Kokkola
Ykspihlaja ja Kahvila Saha
Kokkolan Ykspihlaja on historialtaan kovamainen satama- ja tehdastyöläisten kaupunginosa, joka nykyään tunnetaan avoimesta ilmapiiristään ja kulttuuritapahtumistaan. Ykspihlaja satamineen on tottunut vastaanottamaan muukalaisia ja perinne jatkuu yhä. Kuusi kilometriä Kokkolan keskustasta sijaitseva alue vetää puoleensa etenkin kulttuuriväkeä ja lapsiperheitä.
Henkinen moottori on paikallisen kulttuuripersoonan Outi Airolan perheen ideoima ja pyörittämä kulttuurikahvila Wanha Saha. Kahvila pihoineen toimii myös heinäkuun lopussa vapaaehtoisvoimin järjestettävän Ykspihlajan kulttuuriviikon keskuksena. Ote kulttuuriin on iloisen anarkistinen ja avarakatseinen.
Sahan kahvilassa voi nauttia vaikkapa maukasta armenialaista tomaattipiirakkaa merellisessä tunnelmassa. Kahvilan edessä on venelaituri ja vieressä pieni uimaranta. Kahvilarakennuksen sisällä on esillä sahatyöläisten historiaa sivuavaa esineistöä.
Läheltä löytyy lisäksi näyttelykeskus Wellamo sekä kesäteatteri.
Seitsemän sillan tie
Kun ajat Kokkolasta Pietarsaareen, valitse valtatien sijasta ns. seitsemän sillan tie, joka on kuulu maisemareitti. Matkan varrella kannattaa pysähtyä ainakin Öjassa ja kahvitella suojaisan lahdenpoukaman laiturilla Cafe Brygganissa. Samalla voi ihailla paikalle siirrettyjä vanhoja kalamajoja. Vieressä on myös kiva uimaranta hyppylaitureineen.
Tien varrelta löytyy myös viikonloppuisin auki oleva Bosund båtmuseum, joka esittelee seudulla yhä vankasti elävää veneenrakennusperinnettä. Esillä on noin 60 perinnevenettä.
Muutama museo
Kokkolan Museokorttelissa sijaitsevia nykykansantaiteen ITE-museota ja koulumuseo Pedagogiota ei kannata jättää väliin. Koulumuseo tarjoaa hauskan ja kompaktin aikamatkan suomalaisen koulujärjestelmän historiaan. Museo sijaitsee 1696-luvulla rakennetussa, maan vanhimmassa ei-kirkollisessa puurakennuksessa, joka on samalla maamme vanhin koulurakennus.
ITE-museon tämän kesän näyttely on Veikko Halmetojan ITE pilvessä, jossa on esillä niin outsider-taiteilijoita kuin nykytaiteen keskiössäkin toimivia taiteen tekijöitä.
Suomen vanhin bensis
Vuonna 1931 avautunut Shellin huoltoasema on paitsi Kokkolan ensimmäinen autojen tankkauspaikka, myös Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut huoltoasema.
Kahviloiden kaupunki
Kokkola on kuuluu kansalliseen kärkeen, mitä tulee mukaviin ja persoonallisiin kahviloihin. Yksi sellainen on kaupungin keskustan Museokorttelissa, entisessä leivintuvassa sijaitseva Vohvelikahvila. Paikan kestosuosikkeja ovat savulohivohveli sekä klassinen vohveli mansikoiden ja kermavaahdon kera. Molemmat läpäisivät testimme. Kahvilan yhteydessä toimii Taideleipomo.
Merimiesten Neristan
Kokkolan helmi on ilman muuta sen vanha puukaupunkiosa Neristan. Alue ylittää odotukset sekä laajuudellaan että elävyydellään. Aikanaan merimiesten ja käsityöläisten asuttama ”alakaupunki” eli ”neristan” on onneksi nykyäänkin oikea asuttu kaupunginosa, ei siis pelkästään mikään ulkoilmamuseo.
Neristanista kannattaa jatkaa kävelykierrosta Oppistaniin, joka oli aikanaan laivanvarustajien ja kauppiaiden kaupunginosa. Komeita puutaloja ihaillessa on hyvä muistaa, että Kokkola oli Suomen ensimmäisiä kaupunkeja, jossa porvaristo sai rakentaa kaksikerroksisia taloja.
Kesäruokaa
Kokkolan suosituin ravintola Nera sijaitsee Neristanissa. Pari vuotta sitten avattu ravintola on laajentunut kivasti sisäpihalle ja piharakennukseen. Ravintola aloitti skandinaavisena pihviravintolana, mutta viime kesän uutuutena tarjolla oli laadukkaita puu-uunissa paistettuja artesaanipitsoja. Bistrotyyliseltä listalta löytyy myös taiten valmistettua kalaa, grillattua lihaa ja muita kesäravintoloiden perussuosikkeja. Kannattaa maistaa myös cocktaileja, sillä ne ovat kaupungin parhaasta päästä. Samalla ravintoloitsijakolmikolla on kaupungissa myös Espanjasta ammentava ja viineihin panostava ravintola Roja.
