Uuden alkoholilain etenemistä leimaa ristiriitainen tiedottaminen ja jopa tietoisen sekaannuksen aiheuttaminen. Esimerkiksi käy lakiehdotuksessa yllättäen kielletty alkoholin etämyynti.
Kun Suomi liittyi EU:hun 1995, kansalaisille avautui laillinen oikeus ostaa viinejä suoraan Euroopasta, kunhan verot hoidetaan asiallisesti. Tästä takeena on komission ja Suomen virkamiesten välinen kirjeenvaihto Suomen lainsäädännön EU-sopeutuksesta:

Elokuussa 1996 Suomen neuvotteleva virkamies ja toinen nykyisen lakiuudistuksen arkkitehdeistä Kari Paaso allekirjoitti Suomen nimissä Euroopan komission pääosastolle kirjeen. Siinä Paaso toteaa, että alkoholilaissa ”ei säädetä mitään alkoholijuomien lähettämisestä toisesta jäsenmaasta. Alkoholilaissa ei siten ole rajoitettu kuluttajien mahdollisuuksia tilata alkoholijuomia toisista jäsenmaista. – – Tilatuista juomista verovelvollinen on joko yksityishenkilö itse tai mikäli kaukomyynnin (nyk. etämyynti) edellytykset täyttyvät, myyjän vero-edustaja.”

Viinilehti uutisoi asian samana syksynä kansijutussaan. Samalla lehti ryhtyi tarjoamaan lukijoilleen mahdollisuutta tilata laatuviinejä ympäri maailmaa. Toiminta on jatkunut 20 vuoden ajan. Silti uudessa, etämyynnin kieltävässä lakiesityksessä väitetään, että etämyynti on ollut tähänkin asti kiellettyä!

EU-oikeuden mukaan etämyynnin kieltäminen on vastoin EU:n pääperiaatteita. Jotta Suomi voisi tehdä tällaisen poikkeuksen, sen tulisi esittää perustelut, joilla osoitetaan alkoholin kulutuksen ja haittojen kasvu. Tällaista ei alkoholilain esityksessä millään tavalla mainita. Syynä lienee se, ettei mitään kansanterveydellistä perustetta ole.

Suomen alkoholilainsäädännön todellinen ongelma on hallitsematon matkustajatuonti, joka on jo enemmän kuin koko anniskelukulutus. Matkustajatuontia ohjaa puhtaasti raha ja halpa alkoholi. Etämyyntiä ulkomailta sen sijaan käyttävät laatutietoiset kuluttajat, jotka etsivät erikoisuuksia. Mutta ne virkamiehet, jotka haluavat päättää ja rajata sen, minkälaisesta valikoimasta me viinin- ja oluenystävät haluamme juomamme valita, ovat tietysti sitä mieltä, että jos ei olisi kulutusta, niin ei olisi ongelmaakaan.

Lakiehdotus osoittaa, että Suomen virallinen kanta etämyyntiin on EU-jäsenyyden aikana muuttunut virkamiesten toimesta – ilman demokraattista päätöksentekoa ja kansalaiskeskustelua.

Mieleeni muistuu Viiniexpon alkoholipoliittinen paneelikeskustelu vajaa kolme vuotta sitten, jossa toimin juontajana. Aiheena oli matkustajatuonti Virosta, josta virisi erilaisia muutosehdotuksia.

Tuolloin STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen (joka on Paason ohella toinen nykyisen lakiluonnoksen allekirjoittajista) totesi, että ”jos eduskunta ehdottaa, niin kyllä minä voisin tuollaista muutosta kannattaa”. Onneksi kuulijakunnassa Arto Koskelo totesi saman tien, että ”eikö sinun lain kirjoittajana pitäisi olla se ehdottaja ja eduskunnan puolestaan se kannattaja – eikä päinvastoin?”

Uuden lain tavoitteena on varmistaa Suomen monopolijärjestelmän säilyminen. Sinänsä tämä onkin suhteellisen helppoa, sillä monopolille on eduskunnan suuren enemmistön tuki.

Oikeusvaltiossa on kuitenkin lupa odottaa, että lakiesityksen valmisteluun käytettäisiin kaikki saatavilla oleva tieto objektiivisesti. Esimerkiksi keväinen hovioikeuden päätös Vaasasta on kylmästi ohitettu.

Tapauksen syytetty oli perustanut viinikerhon, jonka jäsenet saivat tilata viinejä, jotka syytetty maahantoi ja välitti jäsenille. Vaasan hovioikeus hylkäsi syytteen todeten, että nykyiset alkoholilain säädökset eivät ole EU-lainsäädännön mukaisia.

Uuden lakiehdotuksen rajoituksia perustellaan surutta väärällä tiedolla. Lakiehdotuksessa väitetään, että etäkaupan valvonta ei ole käytännössä mahdollista. Se ei pidä paikkaansa. Etämyynti on nimenomaan jäsenvaltioiden välistä tavaroiden liikkumista ja verotusta säätelevä menettely, jota käytetään EU:ssa joka päivä, valvotusti.

Etämyyntiä harjoittavia ulkomaalaisia myyjiä olisi helppo hallita pyytämällä heiltä rekisteröitymistä Suomeen verovelvolliseksi. Lain valmistelijoille STM:ssä nämäkin asiat on hyvissä ajoin tiedotettu – tuloksetta.

On surullista nähdä, kuinka suuri uhka on olemassa, että Suomi ottaa käytännössä vuosikymmenien harppauksen taaksepäin kohti holhousta ja rajojen sulkemista. Eikö lainsäätäjien tulisi elää tätä päivää ja varautua huomiseen?

Juha Berglund

Juha Berglund on Viinilehden perustaja, Viinilehti Oy:n hallituksen puheenjohtaja, Viinikellari.comin osakas ja Château Carsinin isäntä.