Ensimmäinen maailmansota venyi pidemmäksi kuin kukaan olisi uskonut tai halunnut. Samoin on käymässä suomalaiselle etämyyntitaistelulle, joka alkaa pituudeltaan muistuttaa enemmänkin kolmikymmenvuotista sotaa.
Kun Suomi liittyi osaksi Euroopan Unionia, sitouduimme tavaroiden, palveluiden ja ihmisten vapaaseen liikkumiseen unionin rajojen sisällä. Poikkeusluvalla Suomi ja Ruotsi saivat pitää alkoholimonopolinsa. Ristiriita oli valmis ja ruutitynnyri jäi odottamaan sytyttäjää.
Pian EU:n jäsenyyden myötä alkoholia alkoi liikkua Suomeen lahjoina, matkoilta itse lähetettyinä tai tilattuina paketteina unionin sisällä. Ensimmäiset etämyyntiä muistuttavat keskustelut liittyivätkin postimyyntiin ja lahjalähetyksiin. Postimyynnistä ja kaukomyynnistä puhuminen muuttui internetkauppojen myötä etämyynniksi tai etäostoksi. Etäosto ja etämyynti termeinä juontavat juurensa EU:n direktiiveistä (1,2) ja ovat olleet olemassa läpi Suomen EU:n jäsenyyden. Vuonna 1997 valtiovarainministeriön vero-osaston ylitarkastaja Merja Sandell kommentoi postimyyntiasiaa hyvin verottajamaisesti.
“Koska lähettämistä ei ole erikseen määritelty verottomaksi, olemme katsoneet, että veron voi periä.” Kommentissa tulee hyvin esille, että tilanne oli uusi sekä viranomaisille että kuluttajille. Postimyynnin laillisuudesta ei kuitenkaan keskusteltu, vaan se nähtiin verokysymyksenä. Sandellin mukaan alkoholin ja tupakan postimyynnin verotukseen olisi helppo puuttua, koska EU:lla on selvät direktiivit kaukomyynnistä.
Muutamaa postipakettia koskevaa tapausta lukuun ottamatta vuosituhannen lopulla etäkauppa-asiaa ei juurikaan käsitelty. Euroopan integraatiosta huumaantuneena moni oli varma Alkon kaatumisesta lähitulevaisuudessa, jopa Alko itse.
”Kun me olemme taivaanlahjana saaneet monopolin vähittäiskauppaan, tiedämme ja uskomme, että jonakin päivänä se otetaan meiltä pois. Olemme varautuneet siihen”, runoili Alkon suunnittelujohtaja Pekka Pyhältö vuonna 1996. Viinejä ruokakauppaan oli ajamassa myös Helsingin Sanomat, jonka pääkirjoitus marraskuussa 1995 alkoi otsikolla “Viinit myös lähikauppaan”.
90-luku laimensi puheet
Puheet monopolin purkamisesta kuitenkin laimenivat 90-luvun loppupuolella ja vuonna 2000 ensimmäiset netin välityksellä alkoholia myyvät yritykset joutuivat viranomaisten syyniin. Keskustelu oli edelleen vahvasti sidottu veroihin ja Helsingin Sanomat kirjoitti:
“Ongelmaksi on muodostunut erityisesti se, että laki antaa mahdollisuuden tilata alkoholia EU-maista, kunhan maksaa verot tullille.”
Tässä kohtaa taistelukentälle saapui myös monille tuttu hahmo, hallitusneuvos Ismo Tuominen. Helsingin Sanomien haastattelussa etäkaupasta kysyttäessä hän kertoi, kuinka “Ruotsissa vastaava toiminta on jo kielletty” ja kuinka “Ruotsissa tajuttiin, että ainoa tapa puuttua asiaan on ostamisen kieltäminen.” Hallitusneuvoksen kanta oli siis jyrkkä ja etämyynnin vastainen jo lähes 20 vuotta sitten, eikä Ruotsin päätös vapauttaa etämyynti ole sitä ilmeisesti muuttanut.
Vuosituhannen alussa lisääntyneen nettimyynnin vuoksi sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä lähti pohtimaan etäkaupan tulevaisuutta. Työryhmän vetäjäksi nimettiin hallitusneuvos Kari Paaso. Työryhmän (2001) mielestä etäkauppaa ei tulisi kieltää, mikäli ostaja tai myyjä maksaa asiaan kuuluvat verot Suomeen. Työryhmä ehdotti myös päivittäistavarakaupoille oikeutta lähettää ja kuljettaa asiakkaan mietoja alkoholijuomia, mikä mahdollistaisi mietojen myyntien internetkaupan ja kuljetuksen asiakkaalle.
