Metsän peittämällä vuorenrinteellä kiemurtelevat jykevistä kivenlohkareista rakennetut rappuset. Korkeat askelmat kurittavat armottomasti reisiä, ja jo ensimmäisen kilometrin jälkeen hikinen paita liimautuu selkään. Sydän hakkaa villisti, mutta ei auta kuin jatkaa – polun päässä odottaa Norjan kenties kuuluisin näköalapaikka.

Preikestolen eli ”Saarnastuoli” on yksi Norjan upeimmista luonnonihmeistä: satoja metrejä korkea kalliokieleke, jolta avautuu huikea näkymä Lysevuonon yli. Paikka on suhteellisen helposti saavutettavissa – reitti ylös on vain neljän kilometrin mittainen – ja suuren suosion vuoksi luonnonrauhaa Preikestolenilta onkin turha hakea. Vastaantulijat polulla puhuvat ainakin norjaa, suomea, saksaa, ranskaa, italiaa, espanjaa, englantia ja ukrainaa.

Puolentoista tunnin puurtaminen palkitaan, kun vihdoin astuu 25 metriä leveälle kielekkeelle. Ympärillä parveilee kymmeniä ihmisiä, jotka käyvät vuorotellen kuvauttamassa itsensä vain parin metrin päässä reunasta. Parhaaseen kuvauspaikkaan jonotetaan siivosti, sillä täällä ei parane tungeksia: turvakaiteita ei ole.

Hurjapäisimmät hyppivät ilmaan kuvia varten tai istuvat kielekkeen reunalle fiilistelemään Saarnastuolin ilmavaa tunnelmaa. Tavalliselle tallaajalle riittää, kun ryömii varovasti vatsallaan reunalle ja kurkistaa tyhjyyteen. Jos ei ole varma, kammoaako korkeita paikkoja, asia selviää viimeistään tässä Norjan äärimmäisimmässä näköalapaikassa.

Kalaa Stavangerissa

Aurinkoisena kesälauantaina Lahden kokoisen Stavangerin historiallinen keskusta on tupaten täynnä. Sokkeloisilla mukulakivikujilla on muoti- ja designpuoteja sekä siellä täällä komeita muraaleja ja muuta katutaidetta. Kävelykatuja reunustavat valkeat puutalot, joista joka toisessa tuntuu olevan ravintola.

Niiden ohi kannattaa marssia päättäväisesti, jos suuntana on sataman kehuttu Fisketorget-ravintola. Rakennus on ulkoa suorastaan ruma, mutta sisällä odottaa valoisa ja avara tila, jossa on rento mutta tyylikäs tunnelma. Ravintola toimii vanhan kalahallin tiloissa.

Paikalle kannattaa saapua hetki ennen pöytävarauksen alkamista, jotta ehtii tutustua ravintolan yhteydessä toimivaan muutaman metrin mittaiseen kalatiskiin. Esillä on tuoreita meriherkkuja: puna-ahventa ja merikissaa, piikkikampelaa ja ruijanpallasta, ostereita ja simpukoita, turskanmätiä ja kuningasrapuja.

Päivän kala, puna-ahven, on rapeaksi paistettu ja sisältä ihanan pehmeä, mutta annoskateus iskee kovaa, kun maistaa matkakumppanin kalakeittoa. Kalakeitto on Fisketorgetin suosituin annos; ravintolan nettisivuilla olevan laskurin mukaan tällä viikolla on myyty yli 450 annosta. Kalakeittoa saa myös kalatiskiltä mukaan litran rasioissa kylmänä tai kuumana.

Keitto ansaitsee maineensa. Koska ravintolan ruokalista perustuu tuoreimpiin saatavilla oleviin kaloihin, kalakeitonkin resepti vaihtelee päivästä toiseen. Tänään pehmeän kermaisessa liemessä ui suussa sulavia paloja turskaa, lohta ja katkarapuja. Perinteisen perunan sijaan makua tuovat ohuet porkkana-, selleri-, parsakaalisuikaleet. Pinnalla kelluvat rapeat leipäkuutiot on kuorrutettu persiljaöljyllä ja ruohosipulilla.

