Hakaniemen kauppahallin Lentävä Lehmä on yksi Suomen arvostetuimmista juustokaupoista. Siskokset Laura Mauno ja Hanne Hirvonen ovat pyörittäneet puotia rempseällä tyylillään jo kaksi vuosikymmentä.
Ennen juustokaupan perustamista Laura työskenteli toimittajana, kunnes sai tarpeekseen pomoista ja päätti perustaa oman yrityksen. Elettiin 2000-luvun alkua. Euroopassa riehui hullunlehmäntauti ja suu- ja sorkkatauti. Ruoan puhtaus nousi puheenaiheeksi, ja Helsinkiin avattiin ensimmäinen luomuhalli. Laura ja Hanne hakivat sinne leipämyyjiksi, mutta saivatkin juustokaupan.
Luomuhalli kaatui, mutta siskosten rakkaus juustoihin oli syttynyt ja syveni entisestään Hakaniemen hallissa. Nyt puodin valikoimiin kuuluu 650 juustoa, jotka tulevat pääosin pientiloilta. Laura tuntee jokaisen juuston alkuperän.
Innostava työ
Päädyimme juustokauppiaiksi alan ulkopuolelta: siskoni ympäristöpolitiikan opinnoista, minä radiosta. Sen vuoksi olemme olleet alusta saakka vähän tämmöisiä innostuneita hönöjä juustojen suhteen. Juustokaupan pitäminen ei ole salatiedettä, eikä meidän tarvitse olla mitään hienostuneita kulinaristeja. En voi sanoa, että työ tuntuisi leikiltä, mutta ei paljon puutu.
Nautin siitä, että pääsen tarjoamaan ihmisille elämyksiä ja ratkomaan etupäässä positiivisia ongelmia, kuten mikä juusto sopii parhaiten minkäkin alueen viinin kanssa tai millä ilahduttaa puolisoa.
Olemme siskoni kanssa puheliaita. On mieletön etuoikeus päästä keskustelemaan työpaikalla koko yhteiskunnan kirjon kanssa emeritusprofessoreista kirjailijoihin ja laitapuolenkulkijoista kapellimestareihin. Eikä vain juustoista, vaan myös kirjallisuudesta, purjehtimisesta, metsästämisestä, elämän lyriikasta.
Kertaakaan ei ole potuttanut tulla töihin.
Hyvä ruoka
Äitini työskenteli ravintolakoulun päällikkönä. Meille kotiruoka oli sitä, mitä äiti töistä toi, kuten borschkeittoa ja stroganoffia. Lihamakaronilaatikkoa meillä ei ollut koskaan. Tuntuu kauhean elitistiseltä, mutta äitimme oli yksinhuoltaja ja uranainen, jolla ei ollut aikaa laittaa ruokaa.
“Nykyään suurinta luksusta on ottaa kurufasuliyen hautuessa päiväunet – ja sen jälkeen lasi samppanjaa!”
Nautin siitä, kun saan tehdä ruoan alusta asti itse. Yksi bravuureistani on turkkilainen kurufasuliye, jonka valmistus alkaa jo edellisenä päivänä papujen liottamisella. Papujen sekaan laitetaan luullista lampaanlihaa, jota haudutetaan neljä tuntia. Opin reseptin ollessani vaihto-oppilaana istanbulilaisessa perheessä, jossa ruoanlaitto aloitettiin aamuyhdeksältä ja valmista tuli iltayhdeksältä. Pitkän haudutuksen aikana perheenäideillä oli aikaa polttaa tupakkaa, juoda teetä ja katsoa saippuasarjoja. Nykyään suurinta luksusta on ottaa tuossa välissä päiväunet – ja sen jälkeen lasi samppanjaa!
Jäin leskeksi ja yksin pienten poikieni kanssa vuonna 2011, kun mieheni kuoli syöpään. Koska hyvä ruoka on minulle tärkeää enkä voinut lähteä ravintoloihin, laitoin usein isoja määriä ruokaa ja kutsuin ystäviä meille syömään.
