”Ehkä maailman pisin pihatie”, kommentoi matkaseuralaiseni, kun saavumme Tarapacan viinitilan pihaan.
Sama ajatus kävi kieltämättä itselläkin mielessä, sillä portti, josta vartija meidät päästi ajamaan, sijaitsee monen kilometrin päässä päätalolta. Tarapacan viinitila sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessä vuorten ympäröimässä Maipo-joen laaksossa – eikä ympärillä ole muuta kuin tilan omistamat 2 600 hehtaaria luontoa (joista 611 hehtaaria on viinitarhoja).
Tilan siirtomaatyylinen päärakennus on 1900-luvun alusta. Kahden kerroksen korkuisesta aulasta kuljetaan niin ylös makuuhuoneisiin kuin talon aamiaistilaan ja salonkeihin. Kauniisti remontoidut makuuhuoneet ovat tyylikäs sekoitus vanhaa ja uutta. Kun huoneen ranskalaisen parvekkeen pariovet avaa, voi ihailla talon upeasti hoidettua puutarhaa palmuineen.
Tarapacan tila ei ole aina auki, vaan vierailuaika pitää sopia etukäteen. Mieluiten talo ottaa vastaan ryhmiä, joille se tarjoaa myös yöpymismahdollisuutta. Yövieraille on tarjolla aamiainen, mutta varsinaista ravintolatoimintaa tilalla ei normaalisti ole. Kaikki on kuitenkin neuvoteltavissa. Onpa pihalla kuulema joskus pidetty grillijuhliakin, kun suomalainen viinimatkailijaryhmä sellaista on kovasti osannut toivoa. Tilan rakennuksia voi myös vuokrata esimerkiksi häitä varten.
Tarapacan viinejä voi ostaa kellarin yhteydessä toimivasta kaupasta. Korkkipuiden siimeksessä nautittu lasillinen jää mieleen pitkäksi aikaa, sillä laaksossa ei kuulu kuin luonnon ja tilan ääniä – tuntuu kuin muu maailma olisi todella kaukana. Ja jos hyvä tuuri käy, pihalla voi törmätä tilan leppoisaan pääviinintekijään Sebastian Ruiziin, joka kertoo mielellään satokauden kuulumisia.
