Ravintola Savoyn kabinetissa Helsingissä istuu puku päällä maskiin pukeutunut mies. Vaikka suuta ei näy, silmissä on ystävällinen ja uteliaskin katse. Eletään joulukuuta 2020 ja elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola on Suomessa pitämässä kurssia Aalto-yliopiston elokuvaopiskelijoille. Koronarajoitusten vuoksi Coppolan vierailun ohjelma on huomattavan suppea, mutta kourallisen viininystäviä hän kuitenkin on toivonut saavansa kanssaan saman pöydän ääreen. Pieni illallinen on intiimi ja lämminhenkinen.

”Viininystävät ovat minunkin ystäviäni”, Francis sanoo Savoyssa maistellessaan talon vorschmackia.
Hän kertoo etsiytyvänsä matkoillaan mielellään juuri viinistä tietävien ihmisten seuraan.
”Jotta ei aina tarvitse jutella pelkästään Kummisedästä.”

Coppola, elokuvaohjaaja ja viinitilallinen

Laseissamme on Inglenookin Rubicon-punaviiniä, jonka ohjaaja on tuonut mukanaan viinitilaltaan Kaliforniasta. Hän on viinistä silmin nähden ylpeä – ja miksei olisi. Se on saanut huippuarviot kaikkialla. Mutta palataan ajassa hiukan taaksepäin. Miten Francis alun perin edes päätyi viinien pariin?

”Kun kolmekymppisenä tein kansainvälisen läpimurtoni Kummisetä-elokuvilla, minulla oli ensimmäisen kerran elämässään vähän rahaa. Lainasin lisää pankista ja hankin puolisoni Eleanorin kanssa perheellemme vapaa-ajanasunnoksi osan ränsistyneestä viinitilasta Napa Valleyssa Kaliforniassa. Elettiin vuotta 1975.”

Ja niin kuin joskus käy, yksi asia johti toiseen, ja kohta Francis Ford Coppola oli paitsi maailmankuulu elokuvaohjaaja, myös aloitteleva viininviljelijä.

Inglenook-viinitilan suomalainen historia

Coppoloiden ostama tila on nimeltään Inglenook. Sen oli vuonna 1879 hankkinut omistukseensa helsinkiläislähtöinen merikapteeni Gustave Niebaum, täkäläisissä kirkonkirjoissa Gustaf Nybom. Kapteeni tunnetaan ensimmäisenä, joka alkoi tehdä todella laadukkaita kalifornialaisviinejä.

Inglenookin Bordeaux-tyyliset viinit palkittiin hopeamitalilla Pariisin maailmannäyttelyssä 1889 – siinä samassa, jossa avattiin Eiffelin torni ja juhlittiin Ranskan suuren vallankumouksen satavuotismuistoa. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Aikaa myöten Niebaumin perintö rapistui sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti. Kapteeni kuoli. Maahan säädettiin kieltolaki ja alkoholikauppa oli pitkän aikaa hyvin kummallista. Niebaumin jälkeläiset luopuivat viinitilasta.

Mutta vaikka helsinkiläiskapteenin perintö rapistui, se ei kuollut vaikka se kuopattiin. Aivan kuin Niebaumin perintö olisi vetäytynyt kypsymään ja odottamaan, että historiaan ja tarinoihin intohimoisesti suhtautuva amerikanitalialainen elokuvaohjaaja saapuisi etsimään landepaikkaa perheelleen.

”Alkuperäinen ajatukseni oli, että voisin Kalifornian ´mökilläni´ kasvatella vähän köynnöksiä ja valmistaa omassa kellarissa viinit perheen jouluaterialle.”

Niin Francis aluksi tekikin, mutta ei mennyt montakaan vuotta, kun hän palkkasi huipputekijöitä avukseen ja aloitti laatuviinien tekemisen Inglenookissa toden teolla uudestaan. Vuosien varrella hän hankki alkuperäiseen Inglenookin tilaan kuuluneet rakennukset takaisin, ja Inglenookista tuli Coppolan perheen vakituinen koti. Sitä se on edelleen.

Coppola Winery, viinejä omalla nimellä

Nostettuaan Inglenookin uuteen kukoistukseen Francis hankki Kaliforniasta myös toisen viinitilan, joka kantaa hänen nimeään: Coppola Winery. Siinä missä Inglenook keskittyy todellisten entusiastien fine wine -viineihin, Coppola Wineryssä tehdään rennompia perheviinejä – laadusta silti tinkimättä.

Vuonna 2011 Francis sai ostettua myös Inglenookin tavaramerkin itselleen, se ei nimittäin kuulunut kauppaan alun perin. Siihen asti Inglenookin isäntä ei saanut myydä tilan viiniä Inglenookin nimellä, vaan tila ja sen viini oli ristitty Rubiconiksi. Samana vuonna tilalle palkkattiin viinintekijäksi Château Margaux’n viinintekijä Phillipe Bascaules.

”Maksoin Inglenookin tavaramerkistä enemmän kuin koko tilasta itsestään. Toki halusin sitten myös meille parhaan mahdollisen viinintekijän tekemään ´maailman parasta vanhan maailman tyylistä uuden maailman viiniä´”, Francis hymähtää.

