Klassiset punaviinityylit ja -alueet – kuten vaikkapa Bourgognen pinot noirit – pitävät edelleen pintansa, mutta uusia, kiinnostavia viinejä saadaan myös niin Uudesta maailmasta ja tuliperäisiltä saariltakin.
Viime vuosina viinitrendien aallonharjalla ovat myös seilanneet erityisesti autenttiset paikallislajikkeet, joita janotaan erityisesti viileän ilmanalan kasvupaikoilta. Viinien halutaan nyt ilmentävän kasvupaikkojaan mahdollisimman hyvin ja siksi punaviinien valmistuksessa tammettaminen on monella tilalla huomattavasti vähentynyt – huippupunaviini ilman tammen aromia onkin jotain uutta!
Me pyysimme neljää eri huipputuottajaa eri puolilta maailmaa kertomaan viininvalmistusfilosofiastaan.
Viinitila erämaassa
Sebastián Zuccardi, Familia Zuccardi
Sebastián Zuccardin isoisä Alberto istutti aikoinaan perheen juuret viinibisnekseen, ja isä José johti tilan ilmiömäiseen nousuun Argentiinan suurimpien joukkoon. Myös Sebastiánin aikaansaannokset ovat jo nyt kääntäneet uuden lehden Zuccardin historiassa. Kiitos hänen visionsa, liki 90 prosenttia Zuccardin tuotannosta tulee maineikkaalta korkeanilmanalan alueelta Mendozan Uco Valleysta.
”Tulin mukaan perheyritykseemme 2002 ja ensitöikseni suostuttelin isäni sijoittamaan Uco Valleyhin. Intohimoni ja projektini kuohuviinien parissa saivat minut kiinnostumaan Uco Valleystä, jota silloin oltiin vasta löytämässä”, Sebastián taustoittaa.
Alkoi ennennäkemätön erämaan valloitus.
Nyt jylhässä aavikkomaisemassa istuva Piedra Infinita, ”ääretön kivi”, -viinitila lukeutuu maailman upeimpiin tiloihin.
”Uskon, että jatkossa Argentiinan kohdalla ei puhuta vain Malbecista, vaan sen eri kasvupaikoista. Filosofiani on näyttää ne puhtaimmillaan. Siksi vältän viineissämme rypäleiden ylikypsyyttä, liikaa uuttamista tai tammitynnyrin makua.”
Uco Valleyn mannermaisessa ilmastossa lämpötila vaihtelee runsaasti vuorokauden aikana. Myös alueen vaihteleva, kalsiumkarbonaatti- ja graniittipitoinen maaperä antaa viineille kiinnostavaa makuprofiilia.
Katso täältä Zuccardin viinit Alkossa.
Viinivallankumous Teneriffalla
Roberto Santana, Envínate
Mitä tekee ryhmä innostuneita enologian opiskelijoita, jolla ei ole viinitilaa, tarhoja tai paljoakaan rahaa? Opiskelukaverit Roberto Santana, Alfonso Torrente, Laura Ramos ja José Martínez löivät vinofiilit päänsä yhteen vuonna 2008, ja ryhtyivät tuottamaan viiniä ostorypäleistä vuokratiloissa eri puolilla Espanjaa.
”Halusimme tuottaa luonteikkaita merellisen ilmaston viinejä mahdollisimman luonnonmukaisesti”, Roberto kertoo.
Teneriffalaisella Robertolla oli jo kokemusta viininviljelystä Kanariansaarilla. Nuori viininviljelijä on Kanarialla harvinaisuus, mutta vanhat köynnökset sitäkin yleisempiä – vanhimmat jopa 300-vuotiaita.
Roberto ystävineen aloitti ostorypäleillä, mutta on onnistunut sekä ostamaan että vuokraamaan merkittävän määrän tarhoja.
”Vaikka tarhoja ei viljeltäisi aktiivisesti, ne ovat harvoin myynnissä, joten hinnat pysyvät korkeina.”
Roberto Santanan ja Envínaten voi hyvällä syyllä sanoa aloittaneen viinivallankumouksen Teneriffalla, sillä tilan elegantin luonteikkaat viinit nousivat kulttimaineeseen nopeasti. Tarhoilla ei käytetä kemikaaleja, rypäleet poimitaan käsin ja murskataan jaloin, viinit käyvät yksinomaan villihiivoilla, kypsyvät vanhoissa tammitynnyreissä tai betonisammioissa ja sulfiitteja lisätään minimaalisesti. Reseptiikka lähentelee natuviinien valmistusta.
Mielenkiintoisia saaripunaviinejä löydät täältä, täältä, ja täältä.
