Matkat

Serbia: Balkanin kiihdyttävä viiniveturi

25.03.2020 Mika Niiniranta + kuvat Susa Junnola

Balkanin viinibuumin vetureina ovat tähän saakka olleet Slovenia ja Kroatia, varsinkin alkuviineillään, mutta Serbia on tulossa takamatkalta mukaan. Nopeimmin mainettaan on kasvattanut Fruška Gora, matala vuorenlompare, joka kohoaa yksinäisenä Tonavan halkomalla laajalla alangolla. Luonto on tuottanut sen rinteille ainutlaatuisen mikroilmaston ja muokannut viiniköynnöksille poikkeuksellisen otollisen maaperän

Serbia – Täynnä uskoa ja asennetta

Fruška Goran edellisestä suuruuden ajasta on vierähtänyt pitkälti toista tuhatta vuotta, jolloin viininviljely oli viimeksi voimissaan Sirmiumiksi kutsutussa Rooman pohjoisessa provinssissa. Toki viiniä tuotettiin myös sosialismin aikaan, jolloin Jugoslavia oli litroissa mitattuna yksi maailman suurimmista viinintuottajista, mutta viinin laatu ei kestänyt silloin lähempää tarkastelua. Nyt tilanne on onneksi toinen. Luonnonmukaisuuden ja käsityöläisyyden nimiin vannovat uuden sukupolven tekijät ovat ottaneet ohjat käsiinsä. Laatu on nostettu määrän edelle ja tavoitteet ovat korkealla.

Serbia on edelleen toipumassa 1990-luvun synkistä vuosista. Jugoslavian hajoamissodan haavoja nuollaan vielä pitkään, mutta vastapainona maassa on roppakaupalla tulevaisuudenuskoa ja positiivista asennetta. Uusi 30–40-vuotiaiden sukupolvi on ottanut tehtäväkseen elvyttää alueen lähes kadonneen viinikulttuurin. Kolme serbialaista viinintekijää päästivät meidät tutustumaan asennetta pursuaviin viinitiloihinsa.

Serbia Fruška Gora

Miroslav Kovačevići – Tarmokas yrittäjä

Miroslav Kovačevićilla on monta rautaa tulessa. Hän on tarmokas yrittäjä, jonka viinitila tuottaa neljänneksen kaikesta Serbiassa myydystä viinistä. Hän on vastikään hankkinut uutta viljelymaata Fruška Goralta ja aikoo siirtyä kokonaan biodynaamiseen tuotantoon. Suurin osa tilan tuottamasta viinistä on edullista, muutaman euron hintaista pöytäviiniä, mutta parhaat viinit ovat kunnianhimoisia ja kovatasoisia.

Köröttelemme autolla hänen kanssaan kuoppaisia ja sadevesien uomiksi uurtamia pikkuteitä Fruška Goran laelle. Tiheä jalopuumetsä jää taakse ja pysähdymme paikkaan, jossa tarhat aaltoilevat alas rinnettä. Sato on vasta korjattu.

Miroslav vie meidät katsomaan tarhojen liepeiltä löytyvää kaivantoa, jossa alueen maaperä on näkyvissä siistinä poikkileikkauksena. Ylin kerros on savimaata, sitten tulee paksu kaistale kellertävää kalkkikiveä ja alimpana tummaa vulkaanista kiveä. Kerrosten syntymiseen on tarvittu kymmenen miljoonaa vuotta. Laavakivi on seurausta vulkaanisesta purkauksesta, joka nostatti saaren keskelle muinaista Pannonianmerta. Vedenalaisille rinteille kertyi kalkkia nilviäisten kuorista, ja lopulta meri vetäytyi kokonaan jättäen jälkeensä vain ympäröivän tasangon.

Serbia Fruška Gora Miroslav Kovačevići

”Suurin osa köynnöksistä on nuoria, vasta viime vuosikymmenellä istutettuja. Mutta kun ne ikääntyvät ja juuret lävistävät kaikki maakerrokset, viiniemme laatu vain paranee”, Mikoslav uskoo.

Hän luottaa lujasti biodynaamiseen viljelyyn.

”En halua myrkyttää maata, joka tuottaa meille elantomme. Sen sijaan haluan lisätä maaperän elinvoimaa istuttamalla köynnösten juurille suojakasveja.”

