Kreikkalainen Assyrtiko, itävaltalainen Grüner Veltliner ja italialainen Vermentino ovat esimerkkejä rypälelajikkeista, jotka nyt yleistyvät maailman viiniviljelyksillä. Iberian niemimaan alkuperäislajikkeista uusia koteja valtamerten takaa ovat löytäneet Albariño ja Tempranillo.
Tutkimuksia rypälelajikkeiden soveltuvuudesta ilmastonmuutoksen muokkaamiin sääoloihin tehdään paljon. Tutkimustulokset innostavat viljelijöitä istuttamaan esimerkiksi eteläitalialaisia, kuumuutta ja kuivuutta hyvin sietäviä lajikkeita. Onnistuneita kokeiluja on tehty erityisesti Yhdysvaltojen itäosissa ja Australiassa.
Klassisia, koko viinimaailman valloittaneita lajikkeita ovat Chardonnay ja Pinot Noir.
Kansainvälisistä rypälelajikkeista puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten lajikkeita, joiden alkuperä on jäljitettävissä Ranskan ja sen historiallisen vaikutuspiirin alueille Euroopassa. Niihin luetaan myös saksankielisten alueiden alkuperäislajikkeet Riesling ja Gewürztraminer sekä itäisestä Espanjasta kotoisin olevat Cariñena, Garnacha ja Monastrell, eli laajemmin ranskankielisillä nimillään tunnetut Carignan, Grenache ja Mourvèdre.