Mikäpä olisikaan osuvampi ruokajuoma kuin In Cod We Trust -riesling? Pullon etiketin on suunnitellut paikallinen katutaiteilija Pøbel, jonka banksymaisia teoksia voi ihailla myös Stanvangerin vanhankaupungin seinissä.

Kesäviikonloppuisin Stavangerin terassit kuhisevat ihmisiä, ja pöytävaraus illalliselle on välttämätön. Suositeltavia paikkoja juomien ääressä jutusteluun ovat viinibaari Norvald sekä akvaviittipohjaisista cocktaileistaan tunnettu Pjolter & Punsj.

Kalareissulla Sognevuonossa

Olo on epätodellinen: ollaan kalareissulla Norjassa, mutta tuulen tuiverruksen ja vaahtopäiden sijaan meri on rasvatyyni. Sognevuonon rannalla olevalta laitumelta kaikuu lammaslauman kellojen kilinä, joka sekoittuu metsän läpi syöksyvän vesiputouksen pauhuun.

Keli on siis kohdillaan, mutta muutoin tilanteessa ei ole hurraamista: kala ei syö. Syvyyksistä nousee pikkusinttejä – keila, kolja ja jopa minikokoinen mustekala – mutta Pohjois-Norjasta tutut turskat ja seitit loistavat poissaolollaan. Ei auta kuin siirtyä matalampaan veteen, jossa kaikuluotaimen näytölle piirtyykin valtava kalapallo. Makrilliparvi!

Nämäkään eväkkäät eivät ole nälkäisiä, mutta lopulta sinnikkyys palkitaan, kun kalastaja saa narrattua kymmenkunta makrillia hyökkäämään hopeisena välkehtivien litkojen kimppuun. Illalliseksi syödään paistettua kalaa ja seuraavana aamuna päästään maistamaan graavattua makrillia. Syntisen rasvainen – melkein öljyinen – kala suorastaan sulaa kielen päälle.

Norjassa ei vaadita lupaa merellä kalastamiseen. Parhaita paikkoja ovat mahdollisimman syvät rannat, jotka tunnistaa jyrkistä rantakallioista. Myös siltojen alla, jossa on voimakas vuorovesivirtaus, on yleensä runsaasti kalaa.

Keskellä seitsemän vuoren

Bergen on Norjan Turku: eläväinen entinen pääkaupunki, jossa riittää niin kulttuuria kuin hyviä ravintoloitakin. Parhaiten Bergen tunnetaan historiallisesta satama-alueestaan, Bryggenistä, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Sen tunnelmallisista makasiinirakennuksista löytyvät matkamuistokauppojen ja käsityöpuotien lisäksi kaupungin fiineimmät ravintolat. Satamassa on myös Bergenin kuuluisin majapaikka, historiallinen Det Hanseatiske Hotel.

Bergen sopii erinomaisesti lyhyenkin kaupunkiloman kohteeksi: Finnair lentää Helsingistä Bergeniin vain kahdessa tunnissa, ja kaupungin parhaat nähtävyydet sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan.

Seitsemän vuoren ympäröimän Bergenin maisemia kannattaa ihailla Fløyen-kukkulalta, jonka näköalatasanteelle pääsee kätevästi kaupungin keskustasta lähtevällä funikulaarilla. Bergenin paras museo on KODE Art Museums and Composer Homes, josta löytyy ainutlaatuinen kokoelma taidemaalari Edvard Munchin teoksia. Kaupungin suurin kulttuuritapahtuma on touko-kesäkuun vaihteessa järjestettävä kaksiviikkoinen Bergen International Festival.

Ruokakulttuurista kiinnostuneelle pakollinen nähtävyys on sataman kauppahalli Fisketorget, jonka tiskeillä näkee kaikki meren herkut. Hallissa on ostereita tarjoileva viinibaari sekä ravintola, josta saa rapuleipiä ja kalakeittoa. Jos haluaa selvitä pikkurahalla, voi tiskiltä ostaa ulkona syötäväksi vaikkapa palan savustettua turskaa ja pari kämmenen kokoista villiosteria.

