Kesäkuun 19. on päivä, jolloin Yhdysvalloissa juhlistetaan orjuuden lopettamista. Juneteenth-niminen juhlapäivä sai kuluvana kesänä kansainvälistäkin huomiota, kun poliisiväkivallan uhriksi joutuneen George Floydin kuolemasta puhjenneet mielenosoitukset levisivät ympäri maailman ja myös Suomeen.

Vain muutamia päiviä Suomessakin järjestettyjen mielenosoitusten jälkeen naturalviinipiireissä alkoivat levitä huhupuheet nimekkään alkuviinituottajan mahdollisista kytköksistä rikoksiin, jotka kuulostavat pääpiirteittäin modernilta orjuudelta.

Alkuviinipiirejä järisyttänyt vyyhti liittyy Italian Pugliassa alkuviinejä valmistavan viinintekijä Valentina Passalacquan isää vastaan nostettuihin raskauttaviin syytteisiin, joihin kuuluu muun muassa orjatyötä muistuttavat rikosepäilyt.

Tarina ei ole millään tavalla yksiselitteinen, sillä Valentina itse ei ole syytettynä. Mutta viranomaisdokumenttien, sekä erityisesti viinijulkaisu Glou Glou Magazinen tekemän jutun pohjalta näyttäisi siltä, että Valentina olisi ollut vähintäänkin tietoinen isänsä teoista – tai sitten äärimmäisen naiivi.

Pakkotyöstä, kiristämisestä ja ihmiskaupasta kertovat uutisoinnit ovat poikkeuksetta järkyttäviä, mutta Valentina Passalacquan kohdalla järkytys ja reaktio tuntuivat korostuvan, sillä alkuviineihin itsessään liittyy vahva eetos siitä, että pullossa on jotain puhdasta ja aitoa.

Sittemmin tunnetut maahantuojat ympäri maailman ovat lopettaneet tai laittaneet tauolle yhteistyön Valentinan kanssa ainakin siihen saakka, kunnes lisätietoja tai tuomioita aikanaan saadaan.

Passalacquan Calcarius -brändin viinejä oli ehtinyt tulla Suomeenkin ennen kohun nousua.

Puhelimen päästä tavoitettu maahantuoja kertoi viinien saapuneen maahan samaan aikaan, kun erilaiset raportit epäillyistä rikoksista alkoivat kiertää netissä. Pullojen myynti ehdittiin Suomessa keskeyttää ennen kuin se alkoikaan.

Kyynisimmät meistä tietysti kuittaavat tarinan toteamalla jotain nasevaa Etelä-Italian tunnetusti mafiavapaasta hyvinvointisaappaan pohjasta. Tai sitten puheeksi otetaan kotimaan nepalilaiset ravintolat, thaimaalaiset marjanpoimijat, ukrainalaiset mansikkapelloilla tai Vantaan kilpailutetut siivouspalvelut.

Ja toki kyyniset olkiukot ovat ainakin osittain oikeassa. Orjan kaltaisessa asemassa oleminen ei ole kadonnut maailmasta eikä edes siirtynyt maantieteellisestä kauas. Niin kauan kuin yhteiskunnassa on ryhmittymiä hyväksikäytön mahdollistavassa asemassa, ei ilmiö katoa. Ja mikäli viranomaisilla ei ole tarvittavia resursseja valvoa yrityksiä, hyväksikäyttö voi jatkua vuodesta toiseen. Ja niin kauan kuin me kuluttajat reagoimme pääasiassa tuotteiden hintaan arvioimatta kokonaisuutta, on riistäjällä helppo työ onnistua.

Varsinkin maatalouden ja alkutuotannon valvonta aiheuttaa haasteita ja näiden kanssa on paininut myös kotimainen alkoholimonopolimme. Alko onkin sitoutunut kunnioittamaan kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia kaikessa liiketoiminnassaan ja edellyttää sitä myös kumppaneiltaan. Korkean riskin alueiksi Alko listaa Etelä-Afrikan, Chilen, Argentiinan sekä Välimeren rannikkoalueet.

Passalacquan tapaus on vain pisara tynnyrissä, mutta nopea ja voimakas reagointi varsinkin maahantuojien ja jakelijoiden puolelta on kuitenkin positiivinen asia. Toimijat ovat selkeästi valmiita viheltämään pelin poikki nopeasti – ja yksi skandaali riittää tuhoamaan viinitalon maineen ja markkinat. Tapauksella voi hyvässä lykyssä olla ainakin ehkäisevä vaikutus.

Myös viinijulkaisuilta ja viinijournalisteiksi itseään kutsuvilta voisi toivoa kriittisempää ja tutkivampaa näkökulmaa omaan työhönsä. Pelkkänä markkinointimegafonina toimiminen ei paranna yhdenkään ihmiskaupan uhrin asemaa tai aktiivisesti auta alan ongelmien ratkaisuissa.