Tarhojen jälkeen ovat vierailuvuorossa tilan kellarit. Mikoslav ja hänen enologinsa Dušan Karas ovat väsymättömiä kokeilijoita. Tavoitteena on oma, tunnistettava tyyli. Viinintekijöiden uusimpana innostuksen aiheena ovat kellariin hankitut georgialaiset kvevrit, maahan upotetut keraamiset käymisastiat, joissa muhii oranssia kuorikontaktiviiniä.

Tällä hetkellä talon Edition S -viinit edustavat kiistatta serbialaisen viiniosaamisen huippua. Käytössä ovat klassiset rypäleet (Chardonnay, Sauvignon Blanc, Merlot ja Cabernet Sauvignon), joista on tehty varsin ryhdikkäitä, tasapainoisia viinejä. Kellarissa suoraan tynnyreistä maistellessa tammisuus tuntuu ylikorostuneelta, mutta valmiit pullotteet ilahduttivat tyylikkyydellään. Myös erikoisuutena tarjoiltu alkuviini-kuohari, josta hiivasakka poistetaan avaamalla pullo ylösalaisin veden alla, nostaa huulille tyytyväisen hymyn.

Djordje Stojšić – Mikrotuottaja autotallista

”Te olette siis ne suomalaiset toimittajat, joka ovat tulossa katsomaan, kuinka serbialainen karhu tekee viiniä”, vitsailee hymyilevä mustapartainen mies, Djordje Stojšić, kun olemme kolmesti ohi ajettuamme onnistuneet löytämään hänen minikokoisen ”chateaunsa” Šišatovacin kylänraitilta.

Kieltämättä karhumaisen oloisen Stojšićin viinitila Chichateau on perustettu autotalliin. Mies kertoo olevansa osa 90-luvulla Bordeauxissa syntynyttä mikrotuottajien Garagistes-liikettä. Hänellä on vain kolmisen hehtaaria köynnöksiä.

”Eikä kasvua ole suunnitelmissa.”

Toisaalta, Djordje on jo saavuttanut viineillään kulttimaineen Serbiassa, ja hänet on pestattu viinintekijäksi Erdevikille, yhdelle alueen suurimmista viinintuottajista. Chichateau jatkaa silti Djordjen omana projektina.

”Kunhan vain teet viinit huolellisesti ja teet ne sydämellä, ei viinitilan pyörittämiseen tarvita suuria rahoja”, hän sanoo.

Tarhoilla korjuutyöt on juuri tehty ja viini saatu käymään tallin terässäiliöihin. Pihalla häärii kolme miestä ja satatuhatta ampiaista, jotka ovat tulleet voimakkaasti tuoksuvan mäskin houkuttelemina. Tummanpunaista rypälemehua lasketaan letkulla avoimiin sammioihin, ja kuohuvaan pintavaahtoon sotkeutuu parvi uhkarohkeita ampiaisia.

Serbia Fruška Gora Djordje Stojšić

”Totta kai viinimme tehdään luonnollisesti. Miksi maksaisin kemikaaleista? Viininteossa on todella paljon hömppäpuhetta, ja moni myy viinejään naturaaleina, koska se on nyt muotia. Mikäs siinä, meidän viinimme ovat sitten supernaturaaleja.”

Djordjen rakkaus viineihin syttyi Yhdysvalloissa, missä hän kävi koulunsa ja työskenteli tarjoilijana julkkisten suosimissa ravintoloissa. Hän opiskeli viinilistat ulkoa, ja huippuviinejä jäi usein asiakkailta pöytiin maisteltavaksi. Niinkin saattoi käydä, että kanta-asiakas, esimerkiksi Sydney Pollac, tarjosi henkilökunnalle pullon Opus Onea. Djordje palasi Serbiaan ensin rahoitusalalle, mutta vaihtoi pian pukumiehen hommat viinitilaan.

Djordjen mukaan autotallissakin voi mainiosti tehdä laatuviinejä, ja isojen tuottajien rahat menevät yleensä aivan muuhun kuin itse viiniin.

”Miljoonalla eurolla voidaan markkinoida tuotetta ja tehostaa tuotantoa, mutta lopulta ne rahat eivät maistu sinun lasissasi. Autotallissa syntyy huippulaatua paljon halvemmalla”, Djordje provosoi.