Retki ulkomerelle
Tankarin majakkasaari antaa uuden perspektiivin Kokkolan merellisyyteen. Matka taittuu mukavasti saaristoristeilijä M/S Jennyllä, joka liikennöi Tankariin kesäkaudella päivittäin Meripuiston satamasta, noin 2,5 kilometrin päässä keskustasta.
Tankarin vuonna 1889 rakennettuun ja yhä toiminnassa olevaan majakkaan pääsee vain majakkapäivinä. Majakassa meitä opastaa mainio Pentti Koponen, jolta irtoaa anekdootti jos toinenkin. Saamme mm. kuulla, että majakan Saksassa valmistetut teräsrakenteet on kiinnitetty samalla tekniikalla kuin Eiffel-tornissakin.
Itse saareen kannattaa tutustua hauskasti tarinoidun audio-opasteen avulla (ladattavissa kännykän kautta). Kierroksen jälkeen maistuu lohikeitto Café Tankarissa. Ja jos majakkasaari kiehtoo enemmänkin, niin luotsiasemalla on vuokrattavissa peräti 12 mukavaa kahden hengen huonetta.
Pietarsaari eli Jakobstad
Skorpan – varsinainen vadelmapaikka
Pietarsaari ei jää suurempaa naapurikaupunkiaan jälkeen kahviloissa. Yksi kaupungin kivoimmista fika-paikoista on Cafe Skorpan. Kahvilan vehreässä puutarhassa kelpaa nautiskella paikan todella maukkaista pullista ja omasta jäätelöstä. Käynnillämme nautin alkupaloiksi innostuksissani loistavan kylmäsavulohileivän, jonka edullista hintaa (3,60 €) en malta olla mainitsematta. Tunnustettakoon tässä myös, etten voinut olla nappaamatta salamaistiaisia pihamaan vadelmapuskasta – se kun sijaitsi vain muutaman kymmenen sentin päässä tuolistani.
Fäbodan hiekkarannat
En tiedä, onko tälle luonnonkauniille, pienten laguunimaisten hiekka- ja kalliorantojen niemelle sijoitettu yhtään vanhan ajan kesäistä seikkailukirjaa tai -elokuvaa, mutta ellei, niin kyllä kannattaisi. Uimarantahan pitäisi tietenkin testata koko päivän mittaisella uinti- ja eväsretkellä, mutta nyt näin ei tapahdu. Uskallan silti suositella. Hiekkaisen mäntykankaan päässä sijaitsevasta alueesta tulee mieleen jokin Pohjois-Kreikan ranta pinjametsineen ja meriveden kirkkauskin ihastuttaa.
Fåboda sijaitsee noin 10 kilometriä Pietarsaaren keskustasta. Alueella on kesäkahvila.
Intialaista modernilla otteella
Modernia intialaista ruokaa sekä cocktaileja uniikissa vanhan talon miljöössä. Ei ehkä ihan ensimmäinen asia, jota odottaisi löytävänsä suomalaisen pikkukaupungin keskustasta, mutta Pietarsaarestapa löytyy!
Viime vuonna ensimmäistä kesää auki ollut Delhi House tarjoaa tyylikkäällä kasvispainotteisella ruokalistalla länkkäri-intialaisten sijaan Suomessa vähemmän tunnettuja intialaisten katuruokien innoittamia pikkuannoksia ja curryja. Aloo gobilla täytettyä paratha-leipää, okra-tomaatticurryä, keralalaista kalacurrya ja muita herkkuja voi nauttia kekseliäiden cocktailien kanssa, joita on tarjolla alkoholilla tai ilman, kannuina tai laseittain. Koska automme keula on jo kohti etelää, kulautan kipakoiden ruokien ohessa jääkylmän Delhi Breezen, jossa on muun muassa inkivääriolutta ja litsimehua. Kerrassaan mainio kesäjuoma!
Burgerilla ystävien kanssa
Jos Suomessa aikoo syödä ”ketjuhampurilaisen”, se kannattaa tehdä Pietarsaaressa torin kulmilla. Täältä sai alkunsa vuonna 2014 sittemmin Suomen ulkopuolellekin laajentanut hampurilaisketju Friends and Brgrs.
Ketju panostaa raaka-aineisiin ja valmistaa ranskalaisensa tuoreesta kotimaisesta perunasta. Myös sämpylät leivotaan toimipaikoissa itse. Suomalaisista ketjuista se taitaa parhaiten smash-tyylin hampurilaiset. Lisäksi burgerit tehdään järjellisen kokoisiksi ja ne ovat syötävissä käsin, kuten hampurilainen kuuluu. Näillä perustein houkuttelin tämän jutun hampurilaiskriittisen kuvaajan paikan klassisen juustohampurilaisen ääreen. Tee sinä matkakumppanillesi samoin.
Skata yllättää
Pietarsaaren suurimpiin yllätyksiin heti pikkukaupungin leveiden puutarhabulevardien ohella kuuluu Skatan kaupunginosa. Suomen laajin säilynyt puutaloalue on hämmentävän huonosti tunnettu.