“Suomessa on toimittava Suomen lainsäädännön mukaan, mutta avoimessa Euroopassa ei voida estää sitä, että joku tilaa alkoholia ulkomailta”, Paaso ilmoittikin juhlallisesti. Työryhmän esitys ei kuitenkaan johtanut säännösmuutoksiin.
Veroton myynti kuitenkin kalvoi viranomaisia ja ensimmäisiä tutkintapyyntöjä harkittiin julkisesti vuonna 2002. Silloinen Tuotevalvontakeskus päätti olla toistaiseksi puuttumatta asiaan. Kun 2004 verottaja uudisti kaukomyyntiohjeitaan, Virossa toimiva Viinikauppa.com päätti luopua kokonaan verojen maksusta, sillä verottaja katsoi etäkaupassa verovastuun siirtyvän kuluttajalle. Silloinen lentotullin johtaja Risto Sirola arvioi Viinikauppa.comin verotonta myyntiä lailliseksi, sillä myyjä toimi toisessa EU-maassa eli Virossa.
Oluet jäivät vuosiksi tulliin
Viinikauppa.comin ilmoituksen jälkeen viranomaisten mitta täyttyi ja ei kestänyt kauan, kun tulli lähti hyökkäykseen. Tullin valmisteveroryhmän esimies Minna Reijonen kertoi alkoholimyynnin olevan kiellettyä ilman veroedustajaa Suomessa. Reijosen mukaan verot eivät voineet jäädä kuluttajan maksettaviksi, vaikka verottaja oli juuri antanut eriävän ohjeen kaukomyyjille.
”Mikäli veroedustajaa ei olisi, voisi tulli määrätä rangaistusmaksuja rikkeistä”, Reijonen kertoi. Marraskuussa 2004 tulli takavarikoi Viinikauppa.comin lähetyksiä, jotka koostuivat pääasiassa oluesta. Takavarikkoa ja verokysymystä lähdettiin selvittämään oikeusteitse samaan aikaan, kun oluet seisoivat varastossa. Tulli ei suostunut luovuttamaan juomia edes veroja vastaan, vaan halusi selvittää asian oikeudessa.
Oikeutta käytiin monella asteella ja vasta tammikuussa 2007 korkein hallinto oikeus päätyi tuomiossaan Viinikauppa.comin puolelle. Tulli ei kuitenkaan luovuttanut, vaan aloitti uuden esitutkinnan ja jatkoi takavarikkoa. Vasta huhtikuussa 2008 tulli perui osittain oman takavarikkopäätöksensä katsoen, ettei takavarikolle ollut enää perusteita. Oluita neljä vuotta aikaisemmin ostaneet pystyivät nyt lunastamaan juomansa veroja vastaan. Moni jätti pilaantuneet oluet hakematta ja päätyi hakemaan korvauksia tullilta. Korvausten arvioitiin nousevan 200 000 euroon. Neljän vuoden varastointi ja oikeustaistelu mitä luultavimmin moninkertaisti veronmaksajien osuuden laskusta.
Viimeisin yritys Viinikauppa.comia kohtaan aloitettiin kesäkuussa 2009, kun valtionsyyttäjä nosti syytteet kolmea henkilöä vastaan liittyen alkoholin nettikauppaan vuosina 2007 ja 2008. Nämä syytteet hylättiin maaliskuussa 2010, mutta ratkaisua etäkauppaan käräjäoikeuden tuomio ei tuonut. Lähes kuusi vuotta kestänyt taistelu Viinikauppa.comia vastaan ei siis johtanut mihinkään muuhun kuin useaan kuutiometriin pilaantunutta olutta.
Uhkailua ja tutkintapyyntöjä
Viinikauppa.comin taistellessa tullia ja valtionsyyttäjiä vastaan, myös Viini-lehden perustaja Juha Berglund joutui vastakkain viranomaisten kanssa. Vuonna 2007 Berglund kertoi Helsingin Sanomille ranskalaisen perhetilansa Chateau Carsinin saaneen tuotevalvontakeskus STTV:ltä uuden tulkinnan laista, joka tekee perhetilan viininmyynistä Suomeen laitonta. Viraston uusi laintulkinta oli silloisen ylitarkastajan Rainer Pätsin käsialaa. Tulkinta oli tullut Berglundille yllätyksenä, sillä hän oli selvittänyt toimintansa laillisuuden yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. Berglundin haastattelun jälkeen ylitarkastaja Pätsi sai puheenvuoron Helsingin Sanomissa. Pätsi ehdotti, että “vihelletään peli poikki heti vaan” ja kertoi ilmeisen tyytyväisenä kahden yrittäjän jo lopettaneen toimintansa “pomminvarmasti.” Sääliä Berglundin kaltaisille lakia noudattaneille ja veroja maksaneille yrittäjille ei virkamieheltä herunut. Pätsi kertoi, että ei ole “mitään järkeä myöntää siirtymäaikoja” edes niille toimijoille, jotka ovat toimineet viranomaisten ohjeiden mukaisesti.