Viininteon salat hän sanoo oppineensa netistä tilaamistaan kirjoista, mutta huumorilla höystetty itsevarmuus lienee myötäsyntyistä.

Chichateaun hitti on Pink Punk -rosee, jonka rypäleet ovat yhdellä, vajaan hehtaarin kokoisella tarhatilkulla sikin sokin kasvavien lajikkeiden sekoitus. Pink Punk on asenneviini, joka antaa hyvän kuvan tekijästään. Älykäs, provosoiva ja pirskahteleva, mutta pohjimmiltaan lempeä.

Djordje Bikicki – Alkuviinien tekijä

Djordje Bikicki on Djordje Stojšićin lailla viinintekijänä innokas vasta-alkaja. Ensimmäiset köynnökset hän istutti vuonna 2010, ja viininsä hän sai markkinoille vasta 2017. Djordjelle oli alusta asti selvää, että tuotanto tulisi olemaan mahdollisimman luonnonmukaista. Niinpä hän haki oppinsa Oskar Maurerilta, joka on tunnetuin serbialainen alkuviinien tekijä. Djordje toimii edelleen perheyrityksen, ympäristöhankkeisiin erikoistuneen insinööritoimiston, markkinointipäällikkönä, ja hän on myös suosittu DJ belgradilaisilla klubeilla. Kiireisen isännän puolesta tilan pyörittämisestä vastaakin enologi Jelena Burmudžija.

”Mitään muuta kuin luonnonmukaista tuotantoa ei tällä alueella voisi edes ajatella”, he vakuuttavat yhteen ääneen.

Bikickin viinitilan 26 hehtaaria rajautuvat luonnonsuojelualueeseen ja maan vanhimpaan kansallispuistoon. Satokauden viimeisiä käsin poimittuja rypäleitä tuodaan traktorin lavalla vastavalmistuneeseen puristamoon. Pensaisiin on jätetty vain jalohomeen tartuttamat tertut, joista aikanaan syntyy jälkiruokaviiniä.

Serbia Fruška Gora Djordje Bikicki

”Olosuhteet ovat täällä botrytikselle loistavat. Joki tuo aamusumua, joka edistää jalohomeen leviämistä, mutta samalla tuulet vievät liiallisen kosteuden mennessään ja rypäleet pääsevät myös kuivumaan”, Djordje sanoo.

Saamme tilan vasta pullotettuja viinejä maisteltavaksi pikkuruisen mökin patiolla, josta aukeavat huikeat näkymät Fruška Goran rinteitä pitkin laskeutuville viinitarhoille ja sinisen usvan keskellä laajaa tasankoa halkovalle Tonavalle. Syksyn rikkaat sävyt toistuvat lasien sisällössä, sillä kaikki tilan viinit on tehty kuorikontaktissa ja käytetty luonnollisilla hiivoilla. Niiden väri vaihtelee kevyestä meripihkasta hehkuvaan kupariin, ja mausta huomaa, että viininteko on työparilla hallinnassa.

Tilan oransseista löytyy intensiteettiä ja herkullista mineraalisuutta. Hallitsemattoman hapettumisen tuottamaa hyökkäävää makua niistä on turha hakea, sen sijaan paletilla on vivahteikkaita maamaisia aromeja ja loppumaun häivähdyksenomaista pippurisuutta, jonka viinintekijät kertovat olevan maaperästä johtuvaa ja tyypillinen ominaisuus kaikille alueen viineille.

Rypäleet ovat täälläkin pääosin kansainvälisiä lajikkeita, poikkeuksena harvinainen ”Crna Tamjanika”, paikallisen Muscatin lähisukulaisen punainen versio, josta syntyy aromaattista roseeta.

Lue lisää Serbian rypälelajikkeista:

Serbian rypälelajikkeet yllättävät

 

Vastaavia artikkeleita

Varpu Tiihonen: Puijon juurelta Andien kupeeseen

30.03.2020 Jukka Viitasaari + Kuvat Cristhian Cerda Cardoch

Asiantuntijoiden pääsiäisviinit

30.03.2020 Sanna Pöyry, Ilkka Sirén ja Kalle Naatula + Kuva Laura Riihelä

Serbian rypälelajikkeet yllättävät

25.03.2020 Mika Niiniranta + kuvat Susa Junnola