Tämä on hernetaivas. Näin viljelijäperheen ystävä kuvaili kerran Tammilehdon tilaa. Kesäsesonki on vauhdissa Tuusulan Jokelassa, ja maailma näyttää täällä herneenvihreältä. Poimijat noukkivat joka päivä kuusi hehtaaria palkoja, jotka lähtevät tuomaan kesän suomalaisille.
Vihreä laatikkorivistö odottaa kylmiössä kuorma-autoja. Herneet saapuvat tänne suoraan pellolta jäähdytettäväksi ja pakattavaksi. Ne ovat samana tai viimeistään seuraavana päivänä kaupoissa ja toreilla.
Tammilehdon tila viljelee ainoana Suomessa päätoimisesti hernettä. Vesa Tammilehto on puolisonsa Janna Tammilehdon kanssa vetovastuussa tilasta, mutta Vesan vanhemmat Eija ja Tapio Tammilehto ovat edelleen mukana töissä. Eijan ja Tapion työvuoro alkaa kesäsesonkina yhdeltä yöllä kylmiössä. Puoli kolmelta yöllä he häärivät Helsingin Tukkutorilla luovuttamassa herneitä asiakkaille.
”Onneksi olemme aina olleet lyhytunisia”, Tapio hymyilee.
Kaikki alkoi kolmesta ja puolesta hehtaarista
Viljelijäperhe valmistautuu uuteen sesonkiin jo syksyllä esimerkiksi peltojen syystöillä ja kaluston huollolla. Kausi pyörähtää käyntiin toukokuussa, kun kylvökone lähtee pellolle. Kausityöntekijät saapuvat kesäkuussa ja poiminta alkaa. Vesa kylvää joka toinen päivä kesäkuun loppuun, jotta satoa valmistuisi tasaisesti syyskuun alkuun saakka. Omat kuorma-autot kuljettavat herneitä Uudenmaan alueelle, Tampereelle ja Lahteen, Helsingin Tukkutorin kautta herneitä liikkuu kauemmas Suomeen.
Tammilehdon suku on viljellyt maata 200 vuoden ajan. Tammilehdon Herneet sai alkunsa vuonna 1985, kun Eija ja Tapio aloittivat herneenviljelyn kolmesta ja puolesta hehtaarista viljanviljelyn ohessa. Nyt hernettä on 450 hehtaaria ja se on tilan ainoa tuotantokasvi.
Vesa oli teini-ikäinen, kun vanhemmat kysyivät, kiinnostaisiko häntä joskus jatkaa kotitilan pitoa. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa maa- ja metsätaloustieteitä ennen kuin palasi kotiin.
”Nuorena traktorilla ajaminen tuntui niin kivalta, etten edes osannut ajatella muuta työtä. Jos maataloudessa näkee mahdollisuuksia, se vie helposti mukanaan.”
Kuivuus ja pitkät hellejaksot ovat luonnon kepposia viljelijälle. Oikukkaiden säiden jälkeen pellolla voi kasvaa vierekkäin herneenkukkia sekä pieniä, sopivia ja lähes ylipaksuja palkoja.
”Joitain vuosia sitten herne kukki liian varhain. Sitten hanhet söivät vielä 80 hehtaaria. Vannoin hiljaa sisälläni, että lopetan nämä hommat. Vuosien aikana olen oppinut, että pärjäämme myös hankalampina hetkinä.”
Suomalaiset ovat hernekansaa
1980-luvulla iso osa Tammilehdon herneistä myytiin toreilla. Myyntipaikat ovat siirtyneet toreilta marketteihin ja kauppojen edustojen kojuihin. Herneen myynti on kasvanut Suomessa merkittävästi.
”Uskoisin sen johtuvan kasvisten käytön lisääntymisestä. Nykyään on myös tarjolla parempilaatuista hernettä kuin ennen”, Vesa sanoo.
Viljelyssä on muuttunut 40 vuodessa lähes kaikki. Ennen kylmiön virkaa hoiti kellari tai autotalli. Koululaiset poimivat herneet. Asiakkaat saivat herneensä pärekoreissa ja verkkosäkeissä. Ei ollut kylmäautoja, vaan herneet reissasivat pakettiauton perässä myös helteillä. Pienviljelijöitä oli paljon. Herneistä tuli sellaisia kuin tuli, kausi kesti sen aikaa kuin kesti.
Viljelystä on tullut ammattimaisempaa, kun viljelyalat ovat kasvaneet. Tammilehdolla alkoi uusi aikakausi, kun vuonna 1990 saapui unkarilaisia poimimaan herneitä. Nyt sadonkorjuukausi työllistää noin 150 ukrainalaista, jotka keräävät herneenpalot käsin. He ovat kaivattuja ammattitaitoisia työntekijöitä, jotka ovat sitoutuneet työhön syyskuun puoliväliin asti.
”Tuet ovat pienentyneet, mikä on myös terve suunta maataloudessa. Onnistumisen pakko on kuitenkin jatkuvasti kovempi. Enää ei pärjää sillä, että tekee niin kuin on tehty viiden sukupolven ajan. Helposti ajatellaan, että viljelijä työskentelee vain rakkaudesta lajiin. Tämä on kuitenkin yritys, jossa täytyy suunnitella asiat hyvin, mitata, analysoida ja tehdä muutoksia”, Vesa sanoo.
Herneet ovat sydämen asia
Viljelijälle on hienointa, kun joku ottaa arjestaan aikaa ja kertoo, miten tyytyväinen on ollut herneisiin.
”Silloin olemme onnistuneet siinä, mihin isolla porukalla ja työmäärällä olemme pyrkineet.”
Perheyritys on tiivis tiimi. Kun Vesa oli nuorempi, hänellä oli isänsä kanssa myös erimielisyyksiä – esimerkiksi siitä, miten kärrytraktoria kuuluu peruuttaa.
”Otamme tämän tekemisen sydämen asiana. Välillä pitkien päivien aikana räiskyy, mutta vähän suhteessa siihen tuntimäärään, jonka vietämme yhdessä. Herneet eivät ole meille vain työtä, vaan hyvin henkilökohtainen asia.”
Tiesitkö?
Tammilehdon herneiden päälajikkeet ovat Avola ja Onward. Tila myy kaikki herneensä tuorepalkoina.
Palkoherneet ovat suomalaisten suosiossa. Niitä syödään myös muualla Pohjoismaissa, Saksassa, Italiassa ja Portugalissa. Ennen kotimaisen hernekauden alkua palkoherneitä tuodaan Italiasta, Portugalista ja Tanskasta.
Herneen pahin tuholainen on hernekääriäinen, joka munii kukkaan ja saa aikaan matoja. Pitkät hellejaksot lisäävät tuholaisriskiä. Tammilehdon tila käyttää paljon vuokrapeltoja, jotta viljelymaita voi vaihdella. Kasvitautien riski kasvaa jo kolmantena vuonna samalla pellolla.