Turun Sanomissa Pätsi uhkaili STTV:n tekevän tutkintapyynnöt toimijoista, jotka eivät lopettaisi alkoholikauppaa Suomeen. Jutussa Pätsi sanoi:
“Sellaisten myyjien toimintaan emme tule puuttumaan, jotka ovat jo lopettaneet toimintansa tai lopettavat sen, mutta jos joku haluaa jatkaa tätä toimintaa ja vähät välittää meidän ohjauksestamme, niin me puutumme siihen tutkintapyynnöin.” Kuulostaako tutulta? Ei ihme, sillä viime vuoden joulukuussa saimme lukea samankaltaisia kommentteja. Hallitusneuvos Ismo Tuominen totesi Iltalehdestä joulukuussa 2018:
“Nyt siis aloitetaan rikosoikeudelliset prosessit alkoholin etämyyjiä vastaan ja tutkitaan, ovatko he syyllistyneet rikoslaissa tarkoitettuun alkoholirikokseen. Tämä ratkaisisi oikeudellista tulkintaongelmaa, että viedään näitä Suomessa toimivia etämyyjiä oikeuteen yksi kerrallaan. Kun tutkinnat alkavat, viisaat lopettavat myynnin välittömästi ja panevat kädet ristiin.”
Kovasta uhkailusta huolimatta ylitarkastajan Pätsin hyökkäys jäi suutariksi. Tulli ja STTV linjasivat jo samana vuonna:
“Jos ostaja järjestää kuljetuksen itse, kyse on niin sanotusta etäostosta. Tällöin verot maksaa ostaja. Jos kuljetuksen sen sijaan järjestää myyjä, kyse on kaukomyynnistä. Silloin verovelvollinen on myyjä.” Kyse oli edelleen vain veroista. Itse kauppa ei ollut laitonta. Pitkittyneistä oikeustaisteluista, virkamiesten möläytyksistä ja tullin takavarikoista huolimatta tilanne ei ollut muuttunut kymmenen vuoden takaisesta, jolloin valtiovarainministeriön Merja Sandell totesi, että
“EU:lla on selvät direktiivit kaukomyynnistä.” Näitä päätyivät myös tulli ja STTV noudattamaan.
Alkotaxi oikeudessa
Ei kestänyt kauaa Viinikauppa.com-jupakan päättymisestä, kun viranomaiset tekivät tutkintapyynnön virolaisen Alkotaxi-nimisen yrityksen toiminnasta. Yritys myi mietoja ja väkeviä juomia Virosta Suomeen ja kuljetti ne itse kuluttajille. Puhekielessä vastaavaa toimintaa on kutsuttu trokaamiseksi. Syyskuussa 2012 käräjäoikeus tuomitsi yritystä edustaneen miehen alkoholin laittomasta myynnistä ja törkeästä veropetoksesta. Tuomittu valitti tuomiostaan hovioikeuteen, joka teki ennakkoratkaisupyynnön EU-tuomioistuimelle.
Päätös EU:sta saapui marraskuussa 2015. Tuomioistuin ei nähnyt käräjäoikeuden tuomion olevan unionin lakien vastainen, mutta ei ottanut kantaa etämyyntiasiaan ja jätti tapauksen joiltain osin hovioikeuden ratkaistavaksi. Huhtikuussa 2017 hovioikeus hylkäsi käräjäoikeuden tuomion alkoholirikoksesta osittain ja lievensi miehen tuomiota. Mies valitti korkeimpaan oikeuteen. Yhdeksän vuotta tapahtuneen rikoksen jälkeen, kesäkuussa 2018, korkein oikeus antoi ennakkoratkaisun asiassa ja mies sai tuomion törkeästä veropetoksesta ja alkoholirikoksesta. Mutta oliko kyseessä ennakkoratkaisu etämyyntiasiaan? Pian korkeimman oikeuden tuomion jälkeen oikeuskansleri puolestaan lausui:
“Niin ikään on selvää, että korkein oikeus on ottanut kantaa ainoastaan kyseisessä asiassa esillä olleen teon rangaistavuuteen.” Ratkaisua etämyyntiin ei siis löytynyt edes korkeimman oikeuden päätöksestä.
