1. Intohimo. En muista, että suomalaisista ravintoloista olisi koskaan puhuttu yhtä paljon ja yhtä intohimoisesti. Suomesta on kovaa vauhtia tulossa upea ravintolakansa.
2. Myötätunto. Asiakkaat ovat tulleet hienolla tavalla ravintoloita vastaan. He ovat tunnistaneet hädän ja olleet paitsi myötätuntoisia, osoittaneet tukea myös käyttäytymisellään.
3. Empatia. Kriisi on nostanut jälleen kerran esille sen, että hyvät työntekijät tekevät ravintolan. Ilman heitä ei ole mitään. Vaikeista hetkistä huolimatta työnantajien ja -tekijöiden välillä on ollut ihailtavan paljon empatiaa ja yhteistyötä.
4. Solidaarisuus. Tuntuu siltä, että myös ravintoloiden kesken vallitsee suurempaa solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuudentunnetta kuin koskaan aiemmin. Vaikeudet yhdistävät.
5. Ammattitaito. Ravintola-alan ihmisten taloudellinen osaaminen on noussut lyhyessä ajassa merkittävästi. Ymmärrys esimerkiksi siitä, mihin kannattaa keskittyä ja miten laatua pidetään yllä vaikeissakin paikoissa, on kehittynyt.
6. Luovuus. Tämän vuoden huolista kummunnut luova energia on osoittanut, että ravintolatoiminnassa on edelleen tilaa uusille ideoille ja suomalaiset ravintolat kykenevät sellaisia myös keksimään.
7. Potentiaali. Poliittinen järjestelmä on ymmärtänyt, kuinka laajalle ravintoloiden vaikutus säteilee – ja että sosiaali- ja terveysministeriön ongelmalähtöisen lähestymistavan sijasta toimiala voidaan nähdä merkittävänä elinkeinotoimintana.
8. Sujuvuus. Monet Suomen kaupungeista ovat pyrkineet auttamaan ravintoloita esimerkiksi
byrokratiaa keventämällä. On toivottavaa, jopa todennäköistä, että tämä kehitys tulee myös jatkumaan.
9. Puhtaus. Kriisi on parantanut Suomen maabrändiä. Koronan jälkeisessä maailmassa monet sellaiset asiat, jotka ovat meille luonnollisia (puhtaus, turvallisuus, toimivuus) tulevat olemaan haluttuja. Se auttaa myös ravintoloita.
10. Rakkaus. Olennainen on kirkastunut. Hyvätunnelmainen ravintola, jossa innostunut henkilökunta tarjoilee rakkaudella tehtyä ruokaa, pärjää aina. Pahassakin paikassa.
Jokainen ravintola-alan ihminen on kiusallisen tietoinen, että pahin saattaa olla vielä edessä. Silti ajatus siitä, että sitten joskus kun tämä on ohi, moni asia saattaa olla jopa aiempaa paremmin, tuo hieman valoa. Sitä odotellessa kannattaa painaa taas kerran mieleen presidentti Mauno Koiviston mainio ohje hänen viimeiseksi jääneestä haastattelustaan:
”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi.”
Juuri niin. Ja kaiken lisäksi me ihan oikeasti uskomme.
Kyllä tämä tästä, ystävät.