Skatassa merimiehet ja työläiset asuivat melkeinpä kirjaimellisesti tehtaan varjossa, sillä alueelle kuljetaan tehtaan suuren kaariportin läpi. Skatan vanhimmat pohjoisosat tosin juontavat aikaan ennen tehdasta, eivätkä ne noudata ruutukaavaa, jonka alue sai vuonna 1821.
1960-luvun lopulla Skata oli vaarassa ja sille laadittiin uudistushenkinen asemakaava, jossa suunniteltiin alueen purkamista kerrostalojen tieltä. Asukkaat nousivat kuitenkin vastustamaan hanketta. Alue onkin säilynyt suurelta osin alkuperäisessä asussaan ja se suojeltiin viisaasti jo vuoden 1981 asemakaavassa, toisin kuin monessa muussa Suomen kaupungissa tehtiin.
Koulupuisto
Pietarsaaren keskustan Koulupuisto on yksi Suomen harvoista brittityylisistä puutarhoista ja hauska vierailukohde jokaiselle viherpeukalolle. Satavuotiaan koulupuutarhan suunnitteli aikoinaan Bengt Schalin Schaumanin suvun rahoilla. Ohjeena oli rakentaa puisto, joka ”herättää ja kehittää paikkakunnan väestön aisteja kasvimaailman kauneudelle, ihmeille ja hyödyille”. Reilun hehtaarin kokoisessa puistossa on noin tuhat kasvilajia.
Tupakkatehdas ja -museo
Vuonna 1762 perustettu Strengbergin tupakkahtehdas liittyy Pietarsaaren historiaan tiiviimmin kuin tulee arvanneeksi. Ilman sitä veneenrakennuksesta ja merestä eläneestä kaupungista ei olisi ensinnäkään kasvanut yli 20 000 asukkaan keskittymää.
1900-luvun alussa tupakkatehdas oli kaupungin suurin työnantaja ja Suomen suurin tupakkatehdas, jolla oli sisaryhtiöitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Tupakkatehdas myös vaikutti kaupungin suomenkielistymiseen ja naisistumiseen, sillä tehtaaseen värvättiin naistyöntekijöitä aktiivisesti paikkakunnan ulkopuolelta.
Tehtaan nykyiset rakennukset ovat 1800–1900-luvun vaihteesta. Kuuluisin niistä on Torben Grutin piirtämä kaunis jugend-henkinen rakennus kellotorneineen.
Tupakkatehdas lopetti toimintansa lopullisesti vuonna 1998. Yleisölle on avoinna vastikään uudelleen avattu Tupakkamuseo, joka kertoo kiehtovasti niin suomalaisen teollisen tuotannon kuin kaupunginkin historiaa. Visuaalisesti antoisa näyttely esittelee muun muassa tupakkapakkausten ja -mainonnan muutosta ajan myötä. Paikalla voi katsoa myös Suomi-Filmin dokumentin edistyksellisestä tehtaasta, jonka perustajan ”viisaat ja miehekkäät kasvot ovat uutterille työläisille tutut”.
Pavis
Kokemus on opettanut varovaiseksi suomalaisten purjehdusseurojen paviljonkiravintoloiden laadun suhteen. Onneksi Pietarsaaren Pavis aiheuttaa ilahduttavan yllätyksen pitkässä tappioiden sarjassa. Ilahduttavaa on sekin, että paikasta löytyy asiakkaita jopa arkisena iltana iso sali puolillaan. Epäilen, että asiat saattavat liittyä toisiinsa: laatu ja suosio!
Tällaisesta paikasta ei ole syytä lähteä hakemaan gastronomista hurjastelua, vaan puhtaita ja tuoreita makuja, ehkä hieman nostalgiaakin. Tässä Pavis ymmärtää roolinsa ja vastaa odotuksiin. Nautimme muun mussa Toast Skagenit ja paistettua kuhaa kantarellien kera. Klassisia leipiäkin olisi tarjolla.
Sujuvasti kahdella kotimaisella salia hoitavalla naisella on selkeästi otetta ja osaamista, ja laseihin suositellaan vallan mukavasti suussa napsuvaa rieslingiä. Lounastakin olisi näemmä tarjolla, mutta aikataulu ei anna myöden toiselle käynnille. Tänä kesänä listalla näemmä alkupaloissa kiva silakkalautanen. Tänne uudelleen!
Missä yöpyä?
Kokkolassa varteenotettavia majoitusvaihtoehtoja ovat muun muassa vuodesta 1898 toiminut Hotelli Seurahuone sekä majoitusta porvariskodissa Neristanissa tarjoava Wanha Kartano. Seurahuoneella yöpyvä voi kysellä henkilökunnalta talon pitkäaikaisimman työntekijän, hyväluontoisen mutta ilkikurisen Elsi-kummituksen kuulumisia. Lue lisää täältä.
Pietarsaaren Skatasta löytyy Pohjoisnummenkadulta nostalgian ystävälle ja romantikolle Suomen vanhin matkustajakoti Westerlund. Perinteisempää majoitusta on tarjolla Koulupuiston kupeessa historiallisessa tullipakkahuoneessa sijaitsevassa Hotel Epoquessa. Lue lisää majoituksesta täältä.