100 vuotta huipputarhoilla
Véronique Boss-Drouhin, Joseph Drouhin
Joseph Drouhin -tilalla on menossa juhlavuosi, sillä on kulunut tasan sata vuotta siitä, kun Maurice Drouhin osti ensimmäisen palstansa – ja vieläpä loistokkaalta Clos des Mouchesin Beaune Premier Cru -tarhalta.
”Isoisäni halusi tarhojen olevan lähellä viinitilaamme. Hän tunsi tarhan ja piti sitä yhtenä Beaunen parhaista. Maurice hankki myöhemmin käsiinsä kaikki tarhat, jotka käsiinsä sai, eli 41 palstaa kahdeksalta eri omistajalta”, perheyrityksen neljännen sukupolven edustaja ja viinintekijä Véronique Boss-Drouhin kertoo.
Tätä nykyä Drouhin omistaa jo 14 hehtaaria tältä huippuarvostetulta tarhalta.
”Puolet tarhastamme kasvaa Pinot Noiria ja puolet Chardonnayta. Alkuun lajikkeet kasvoivat sekaisin, mutta isoisäni uusi köynnökset ja päätti samalla istuttaa lajikkeet erikseen. Vuoteen 1928 asti ne kuitenkin vinifioitiin yhdessä, jolloin eriaikainen kypsyminen pakotti Mauricen tekemään myös valkoviinin. Se olikin yllättäen upea, ja nousi heti suursuosioon Pariisin Maxim’ssa”, Véronique taustoittaa.
Vaikka yhteensä 80 hehtaaria palstoja Bourgognessa omistava Drouhin kuuluu alueen merkittävimpiin tiloihin, tilalla on edelleen vahva perheyrityksen henki. Maurice Drouhinin Robert-pojan kaikki neljä lasta työskentelevät tilalla. Tilan neljäs sukupolvi on vienyt Drouhinin takaisin luonnonmukaisten ja kestävän kehityksen arvojen äärelle. Maaperä on taas saatu kukoistamaan ja omien biodynaamisesti viljeltyjen tarhojen viinit loistamaan.
Katso täältä Joseph Drouhinin viinit Alkossa.
Riskejä ja vanhoja köynnöksiä
Raúl Perez, Bodegas Y Viñedos Raúl Perez
Raúl Perez syntyi Luoteis-Espanjan bierzolaiseen viinisukuun, mutta nopeasti perheyrityksen ja hänen visionsa erkanivat. Raúl halusi olla mukana 2000-luvun alun uudessa aallossa, jossa korostettiin paikallislajikkeiden ja vanhojen köynnösten potentiaalia. Raúl asettui Bierzoon.
”Bierzo on yksi maailman merkittävimpiä vanhojen viiniköynnösten keskittymiä. Kotikyläni Valtuille de Abajon köynnösten keski-ikä on 90–100 vuotta”, Raúl kertoo.
Bierzon pensasmaisesti istutetut jylhät tarhat kiemurtelevat kukkuloiden rinteillä 450–800 metrin korkeudessa ja yksittäiset tarhat ovat piskuisia, muutaman köynnösrivin kokoisia.
”Kotikyläni 400 hehtaaria jakautuvat liki 2 000 eri omistajan kesken. Mutta koska Bierzolla ei ole koskaan ollut Riojan tai Ribera del Dueron kaltaista huippumainetta, tarhoja on edelleen mahdollista hankkia”, Raúl huomauttaa.
Bierzon arvostus nousee kuitenkin koko ajan.
Raúl Perez valmistaa monia pienen volyymin viinejä, jotka ilmentävät tarkasti kasvupaikkaansa. Ilmastonmuutoksen myötä Raúl on alkanut arvostaa yhä enemmän pohjoiseen avautuvia tarhoja, sillä niiden viineissä säilyy hyvä raikkaus eikä alkoholipitoisuus pääse nousemaan liian korkeaksi.
Raúl tunnetaan riskejä ottavana viinintekijänä, mistä esimerkkinä voi mainita hyvin vähäisen rikkidioksidin käytön viininvalmistuksessa. Hänen viiniportfolionsa onkin laajennut paljon Bierzoa laajemmalle ja hän tekee viinejä myös yhdessä ystäviensä, kuten eteläafrikkalaisen Eben Sadien ja portugalilaisen Dirk Niepoortin, kanssa.
”Näissä projekteissa ei ole kysymys bisneksestä vaan ystävyydestä. Se on kuin kaksi muusikkoa jammailisi yhdessä ja kohtaus satuttaisiin nauhoittamaan.”
