Geopoliittinen tilanne luo jännitteitä ja avaa mahdollisuuksia: Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa globaalisti, Venäjä lyö kiiloja länsimaiden välille ja Yhdysvallat siirtää huomiotaan Atlantilta Tyynellemerelle. Samalla maailmansotien jälkeen rakennettu Euroopan yhtenäisyys natisee liitoksissaan ja mantere elää osittaisessa taloudellisessa ja henkisessä pysähtyneisyydessä.
Valtioiden turvatessa omia etujaan viininviljelijät joutuvat usein sijaiskärsijän asemaan. Kun Yhdysvallat asetti 25 prosentin tuontitullit osalle eurooppalaisia viinejä, putosi esimerkiksi Bordeaux’n viininvienti Yhdysvaltoihin hetkellisesti puoleen. On vielä epäselvää, mitä tuontitullit aiheuttavat tulevaisuudessa eurooppalaiselle viininviennille, mutta varmaa on kuitenkin se, että kaavaillut sadan prosentin tuontitullit lopettaisivat viennin Yhdysvaltoihin käytännössä kokonaan. Tämä aiheuttaisi tietenkin mittavia menetyksiä Euroopan viinintuottajille.
Geopolitiikkaan kuuluu olennaisesti uskottavat pelotteet sekä teot, joiden tarkoituksena on vahingoittaa toisen maan tai alueen taloutta. Viininkuljetuksiin puuttuminen on tehokas ja historiallisesti suosittu keino viestiä kilpaileville alueille haluistaan. Ironisesti myös Bordeaux’n viinialue, joka nyt painii Trumpin tuontitullien kanssa, saa kiittää tunnettuudestaan ja menestyksestään sijaintiaan. Gironden jokisuistoa hallitsevan Bordeaux’n oli aikanaan helppo verottaa läpi lipuvia viinitynnyreitä tai jopa tukkia sisämaan viinivirrat tarpeen vaatiessa.
Nykyajan viininviljelijät ovat kärsineet useista eri geopoliittisista kiistoista 2000-luvulla. Georgia sai tuntea nahoissaan, miten suurvallat turvaavat etupiirinsä Venäjän vallatessa Etelä-Ossetian vuonna 2008. Maan viininviljelijät olivat saaneet konfliktista maistiaisen jo kaksi vuotta aiemmin Venäjän asettaessa maan viinit vientikieltoon. Kielto oli katastrofaalinen Georgialle, jonka viininviennistä yli 80 prosenttia kohdistui Moskovaan. Kielto kumottiin vuonna 2013, mutta tämän jälkeen kesti vielä vuosia ennen kuin tuotanto palautui entiselle tasolleen. Venäjä ei ole päästänyt helpolla myöskään EU:n jäsenyydestä haaveilevan Moldovan viinitarhureita, sillä maan viinit ovat olleet vientikiellossa jo kahdesti 2000-luvulla.
Kauppasaartojen ja tuontitullien ongelma on usein niiden kertakäyttöisyys; se mikä luo hetkellisen ahdingon, saattaa avata uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Vaikka Venäjän onnistui karistamaan Georgian ja Moldovan haaveet pikaisesta integraatiosta länteen, molemmat maat ovat onnistuneet luomaan uudet markkinat viineilleen. Uusien markkinoiden syntymisen myötä maat nojaavat aiempaa enemmän länteen eikä uusien vientikieltojen pelotteella ole samaa painoarvoa kuin ennen. Venäjällä toki riittää muita keinoja painostukseen, mutta esimerkistä näkee, miten lyhyen ajan hyödyt saattavat toimia itseään vastaan pitkällä aikavälillä.
Euroopan viinintuottajien tulevaisuudesta käydään vääntöä monella eri rintamalla. Iso-Britannian ja EU:n neuvottelut tulevista kauppasuhteista alkavat tänä vuonna toden teolla. Iso-Britannia on merkittävä eurooppalaisten viinien ostaja ja olisi suoranainen ihme, jos britit eivät yrittäisi käyttää asemaansa hyväkseen neuvotteluissa.
Katse pitää suunnata myös meren toiselle puolelle: mikäli Trumpin hallinnon asettamat tuontitullit jäävät voimaan tai nousevat nykyisestään, pystyvätkö Aasian nousevat taloudet korvaamaan menetetyt Yhdysvaltain markkinat? Lyhyellä aikavälillä eurooppalaiset tuottajat tulevat tarvitsemaan valtioiden apua, mutta pitkän aikavälin hyödyt voivat myös yllättää. Kyse on kyvystä selviytyä muutoksesta ja uusiutua markkinoiden mukana. Toivo lepää ennen kaikkea Euroopan yhtenäisyyden harteilla – muuten jäämme Amerikan ja Aasian jalkoihin. Geopolitiikassa, jos missä, koolla on väliä.
Samuli Pasanen
Samuli on Bordeaux´ssa asuva viinintekijä, joka pohtii mielellään viinimaailman kansainvälisiä puheenaiheita.