”Pitää välttää kaikkia huonoja ideoita”

Kun ilta Savoyssa on ohi, jatkamme jutustelua zoomin välityksellä. Francis istuu Inglenookin keittiössä Napa Valleyssa, minä vuosaarelaiskeittiössäni. Juttelimme elokuvan ja viinin tekemisen eroista ja yhtäläisyyksistä. Jälkimmäisiä on Coppolan mielestä selvästi enemmän.

”Kaiken taiteen tekeminen voidaan enemmän tai vähemmän hahmottaa kolmivaiheisena. Ensimmäinen vaihe on valmisteleminen ja kokoaminen. Elokuvien kohdalla se tarkoittaa monenlaisia ennakkotöitä ja elokuvan aiheen opiskelua. Kuvaaminen on vielä osa tätä ensimmäistä vaihetta, siihen kuuluu monenlaisten hahmojen, hetkien, kuvien ja asioiden kokoamista”, ohjaaja sanoo ja jatkaa:
”Viinin kohdalla ensimmäinen vaihe tarkoittaa rypäleiden valmistelemista, lajikkeiden valitsemista, rypäleiden vaalimista ja hoivaamista sekä maasta ja köynnöksistä huolehtimista, jotta rypäleet voisivat kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla. Toinen vaihe on se varsinainen tekeminen. Elokuvaa tehdessä tämä vaihe on se, kun kuvattu materiaali laitetaan yhteen. Viinintekemisessä sitä vastaa huolella vaalittujen rypäleiden poimiminen ja murskaaminen hellävaraisimmalla mahdollisella tavalla.”

Francis muistuttaa, että tuo kaikki pitää tehdä erittäin huolellisesti, jotta materiaalin joukkoon ei pääse mitään sellaista, mikä voisi pilaannuttaa viinin.

”Ihan samalla tavalla elokuvan kohtauksia yhdistäessä pitää välttää kaikkia huonoja ideoita. Usein niitä on varsinkin rahoittajilla”, ohjaaja hymähtää ja jatkaa:

”Kolmas taideteoksen vaihe on viimeistely. Elokuvaa tehdessä se tarkoittaa lopullista editointia, värimäärittelyä ja musiikin viimeistelyä, jotta elokuva olisi valmis esitettäväksi yleisölle. Viiniä tehdessä se tarkoittaa viinin kirkastamista ja pullottamista, etikettien suunnittelua ja liimaamista pulloihin, viinin tekemistä valmiiksi asiakkaalle asti. Nämä kolme vaihetta – kokoaminen, tekeminen ja viimeisteleminen – näyttävät kuuluvan mihin tahansa taiteelliseen työskentelyyn, myös viinin tekemisen taiteeseen.”

”Viini on kuin musiikkia”

Kysyn häneltä, mitä jokaisen olisi hyvä oppia viinistä, jotta siitä voisi nauttia enemmän. Vastaus tulee nopeasti.

”Viini on kuin musiikkia: mitä enemmän siihen perehtyy, sitä enemmän siitä nauttii. Jos tuntee eri tyyppisiä rypäleitä ja ymmärtää vaikkapa sen, miksi Syrah menestyy niin hyvin Rhonen alueella, Cabernet Sauvignon Napa Valleyssa ja Bordeaux’ssa sekä Pinot Noir Bourgognessa ja Oregonissa, myös nautinto syvenee. Viinin monenlaisuuden ymmärtäminen leventää kokemusmaailmaa ja nautinnon alue laajenee.”

”Ihminen täällä on uhattuna”

Entä miltä maailma vuonna 2021 näyttää kalifornialaisen viininviljelijän silmin? Mitkä ovat viinialan suurimmat haasteet?

”Ei viinialalla mitään omia tulevaisuuden haasteita ole. Ihmisen haasteet ovat viininkin haasteita, ja niistä suurimmat ovat ympäristön saastuminen, ilmastokriisi ja sodat.”

Entä onko hänellä ollut koskaan kiusausta yhdistää kahta intohimoaan eli viiniä ja elokuvaa. Vaikka tekemällä elokuva kapteeni Niebaumista?

”Usein kuvitellaan, että elokuvantekijä haluaisi tehdä elokuvia muista intohimojensa kohteista. En minä ainakaan halua. Elokuva on vähintään neljän vuoden hanke, siinä pitää olla paljon muutakin syytä ja syvyyttä kuin elokuvantekijän henkilökohtainen intohimo. Minun elokuvissani on oikeastaan vain yksi aihe, nimittäin ihmisen tila, human condition. Se minua kiinnostaa ennen kaikkea. Ihmiskunnan tulevaisuus. Siitä minun kaikki elokuvani kertovat.”

Ohjaaja on selvästi pohtinut aihetta paljon. Hän uskoo ihmisten voivan halutessaan muuttaa maailmaa.

”Sanotaan, että maailma on uhattuna. Se ei pidä paikkaansa. Ihminen täällä on uhattuna. Ihminen on luontojaan ystävällinen ja kiltti. Olemme nykyään huomattavasti vähemmän väkivaltaisia kuin 400 vuotta sitten. Meillä on järkeä ja meillä on kyky ja halu auttaa toinen toisiamme. Siksi me ihmiset voimme ratkaista maailman ongelmat”, Francis sanoo lopuksi.