Matkat

Galicia – Espanjan nouseva luoteiskulma

22.09.2020 Sanna Pöyry + kuvat Sami Repo

Espanjan vehmas ja viileä luoteiskolkka tunnetaan parhaiten aromaattisista Albariño-valkoviineistään, mutta luonnonkaunis Galicia on paljon muutakin.

Galicia jakaantuu viiteen viinialueeseen, joilla on kaikilla omat karaktäärinsä ja tyypilliset lajikkeensa. Rías Baixas on alueista tunnetuin, ja sen vanavedessä tulevat Ribeiro, Ribeiro Sacra, Valdeorras ja Monterrei.

Rías Baixas on Lounais-Galician helmi

Rías Baixasissa yli 90 prosenttia viiniköynnöksistä kasvaa pergoloissa. Työläälle sidontatavalle on selitys: kun tuuli puhaltaa köynnösten välissä, se hidastaa homesairauksien syntyä. Tämä on tärkeää etenkin O Salnésissa, Rías Baixasin viileimmällä ja sateisimmalla alueella.

”Toisaalta tuuli on myös haaste, koska se rikkoo silmuja”, Diego Ríos, Bodegas Granbazánin chileläinen viinintekijä huomauttaa.

Rias Baixasin alueella on sallittuja lajikkeita 14, mutta Granbazánin tilalla viljellään vain Albariñoa. Mikä tekee siitä niin erityisen?

”Albariño-viineissä puhdaspiirteistä hedelmää kannattelee elegantti suolaisuus ja hieno jännite. Mutta rypäle on tuhatkasvo, jolla on yhtä monta ilmettä kuin kasvuympäristöäkin.”

Mistä sitten tiedämme, mitkä kasvupaikat ovat Rías Baixasin parhaita?

”Täällä on ollut paljon puhetta tarhojen tarkasta luokittelusta, mutta jos siihen lähdetään, sittenhän jokainen pläntti haluaisi olla Grand Cru”, Diego naurahtaa.

Granbazánilla on 15 hehtaaria omia tarhoja. Loput ostetaan sopimusviljelijöiltä.

”Viljelemme niin kestävästi kuin voimme. En tiedä yhtään Rías Baixasin tilaa, joka olisi täysin luomu tai biodynaaminen. Täällä sataa yhdeksän kuukautta vuodesta, joten köynnökset tarvitsevat apua.”

Galicia

Atlantin suolaa ja viinikokeiluja

Granbazánin tyylikkäissä viineissä maistuu aprikoosi, vieno hunajaisuus – ja Atlantin suola. Parin viinin hienostunut kukkeus ja hiivamaiset aromit saavat pohtimaan, olisiko Albariñosta kuohuviiniksikin. Galician kuplat tekevät vasta tuloaan, sillä kuohuviinin valmistus sallittiin 2017. Granbazánin ensimmäinen, pullokäymismenetelmällä tehty viini, tulee markkinoille 2022. Kuohuviinikokeiluja tekee vasta muutama tila. Mieleen jää osuuskuntabrändi Paco & Lolan kuohuva albariño, onnistunut paketti happoja ja leipämäisiä aromeja. Suutuntumaa dominoiva Granny Smith -omena tuo mieleen toisen sateisen viinialueen, Britannian.

Vuonna 1988 DO-statuksen saaneessa Rías Baixasissa on tätä nykyä 198 viinitilaa ja 4 500 hehtaaria köynnöksiä. Viljelijöitä on yli 6 000. Heistä 60 kasvattaa Albariño-rypäleitä Bodegas Viontalle. Sato kerätään käsin, koska DO niin vaatii ja siksi, että koneellinen keruu on mahdotonta.

”Tarhakoko on hyvin pieni, joten monen viljelijän on helpompi myydä rypäleensä kuin kaupallistaa ne omaksi viiniksi. Albariñon tarina alkaa täältä. Sanotaan, että O Salnésista tulee se oikea suolainen albariño”, toteaa myyntipäällikkö Pepa Formoso.