Alkoholilain pitkään odotettu uudistus
Alkotaxi-tapauksen ollessa vireillä eri oikeusasteissa Suomen eduskunta valmisteli ja hyväksyi uuden alkoholilain. Lakia uudistettiin monin tavoin: 5,5 tilavuusprosentin juomat pääsivät kauppoihin, pienpanimot saivat ulosmyyntioikeuden ja kaupat saivat luvan myydä muitakin kuin käymisteitse valmistettuja juomia.
Myös etämyyntiin haluttiin viimein ratkaisu. Ongelmaksi muodostui se, että kokoomus halusi sallia etämyynnin, kun taas keskusta sekä sosiaali- ja terveysministeriö halusivat kieltää sen. Pitkän valiokuntakamppailun jälkeen vanha laki etämyynnin osalta siirrettiin sellaisenaan uuteen. Mikään ei taaskaan muuttunut. Poliittisen umpisolmun ratkaisemiseksi hallitus päätti siirtää etämyyntiä selventävän lainkohdan uudistamisen taas tulevaisuuteen. Syyksi yritettiin antaa Alkotaxin oikeuskäsittelyn keskeneräisyys. Ilmeisesti molemmat osapuolet kuvittelivat korkeimman oikeuden päätöksen mahdollisesti auttavan omia päämääriään.
Kun eduskunta hyväksyi alkoholilain uudistuksen, se edellytti hallituksen selvittävän etämyyntiä koskevat säännökset. Näin ollen joulukuussa 2017 sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää alkoholijuomien rajat ylittävän etämyynnin rajoittamista ja tehdä ehdotukset uusiksi säännöksiksi. Huhtikuussa 2018 työryhmä päätyi esittämään etämyynnin kieltoa yli 5,5 tilavuusprosentin juomille. Esitystä tiukennettiin vielä myöhemmin koskemaan yli 2,8 alkoholiprosentin juomia. Kokoomus vastusti esitystä ja lehdissä käytiin erikoista juupas-eipäs -keskustelua aiheesta. Helsingin Sanomien jutussa hallitusneuvos Kari Paaso totesi, ettei “esitys varsinaisesti muuta mitään nykytilassa, koska etämyynti on katsottu kielletyksi jo nyt.” Tähän kokoomuksen Antti Vesala vastasi, että ”Suomen laki ei kiellä etämyyntiä” ja jatkoi “laissa ei kieltoa ole, vaan ’kielto’ tulee ihan puhtaasti STM:n ja Valviran muuttuneista tulkinnoista.”
2018 heinäkuun alussa Suomi lähetti kaavaillusta etämyyntikiellosta notifikaation ja lakiluonnoksen Euroopan komissiolle varmistaakseen lain olevan EU:n säädösten mukainen. Lokakuussa komissio vastasi Suomen notifikaatioon lausunnolla, jota voidaan luonnehtia tyrmäykseksi. Komissio ei hyväksynyt Suomen kieltoa, vaan päätyi ehdottamaan laillisia keinoja etämyynnin mahdollistamiseksi. Lakiluonnosta valmistellut Ismo Tuominen kommentoi komission lausuntoa Helsingin Sanomille:
”Tämä on niin lennokas esitys, että olen sanaton.” Mikäli hallitus olisi halunnut viedä etämyyntilakia eteenpäin, sen olisi pitänyt vastata kolmen kuukauden sisällä komission lausuntoon. Komission lausunto oli myrkkyä lain sisällölle ja sen lisäksi esitykseltä puuttui hallituspuolue kokoomuksen tuki. Itsenäisyyspäivän aattona hallitus perui esityksen.
Moni huokaisi helpotuksesta, EU:n fundamentaalinen perusta tavaroiden ja palveluiden vapaasta liikkumisesta näytti voittavan. Mutta sosiaali- ja terveysministeriössä ei oltu valmiita luovuttamaan. Lokakuussa sosiaali- ja terveysministeriö oli tehnyt oikeuskanslerille lausuntopyynnön etämyyntilaista. Oikeuskanslerin lausunnon myötä voittajiksi julistautuivat yllättäen etämyynnin kannattajat sekä vastustajat. Tuominen lausui Iltalehdessä:
“Kukaan ei voi nyt sanoa, että etämyynti on sallittu, eikä että etämyynti on kielletty” ja uhkasi etämyyjiä rikosoikeudellisilla prosesseilla. Samaan aikaan kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo totesi:
“Nyt viimeistään oikeuskanslerin lausunnon myötä tuli selväksi, että toiminta voi jatkua kuten tähänkin saakka.”
Etämyyntirintamalta ei tosiaan mitään uutta.
Lue myös Samuli Pasasen kolumni ”Etämyynti Suomessa – 25 vuotta puolesta ja vastaan”.
