Muutin tietämättäni viinimaille. Vain tunnin ajomatkan päässä kotoani on kymmeniä tiloja, joiden maistelulajitelmat ja pihaan pysäköidyt ruokarekat kutsuvat minua viikonloppuisin.
Asun Washingtonin pääkaupunkiseudulla Yhdysvaltain itärannikolla, jota ei todellakaan tunneta viineistään.
Joen takana Virginian osavaltiossa on kuitenkin alettu tuottaa mainioita viinejä parinkymmenen viime vuoden aikana – ainakin päätellen siitä, että ne ovat vasta tänä aikana alkaneet menestyä kansallisissa ja jopa kansainvälisissä kilpailuissa.
Löydettyäni nämä lähiviinit sain yllättyä uudemman kerran: niitä ei ole saatavilla juuri missään.
Virginiassa viinien jakeluverkostot ovat harvinaisia. Tavallisesti tilat myyvät tuotteitaan vain paikan päältä. Ruokakaupoista on toivotonta etsiä muita kuin kalifornialaisia ja ulkomaisia viinejä. Sama koskee ravintoloiden ja baarien juomalistoja, jopa viiniseudun pikkukaupungeissa. Alkoholiliikkeissä ja viinipuodeissa Virginian antimia on tavallisesti vain muutama satunnainen pullo satojen länsirannikon viinien seassa.
Itärannikolla Virginian, Ohion, Pennsylvanian ja New Yorkin osavaltioissa on kussakin muutama sata viinitilaa. Vertailun vuoksi: Kaliforniassa niitä on lähes 5 000, ja alue tuottaa noin 90 prosenttia Yhdysvaltain viineistä.
Itärannikon tilat ovat keskimäärin pienempiä ja niiden valikoima kalliimpaa. Sekin selittää niiden viennin vähäisyyttä.
Virginian nuoreen viinintuotantoon mahtuu kieltämättä huteja, mutta joukossa on loistoviinejäkin. Epätasaisuus tekee maistelusta jännittävämpää.
Kalifornian ylivallan takia on painunut unohduksiin, miten pitkät perinteet itärannikolla on viininviljelyssä. Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington rakasti erityisesti madeiraa ja istutti Portugalista tuotuja köynnöksiä kartanonsa maille Virginiassa 1770-luvun alussa. Hän tosin epäonnistui yrityksessään valmistaa kelvollista viiniä.
Huonosti kävi toisellekin kansakunnan perustajaisälle ja presidentille Thomas Jeffersonille. Hänen viinitarhansa eurooppalaisten köynnösten turmioksi koitui viinikirva – juuri se vitsaus, joka Eurooppaan päädyttyään oli tuhota koko vanhan mantereen viinintuotannon.
Itärannikon viinityyliä kuvaillaan Kaliforniaan verrattuna usein tyyliltään eurooppalaiseksi. Viinit ovat tavallisesti kuivia ja hapokkaita, monen mielestä vähäeleisiä – jopa hienostuneempia. Kalifornia tunnetaan uuden maailman tyylistä: kypsyneemmistä rypäleistä ja siten hedelmäisemmästä, täyteläisemmästä ja alkoholipitoisemmasta lopputuloksesta.
Tätä selittää maantiede. Virginian viiniseutu on samoilla leveysasteilla kuin Kaliforniankin, mutta ilmasto on erilainen.
Virginian talvet ovat kylmempiä, ja toisaalta kesä on kosteampi ja tukahduttavampi. Länsirannikolla on totuttu keinokasteluun, mutta itärannikolla sataa liikaakin. Täkäläisten viininviljelijöiden pitää alati taistella lehvästön ylikasvua, köynnösten homehtumista ja rypäleiden sokeripitoisuuden väljähtämistä vastaan.
Yhdysvaltain länsiosat ovat viime vuosikymmeninä kärsineet ankarimmasta pitkän ajan kuivuudesta yli tuhanteen vuoteen. Kaliforniassa pohjavesien pinnan laskeminen on pakottanut viranomaiset rajoittamaan maanviljelyksen käyttämää vettä.
Keinokastelun ja tuhansien kilometrien rahdin välttäminen tekee Virginian viineistä ympäristötietoisen valinnan. Siksi niitä voi ennustaa lähivuosien trendiksi itärannikon suurkaupunkien viinibaareissa.
Kunpa vain saisin lähiviiniä lähikaupastani.