleksandra-valkosipulimurskasta syntyy herkulliset leivät, kurkkaa reseptimme!

Valkosipuli-palvikinkku-sandwich

Vastaavia artikkeleita

Mausteet – viinin kavereita?

24.02.2015 Viinisuositukset Antti Rinta-Huumo + Kuva Sami Repo