Paasto on kuljettanut kohti pääsiäisen herkkuja. Piispa Irja Askola kannustaa nauttimaan niistä yhdessä.
Paasto päättyy pian. Helsingin piispa Irja Askola ei ole oikein onnistunut noudattamaan paaston ruokaohjeita, vaikka hän syökin aina enemmän kalaa ja kasviksia kuin lihaa.
Askola näkee, että paasto tarkoittaa tänä päivänä muutakin kuin pidättäytymistä tietyistä ruoista.
”Infoähkyn sekä ohjelman ja ruoankin ylenpalttisuuden keskellä olisi hyvä löytää hetki, jolloin voi keskittyä oleelliseen.”
Nykyään ruokapaaston ohelle tarjotaan myös ekopaastoa, johon liittyy myös Askolan oma paastolupaus: jokaisesta piispalle tarjotusta lounaasta hän lahjoittaa summan Kirkon Ulkomaanavulle Itä-Afrikan nälänhädän torjumiseen.
”Joskus mietin, että ekopaaston ohella voisi olla tilausta myös egopaastolle. Minän ympärillä pyörimisen sijaan voisimme kiinnittää huomioita muiden tarpeisiin.”
Ateria kuvastaa arvovalintoja
Irja Askolan pääsiäispöydästä löytyy lampaan ohella keväisiä kepeitä ruokia kuten parsaa ja viiriäisenmunia. Viini kuuluu Askolan juhla-aterialle, niin myös pääsiäiseen. Piispan suosikkeja ovat kuivat kuohuviinit ja valkoviinit.
Pääsiäisenä moni syö yhteisen aterian läheisten kanssa. Askola kannustaa viipyilemään ruoan äärellä.
”Itsekin joskus kiireen keskellä vain haukkaan jääkaapilla jotain nopeasti, mutta meille tekisi hyvää nähdä ruoka lahjana ja kiittää siitä.”
Yhteinen ateria voi Askolan mukaan olla todellinen kertomusten tynnyri. Ruokapöytään voi kutsua niin naapureita kuin vaikkapa turvapaikanhakijoita. Hän käyttää myös termiä ihmisyyden selfie – tarjottu ruoka ja kutsuvieraat kuvaavat arvovalintojamme.
”Vieraanvaraisuus on kristillinen hyve, ja yhteinen ateria tuo lisämaustetta ruokaan.”
Askola nostaa esiin intialaisen sananlaskun: jos jaat ruokaa jonkun kanssa yhteisen pöydän ääressä, et voi vihata enää häntä.