Viontan viineissä tuntuukin terhakan limetin ohella suola. Tyyli on hyvin keveä ja raikas. Tammea ei käytetä, toisin kuin Granbazánin upeassa Limousin-palstaviinissä.

”Vaikka Rías Baixasissa on jäljellä yli 100-vuotiaita köynnöksiä, yleensä Albariño kuolee huomattavasti aiemmin rajun ilmastomme vuoksi. Ilmaston lämpeneminen tuntuu silti albariñoissakin. Alkoholipitoisuudet hätyyttelevät 13 prosenttia”, Formoso kertoo.

Galicia

O Rosalin ala-alue on Caíño Blancon koti

O Rosalin ala-alueella viihtyy toinenkin valkoinen lajike, Caíño Blanco. Terras Gaudan viinitilalla tapaamme intohimoisen Caiño-miehen.

”90 prosenttia Rías Baixasin Caíño Blancosta – eli 32 hehtaaria – kasvaa meillä”, kehaisee enologi Emilio Rodríguez.

Pieniterttuinen rypäle ehti miltei kuolla sukupuuttoon, koska se on hankala viljeltävä, altis sienitaudeille ja niukkasatoisin Galician valkeista lajikkeista.

”Lisäksi se kypsyy myöhään, eikä korjuu lokakuun sateissa ole mieltäylentävää puuhaa.”

Vaikka eurooppalaisilla viinitarhoilla yleistynyt esca eli home koettelee Galiciaakin yhä enemmän, Rodríguezille vitsaus on hyvä syy istuttaa lisää lempirypälettään.

”Jos osa tarhasta on kuolemassa, revimme köynnökset pois ja istutamme Caíñoa.”

Terras Gaudan nimikkoviini on sekoitus Caíño Blancoa, Albariñoa ja Loureiroa, mutta La Mar -viinissä Caíñoa on 90–97 prosenttia.

”Nuoret caiñot ovat profiililtaan trooppisia ja raikkaan suolaisia, mutta jo vuosi pullossa muuttaa niitä. Pintaan nousee mintun ja petrolin aromeja, ja mausta tulee kermaisempi. Hyvä caíño ikääntyy kevyesti 7–8 vuotta.”

Taas yksi naula arkkuun sille hokemalle, että Rías Baixasin viinit tulisi juoda nuorina! La Mar 2017 antaa mangon, melonin ja havumetsän aromeja, 2016 on yrttisempi, ja maultaan rieslingin ja valkoisen bordeaux’n välimaastossa. Sekä 2017 että 2016 ovat hienostuneen ilmavia valkoviinejä, joiden hapokkuutta suitsii öljymäinen suutuntuma.

Rías Baixas tuottaa vain pienen määrän punaviiniä

Galicia

Punaiset rypäleet ovat harvinaisia Rías Baixasissa, mutta Bodegas Zárate tekee pieniä määriä punaviinejä Caíño Tintosta, Espadeirosta ja Loureiro Tintosta.

”Emme osta lainkaan rypäleitä. Tarhoja meillä on 10 hehtaaria”, kertoo Rebeca Montero, tilan viinintekijän Eulogio Pomaresin vaimo.

Vuonna 1850 istutettu El Palomar, Rías Baixasin todistetusti vanhin Albariño-tarha, alkaa aivan talon takaa. Köynnökset kasvavat ymppäämättömissä juurakoissa ajalta ennen viinikirvan hyökkäystä. Väleissä rehottaa ruoho, jota tasoittavat lampaat.

”Pergola-systeemin ansiosta ne eivät ylety syömään rypäleitä. Levitämme tänne myös simpukankuoria antamaan köynnöksille kalsiumia ja magnesiumia. Kompostimme on paikallista merilevää, ja hyödynnämme biodynaamisia menetelmiä.”