Seikkailua paikallisten makuelämysten parissa kannattaa jatkaa rennossa Folk & Røvere -pubissa. Oslolaisen Cervisiam-panimon Pecanbanger Tonkarip, syvän lakritsin tuoksuinen ja hedelmäisen kirpeä gose, on täysosuma suolaisten kalojen jälkeen.

Jälkiruoka löytyy samalla kujalla olevasta Fjåk-suklaatehtaan kahvilamyymälästä. Voiko edes kuvitella norjalaisempaa suklaan makua kuin brunost eli ruskea juusto?

Matkailumainosten Geiranger

Norja on täynnä komeita maisemia, mutta yhtä vuonoa moni matkustaa katsomaan varta vasten. Se on postikorteista ja matkailumainoksista tuttu Geiranger.

UNESCOn maailmanperintökohteeksi julistetun vuonon pohjukassa oleva Geirangerin kylä on Hurtigruten-laivareitin ja monen risteilijän vakiopysäkki. Kylästä löytyvät UNESCO-vierailijakeskus Norwegian Fjord Centre ja historiallinen Hotel Union. Satamassa on ravintoloita, matkamuistopuoteja ja pieni ruokakauppa. Tarjolla on vuonoretkiä ja muita aktiviteetteja kuten kajakkimelontaa.

Norjassa vastaan on tullut niin upeita maisemia, että odotukset Geirangerin suhteen ovat nousseet suorastaan epärealistisiksi. Tuntuu kuin olisi matkalla kolmen Michelin-tähden ravintolaan – voiko se oikeasti olla maineensa veroinen?

Geirangerin valttikortiksi paljastuu näköalapaikkojen helppo saavutettavuus. Henkeäsalpaavia maisemia ihaillakseen ei tarvitse patikoida metriäkään, sillä kuuluisimmat ja suosituimmat näköalapaikat, Flydalsjuvet ja Ørnesvingen, ovat vuorenrinteillä kiemurtelevien maanteiden varrella.

Ikimuistoisin maisemapaikka odottaa puolen tunnin automatkan päässä Geirangerin kylästä. Noin 1 500 metrin korkeudella merenpinnasta oleva Dalsnibba on Euroopan korkein paikka, jonne pääsee autolla katsomaan vuonomaisemia. Vuoren laella olevan parkkipaikan vieressä keikkuu tyhjän päällä ”maisemalaituri”, jolta näkee lintuperspektiivistä serpentiinitien ja Geirangervuonon pohjukkaan ankkuroidut risteilyalukset. Myönnettävähän se on: maisema on sanoinkuvaamattoman upea!

Näkymää ihaillessa auringonpaiste vaihtuu kuin varkain kesäkuiseen lumisateeseen. On aika kaivaa esiin pipo ja sormikkaat, sillä kuten Norjassa sanotaan: ei ole huonoa säätä, on vain huonoa pukeutumista.

Norjaan omalla autolla

Suorin reitti jutussa kuvatulle alueelle on autolautta Tukholmaan ja ajomatka Ruotsin halki. Pitkänä ajopäivänä voi Tukholmasta päästä Geirangeriin asti, mutta käytännössä kannattaa yöpyä matkalla Norjan puolella.

Norjassa autoillessa riittävät suomalainen ajokortti ja liikennevakuutus. Vakuutusyhtiöstä saatavaa Green Cardia ei tarvita, mutta mukana pitäisi olla paperinen auton rekisteröintitodistus.

Norjan tietullit ja vuonojen yli kulkevien autolauttojen maksut veloitetaan automaattisesti: kamera ottaa kuvan auton rekisterikilvestä, ja lasku tulee postissa usean kuukauden viiveellä. Jos haluaa veloituksen luottokortilta, voi rekisteröityä Epass24-järjestelmään, joka vastaa Norjan ja Ruotsin tiemaksuista. Tavallinen tietullimaksu on 2–8 euroa.

Kaupungeissa pysäköinnin voi maksaa EasyPark-sovelluksella. Pysäköintiautomaatit kelpuuttavat myös pankkikortin. Käteistä ei Norjassa tarvita.

Norjan promilleraja on 0,2 (Suomessa 0,5). Jos ajat kolarin, älä nauti alkoholia ainakaan kuuteen tuntiin – poliisi voi määrätä onnettomuuden osapuolet verikokeeseen.