Kotimainen sokerimaissi on kultainen sadonkorjuuherkku

Kotimainen tuore sokerimaissi on alkusyksyn energiapakkaus. Metsärannan puutarha viljelee luomumaissia, joka maistuu parhaalta suoraan pellolta.

30.08.2026 Heidi Kleemola + Kuvat Maija Astikainen

Mainos - Sisältö jatkuu alla
Mainos - Sisältö jatkuu alla

Suojalehtien sisältä löytyy virheettömän vaalean­keltainen maissintähkä. Se maistuu makeammal­ta kuin tuoreherne.

”Kun ihminen kerran maistaa sokerimaissia, hän muistaa sen seuraavanakin vuonna. Monille on yllätys, että tuoretta maissia voi syödä suoraan pellolta”, Metsärannan puutar­han viljelijä Timo Heikkilä sanoo.

Heikkilä viljelee puolisonsa Katalin Vargan kanssa sokerimaissia, muita avomaan luomuvihanneksia ja kesäkuk­kia Tarvasjoella Varsinais-­Suomessa.

Heikkilä innostui kokeilemaan maissinviljelyä puolikkaalla peltorivillä vuonna 1990. Silloin Suomessa ei ollut kovinkaan monta maissinviljelijää, ja Heikkilä maistoi sokerimaissia ensim­mäisen kerran omasta pellostaan.

”Suurin epäilys oli aluksi, riittääkö Suomen kesä sokerimaissin kypsy­miseen tai sopiiko maissi pitkiin valoisiin kesäpäiviimme. Se kuitenkin tunnetusti on etelän kasvi.”

Metsärannan tilalla kasvaa eniten myöhäistä maissilajiketta, jonka satokausi on syyskuussa. Sokerimaissi on ol­lut hyvä täydentäjä viljelykasveihin, koska sen sadonkorjuu ei ole keskellä kesää.

Maissi on parhaimmillaan suoraan pellolta

Maissi on kotoisin Etelä-­ ja Väli-­Amerikan alueelta, jossa se oli alkuperäiskansoille tärkeä viljelykasvi. Metsärannan tila esikasvattaa taimia kasvihuoneessa korkeintaan neljä viikkoa, minkä jälkeen taimet istutetaan pellolle kesäkuussa.

Maissi on hallanarka kasvi ja tarvitsee kasvukautena riittävästi vettä. Sokerimaissin satokausi alkaa Suomessa lajikkeesta ja säistä riippuen elo–syyskuussa ja kestää usein syyskuun loppuun. Maissin sokeripitoisuus on korkeimmillaan 14 prosenttia, mutta sokeri muuttuu poimimisen jälkeen nopeasti tärkke­lykseksi, jolloin mehukkuus katoaa. Maissin maku onkin parhaimmillaan, kun sen syö suoraan pellolta.

”Pelto on varastomme. Poimimme maissia vain tilausten mukaan. Yli­kypsyneen maissin tunnistaa heti, koska siinä ei ole yhtään makeutta. Se on kuin perunajauhoa söisi.”

Vakuumimaissi romahdutti sokerimaissin myynnin

Sokerimaissi löi itsensä läpi Suomessa 1990-­luvun puolivälissä. Myös Metsä­rannan puutarha kävi pitämässä kaupoissa maistatuksia, ja maissi sai innostuneen vastaanoton. Silloin maissia saattoi mennä kaupaksi vuorokaudessa sama määrä kuin nyt koko satokauden aikana.

Sitten kaupat toivoivat, että maissia olisi tarjolla myös heinäkuun grillaus­kaudella. Espanjasta alettiin tuoda Suomeen vakuumiin pakattua esikyp­sennettyä maissia. Tuoreen maissin myynti romahti.

”Emme lannistuneet, koska esikyp­sennetty maissi ja tuore sokerimaissi ovat aivan eri tuotteita. Myynnissä on kuitenkin haasteena se, että molem­milla tuotteilla on sama nimi.”