Talon 60-vuotiaista köynnöksistä tehty Caíño Tinto on kuin rustiikkia pinot noiria. Omaksi suosikiksi nousee Espadeiro 2016, villin persoonallinen punaviini, jossa tuoksuvat kirsikka, timjami, ruusu, laakerinlehti ja eukalyptus, ja joka maistuu puolukoilta ja yrteiltä.

Myös Záraten albariñot, joista yksi on kypsynyt amforassa, häikäisevät. Lisäksi tilalla tehdään roseeviiniä ja oranssia viiniä. Nämä herkut jäävät kuitenkin DO Rías Baixas -merkinnän ulkopuolelle.

O Rosal – Haasteellista luomuviljelyä välimerellisessä ilmastossa

Jos Val Do Salnés tunnetaan ”tosiatlanttisesta” ilmastostaan, O Rosal on toista maata.

”Ilmastomme on välimerellinen ja lämpimämpi. Tosin täälläkin sataa niin paljon, että kosteuden vuoksi luomuviljely on haasteellista. Mutta kun pergola on tarpeeksi väljä, ilma kiertää ja kemikaaleja ei juuri tarvita”, kertoo Quinta do Couselo -tilan viinintekijä José Manuel Martinez Juste. 

Tilan tuotannon kulmakivi on Albariño, mutta viineissä on myös Treixaduraa, Loureiroa ja Caíño Blancoa. Viinit käyvät ja kypsyvät terästankeissa, koska rypäleiden halutaan maistuvan itseltään.

”Poistamme myös rangat tertuista ennen puristamista, sillä emme halua viineihimme karhean yrttistä sivumakua”, José Manuel selittää.

Tinkimättömyys maistuu jäntevissä ja ylvään hapokkaissa valkoviineissä, joista suosikeikseni nousevat Monterrein ala-alueelta tuleva Fraga do Corvo (100 % Godello) sekä Finca Vïño, jonka päärypäle on Treixadura.

Ribeiro-viinialueella uskotaan Treixadura-rypäleeseen

Hyvän Treixadura-viinin reseptin taitaa myös Ribeiron viinialueen johtaviin tuottajiin – ja Espanjan vanhimpiin viinitiloihin – lukeutuva Coto de Gomariz.

”Täkäläiseen tapaan sekoiteviineissämme on Treixaduraa. Teemme siitä myös lajikeviiniä, koska kuluttajat haluavat”, enologi Inma Pazos toteaa ja jatkaa:

”Punaisista rypäleistä kiinnostavin on Sousón, jonka tanniininen, hapokas ja rustiikki olemus sopii sekoitteisiin. Coto de Gomarizilla autenttisuus on arvossaan: olemme elvyttäneet unohdettuja paikallislajikkeita 1980-luvulta alkaen.”

Tarhoja viljellään pitkälti luomusti ja biodynaamisesti. Talon viinien laatu käy selväksi tastingissa, jonka mieleenjäävimpiä on Maís Ala, burgundimaisen hieno godello Valdeorrasista, sekä vain Sousónista tehty Flower & Bee, jolle voi povata menestystä minkä tahansa trendibaarin seurustelupunaviininä.

Treixadura-lajikkeeseen uskotaan myös Ramón do Casarin tilalla. Vuonna 2014 aloittanut talo on nuoresta iästään huolimatta näyttänyt suuntaa treixaduran taitajana: kesken vierailumme tulee uutinen, että Decanter-lehti on valinnut tilan Nobre-viinin koko Espanjan kahdeksan parhaan viinin joukkoon.

”Rypäle menestyy loistavasti täällä Miño-joen laaksossa. Se vain kypsyy niin paljon myöhemmin kuin Albariño, että teemme kaksi sadonkorjuuta”, viinintekijä Pablo Estévez sanoo.

Ribeira Sacran vuoristot ovat punaviinien valtakuntaa

Galicia

Miño- ja Sil-jokien halkoma Ribeira Sacran vuoristoinen seutu on punaviinien valtakuntaa. Tuotannosta peräti 95 prosenttia on punaista, lähinnä Mencía-rypäleestä. Viinitiloja on luonnonkauniilla mutta erittäin jyrkkärinteisellä aluella 94.