Eettisyys
Perheeni syö enimmäkseen lähiruokaa ja luomua. Ellei liha ole riistaa tai luomua, eläin ei todennäköisesti ole elänyt kovin hyvää elämää. Siskoni on ollut kasvissyöjä siitä lähtien, kun oppi puhumaan.
Lentävän Lehmän juustoissa pääpaino on alusta saakka ollut luomussa. Monesti karjan laiduntaminen edustaa regeneratiivista maataloutta ja jopa tuottaa hiilinieluja.
Moni tekee vegaanisia valintoja ekologisista ja eläineettisistä syistä. Mietin kuitenkin, kuinka ympäristöystävällistä on tuoda tänne balilaista kookosöljyä ja pohjoisafrikkalaista cashewpähkinää ja homettaa niistä tahnaa, jota kutsutaan juustoksi. Ratsaamme kuukausittain Euroopan tukkurit, mutta montaa kasviperäistä juustoa emme ole voineet hyvällä omallatunnolla ottaa myyntiin. Makukin ratkaisee.
Aktiivilomailu
Perhelomilla menemme surffaamaan. Miesystäväni on intohimoinen surffaaja, samoin molemmat poikani. Viime kesänä ostimme minulle ensimmäisen oman laudan Baskimaalta, koska jos en surffaisi itse, olisin surffileski. Kuljemme paljon maateitse.
“Olen oppinut, ettei ole ollenkaan huono peruste valita lomakohdetta sen mukaan, mistä tulee hyvää juustoa.”
Eräs lempijuustoistani on Aostan Fontina, joten viime talvena ajoimme snoukkaamaan Italian Aostaan. Olen oppinut, ettei ole ollenkaan huono peruste valita lomakohdetta sen mukaan, mistä tulee hyvää juustoa. Niissä paikoissa on poikkeuksetta kaunista maaseutua, luontoa ja vanhoja, eläviä perinteitä.
Kehonhuolto
Olen onnellinen, kun saan tehdä fyysistä työtä eikä liikuntaa ole pakko harrastaa erikseen. Otamme päivän aikana tuhansia askelia ja nostelemme 20 kilon kuormia.
Jooga ei ole minulle urheilua, vaan kehonhuoltoa. Harrastan iyengar-joogaa, joka korjaa virheasentoja. Kokonainen tunti saatetaan käyttää siihen, kuinka seistään. Se on mielenkiintoista.
Käyn myös säännöllisesti osteopaatilla, joka laittaa luuni kohdilleen.
Maksan yrittäjänä niin huonoa eläkettä itselleni, että voin todennäköisesti jäädä työelämästä vasta joskus 85-vuotiaana. On tärkeää pitää kehosta hyvää huolta.
Kohtuullisuus
Jonain päivänä perustan sellaisen kaupan, jossa myydään vain yhtä juustoa, gruyere d’alpagea. Siinä tiivistyy kaikki. Juusto ei ole tajunnanräjäyttävän vahva, mutta siinä on todella monta makua.
Olen saanut sellaisen ahaa-elämyksen, etten enää tavoittele mitään erityisen suurta iloa, vaan tasapainoa. Suurin unelmani on, että voisin vain istua tuolissa ja lukea kirjaa – tai vain olla.
Kohtuullisuus on todella hyvä asia, jota kohti pyrkiä: että asiat olisivat edes kohtuullisen hyvin.
Haaveiden toteuttaminen
Kauppamme nimi Lentävä Lehmä tulee sanonnasta, että jos lehmät lentäisivät, niin joku haave, johon on vaikea uskoa, toteutuisi. Kuten kauppamme perustaminen.
Kaikki haaveeni ovat tähän mennessä toteutuneet. Löysin täydellisen miehen itselleni, kun laitoin paperille ylös, mitä mieheltä toivon.
Olen myös haaveillut siitä, että voisin asua jossain muualla kuin täällä pimeässä ja kylmässä. Viime kesänä näppäilin automme navigaattoriin Portugali ja ajoimme etsimään taloa. Vielä se löytyy.
Eräs viisas ihminen sanoi, että haaveet kannattaa haaveilla valmiiksi. Kun eteen tulee tilanne, että unelman voi toteuttaa, niin ei tarvita enää kuin käytännön järjestelyjä.