”Monille on yllätys, että tuoretta maissia voi syödä suoraan pellolta”, viljelijät sanovat.

Maissi on syksyn herneenpalko

Nykyään maissille on suurin ky­syntä heinäkuussa, jolloin tuoretta, suomalaista sokerimaissia ei ole saa­tavilla. Esikypsytetty maissi nakertaa syksyn tuoreen maissin kysyntää ja muokkaa ihmisten käyttötottumuksia grillauksen suuntaan.

”Maissi on kuitenkin hyvin moni­käyttöinen. Itse syön sitä mieluiten kylmenevänä syysiltana. Silloin kun vähän paleltaa, tekee mieli keittää maissia. Siitä saa lämpöä ja kauhean energialatauksen. Maissi on kuin syk­syn herneenpalko.”

Tuoreen maissin myyntiä haastaa myös se, että kauppojen ruokavalikoi­mat ovat laajentuneet.

”Nyt on tarjolla valtavat valikoimat ruokaa jokaisesta maailman kolkasta ja monella tavalla valmistettuna. Mieles­täni samoja vihanneksia ei tarvitse olla saatavana joka päivä ympäri vuoden. Kotimaassa viljellyllä ruoallakin saa elämyksiä makunystyröille.”

Viljelijät vievät itse tuotteensa kuluttajille Rekon jakelupäivinä. ”Viljelemme kaiken niin kuin viljelisimme itsellemme. Kasvatam­me kukat kuin omalle pihallemme tietäen, että tämä kukka jak­saa koko kesän. Em­mekä viljele yhtään vi­hannesta, jota emme itse haluaisi syödä.”

Luomusta löytyi kohderyhmä

Heikkilästä alkoi 2010­ luvun alussa tuntua, että pienimuotoinen vihan­nesviljely oli tullut tiensä päähän Suomessa.

Sadan hehtaarin tilat pyörittivät suuria vihannesmas­soja tehokkaasti, eikä kahden ihmisen vihannesviljelmä tuntunut olevan enää samassa ajassa. Käännekohta oli, kun tila siirtyi luomuviljelyyn vuonna 2012. Silloin löytyi laatua arvostavaa kohde­ryhmää. Nyt vihannekset myydään Tu­run seudun Citymarketissa ja suoraan kuluttajille lähiruokapiiri Rekon kautta.

”Luomuviljely rauhoittaa mieltäni. Me olemme tämän maan vahtivuoros­sa niin kauan kuin viljelemme. Vietän kesäni kourat maassa ja tavoittelen pa­rasta satoa. Olen oppinut, mikä kasvaa riittävän hyvin missäkin maaperässä. Olisi hienoa, jos viinialueiden tapa tut­kia ja analysoida viljelymaita saataisiin siirrettyä vihannesviljelyyn.”

Tiesitkö?

Amerikan alkuperäiskan­soille maissinviljely oli osa tärkeitä rituaaleja ja sym­boloi elämän kiertokulkua. Maissi saapui Eurooppaan 1400-­luvun lopussa.

Tuoreet maissinjyvät sopivat salaatteihin, kas­tikkeisiin ja monien ruo­kien sekaan. Sokerimaissia voi myös pakastaa.

Maissi on heinäkasvi ja yksi maailman tärkeimmis­tä viljakasveista. Hyvissä olosuhteissa sokerimaissi voi kasvaa 2,5­-metriseksi, rehumaissi sitäkin kor­keammaksi. Suomessa suurin viljelypinta-­ala on rehumaissilla, joka menee eläinten ruoaksi.

Suomessa vietetään Lähiruokapäivää vuosittain syyskuussa, tänä vuonna 12.–13.9.2026. Silloin sadat tilat avaavat ovensa vierai­lijoille ympäri Suomen.

Lue myös

Mainos - Sisältö jatkuu alla
Roseenpunainen ja sesongin herkuilla lastattu Viinilehti on ilmestynyt. Etsi uusin numero kauppojen lehtihyllyiltä tai tilaa lehti kotiin.