”Täällä ei ole viinitarhoja tasamaalla. Jyrkimpien tarhojen kaltevuus on 85 prosenttia, sadonkorjuuaikaan rypäleet kuljetetaan veneillä”, kertoo Ana Bélén Ribeira Sacran consejosta eli alueen viinintuotantoa valvovasta sääntelyneuvostosta.

Ribeira Sacrassa tehtiin ennen viiniä lähinnä omaan kulutukseen, mutta nuorempi sukupolvi kaupallistaa yhä enemmän viinejään ja vientikin on kasvanut. Consejon järjestämässä 20 viinin pruuvissa vakuuttavat erityisesti Marcos Fernandez, Ronsel do Sil sekä Tolo do Xisto, jonka takana ovat katalonialaiset Coca i Fitón veljekset.

Siinä missä Rías Baixasin consejo on julistanut satovuoden 2017 malliesimerkiksi, Ribeira Sacrassa hallat tekivät isoja tuhoja.

”Meiltä meni silloin koko sato hallan takia”, huokaisee Regina Viarumin viinitilaa esittelevä Ángela Stanoloya.

Henkeäsalpaavissa kanjonimaisemissa sijaitsevan Viarumin tarhoilla kasvaa paikalliseen tapaan punaista Mencíaa ja valkoista Godelloa, joka on toinen Ribeira Sacran tähtilajike. Niiden ohella viljellään Treixaduraa, Sousónia sekä nihkeäsatoista Brancellaota, joka aikoinaan oli alueen yleisin punainen lajike.

”Hapokas Mencía viihtyy täällä, koska lämpötilaerot ovat valtavat. Päivällä lämpö voi kivuta yli 35 asteen, yöllä on 12–15 astetta. Mutta öisin ei enää ole yhtä kylmää kuin ennen. Ilmasto muuttuu.”

Maistelemme tilan viinejä ja pruuvin päätteeksi pöytään tuodaan kaksi kuohuviiniä. Tilan Rías Baixasista tuleva Brut Nature räjäyttää potin: samppanjamenetelmällä valmistetussa, heleän hedelmäisessä Albariño-kuohuviinissä on klassisen kermaisia ja pikkuleipämäisiä aromeja. Näistä Galician kuohuviineistä kuullaan varmasti lisää!

Galicia

Adega Cachin tila perustettiin 1984 eli samana vuonna, kun Ribeira Sacra sai DO-statuksen. Tilan viinintekijän César Enriquezin perhe on ollut tärkeässä roolissa uuden DO-alueen alkutaipaleella.

”Isäni aloitti viininviljelyn harrastuksena, mutta sitten bisnes kasvoi. Hyppäsin mukaan jo 14-vuotiaana”, hän kertoo.

Tuotannosta 80 prosenttia on mencíaa. Obaman illallisille muutama vuosi sitten päätynyt valkoviini puolestaan on sekoitus Godelloa, Treixaduraa ja Albarinoa. Lisäksi viljellään Merenzaota, Brancellaota, Caiño Tintoa ja Sousónia. Tarhoja on 8 hehtaaria, ja Enríquez lisäisi mielellään niiden määrää.

”Ribeira Sacra ei kuitenkaan voi kasvaa, sillä consejo ei anna lupaa. Lisäksi tuotantokustannukset näin vaikeakulkuisella alueella ovat niin korkeat, että kilpailu monen muun alueen kanssa on vaikeaa.”

 

Vastaavia artikkeleita

Jaakko Heinimäki: Onneksi Karthagoa ei hävitetty kokonaan

07.10.2020 Jaakko Heinimäki

Ribeira Sacra: Maailman kaunein viinialue?

20.04.2020 Sanna Pöyry + Kuvat Sami Repo

Espanjalaiset viinit – lasissa tuoksuu viinivallankumous

03.02.2020 Kalle Naatula + Kuva Sami Piskonen, henkilökuvat Kalle Naatula