Viinit olivat vihdoin myynnissä ruokakaupassa. Päivää oli odotettu ja sitä oli pelätty. Optimistien mielissä Suomi oli vihdoin osa eurooppalaista kulttuuriyhteisöä ja pessimistit vannoivat ennenaikaisten kuolemien, huostaanottojen ja yhteiskunnallisen pahoinvoinnin nimiin.
Vastakkaisten leirien arviot olivat pohjautuneet pääasiassa tunteeseen, mutta molemmilla oli ollut myös asia-argumenttinsa. Toiset olivat rakentaneet tilastoja, jotka kertoivat karua totuutta alkoholistien täyttämästä tulevaisuudesta. Toiset taas eivät olleet suostuneet hyväksymään kauhuskenaarioita ja olivat sitä mieltä, että tulevaisuuden Suomi olisi vain täynnä laatuviinejä ja Välimeren tunnelmaa. Tilastoistakin he olivat löytäneet vain positiivisia lopputulemia.
Kuinkas sitten kävikään. Hetkellisesti alkoholin kulutus nousi, mutta mitään dramaattista ei tapahtunut. Viinan kulutus jatkoi laskuaan, vaikka kaikki eivät kossusta luopuneetkaan. Viinien keskihinta laski hieman kauppojen kilpaillessa katteilla. Alahyllyjen valikoima ei paljoa muuttunut, sillä Alkossahan oli ollut jo sadoittain hyvin brändättyjä bulkkituotteita. Kauppojen valikoima oli päällisin puolin kuitenkin suppeampi mihin Alkossa käyneet olivat tottuneet. Mutta ei se monia oikeasti haitannut, sillä useimmat halusivat ostaa vain muutamaa hyvää viiniä viikonloppuihin ja mökkireissuille.
Löytöjä pystyi edelleen tekemään ja nettikaupoista sai erikoisviinit kotiovelle vain parissa päivässä. Lidl sai ison nosteen uudistuksen jälkeen, olihan sillä massiivinen ja laadukas portfolio viinejä jo entuudestaan. Nyt Suomen ostajat saivat vihdoin vain painaa “tilaa”-nappia järjestelmässä.
S-ryhmä ja varsinkin Kesko kiirehtivät valikoimansa kuntoon saattamisessa. Isolla rahalla ja eurooppalaisia kilpailijoitaan matkien ne palkkasivat Master of Wine -tittelin omaavia ostajia sekä houkuttelivat Alkostakin huippuosaamista tiimeihinsä. Laadukas, dynaaminen ja hyvin markkinoitu viinivalikoima oli vähintään yhtä tärkeä kuin pienpanimo-oluet olivat olleet ennen uudistusta. Parhaimmat K-Kaupat ja Prismat alkoivat tarjota asiakkailleen satoja tuotemerkkejä yhden katon alla.
Alkokaan ei kadonnut mihinkään. Osa liikkeistä suljettiin, hyllyvalikoimaa supistettiin ja tarjonta uudistettiin. Keskustelua Alkon tulevaisuudesta käytiin lehdissä ja kulisseissa. Osa vaati Alkon myymistä ja ostajiakin oli useita. Fiksuimmat näkivät myös paljon potentiaalia vanhassa jättiläisessä. Alkossa oli osaamista, tuhansien viinien valikoima, toimiva logistiikka ja maailmanluokan verkkokauppa. Nyt ovet Eurooppaankin olivat ihan eri tavalla auki. Uusi logistiikkakeskus Keski-Eurooppaan olisi suuri investointi, mutta Suomella olisi ainutkertainen mahdollisuus avata Euroopan laadukkain viiniverkkokauppa kuluttajille. Ja vielä ennen ruotsalaisia.
Viinien vapautuksesta hyötyivät eniten suuret keskukset ja sadat pienyrittäjät. Pieniä erikoisliikkeitä avautui satoja ympäri Suomen. Osalla yrittäjistä oli takana kymmenien vuosien kokemus tukkumyynnistä, kun taas toiset päättivät vihdoin toteuttaa unelmansa viini- ja herkkukaupasta, jonka he olivat keksineet lomaillessaan Keski-Euroopassa. Myös monet ravintolat päättivät lisätä pienen viiniputiikin liiketilan yhteyteen ja asiakkaat pystyivät ostamaan nauttimansa viinin myös kotiin. Pienin askelin matkailu- ja ravintola-alan kannattavuus ja vetovoima paranivat ja Suomi sai kaivattua kilpailuetua pohjoismaisiin naapureihinsa, jotka olivat vuosia päihittäneet Suomen turistivirroissa. Myös kotimaanmatkailu muuttui hieman houkuttelevammaksi, kun palvelut ympäri maata monipuolistuivat.
Kaikkia uudistus ei hyödyttänyt. Isoista viinitukkureista osa ei ikinä selvinnyt Alkon myynnin romahduksesta, toiset taas löysivät ostajat isoista ja pienistä ketjuista. Viiniä tuotiin, markkinoitiin, myytiin ja kulutettiin.
Vuodet kuluivat ja vain harva katsoi haikeana taakseen. Uusi järjestelmä oli lähes kaikin puolin vanhaa parempi. Poliitikot ymmärsivät, että valtio sai edelleen omansa ja enemmänkin ja kulutusta oli mahdollista ohjata verotuksen keinoin. Kun keskustelu erinäisistä kielloista oli saatu päätökseen, terveysryhmittymät keskittyivät tärkeimpään työhönsä: alkoholihaittojen ehkäisyyn ja hoitoon. Suomi oli askeleen lähempänä Eurooppaa. Työtä terveemmän juomakulttuurin eteen oli edelleen paljon, mutta päävastuu oli nyt kansalaisilla itsellään.
Samuli Pasanen
Kolumnisti Samuli Pasanen ei äänestä vaaleissa pelkän alkoholikannan mukaan, vaan toivoo puolueiden laajemmin heräävän uudistuksen hyödyllisyyteen, sen tuomiin mahdollisuuksiin ja haittojen ehkäisyyn muun kuin rajoitusten ja kiellon keinoin.
