Matkat

New York City: Queens on makuja pullollaan

03.02.2020 Kalle Kirstilä + Kuvat Robert Seger

New York Cityn mielenkiintoisimmat maut löytyvät Queensista, jonka kaksi miljoonaa asukasta edustavat 150 eri kansallisuutta. Alueen suurin nähtävyys onkin sen upean värikäs arki.

TWA hotelli: Aikamatka menneisyyteen

Yksi Queensin uusimmista nähtävyyksistä löytyy John F. Kennedyn lentokentän yhteydestä. Lentoväsymys kannattaa karistaa Eero Saarisen suunnittelemaan entiseen lentoterminaaliin, joka toimii nyt hotellina. Maahantulon jälkeen TWA-hotelliin kulkee noin kymmenessä minuutissa ja mukavasti sisätiloja pitkin.

Vuonna 1962 Trans World Airlines, TWA, matkustajaterminaaliksi valmistunutta rakennusta pidetään yhtenä Saarisen ehyimmistä töistä. Väitetään, ettei rakennuksesta löydy yhtään suoraa kulmaa. Rakennus avattiin keväällä hotellina lähes kahden vuosikymmenen tyhjillään olon jälkeen.

Entisöinti on tehty pieteetillä ja remontti maksoi 300 miljoonaa dollaria. Rakennuksen aulan kauniita kaaria ja värimaailmaa ihaillessa tulee selväksi, ettei nykypäivän lentomatkustaminen vedä vertoja 60-luvulle.

Onneksi aina voi yrittää huiputtaa itseään. Aikamatkakokemus on viety hotellissa kiitettävän pitkälle: Aulassa soi Frank Sinatra ja virkailijoiden puvut ovat vintagea. Sama jatkuu huoneessa, pöydällä on klassinen bakeliittinen lankapuhelin ja vuoden 1962 Life-lehti. Huoneen hyvin varusteltu baarinurkkauskaan ei ole ihan tätä päivää. Sängyt onneksi ovat.

Hotellihuoneen ikkunasta avautuu näköala suoraan kiitoradalle, jonka melua ei ihme kyllä huoneisiin juuri kantaudu. Kiitorataa voi ihailla myös hotellin katolla lämmitetystä altaasta käsin tai allasbaarista cocktail-lasin läpi.

Hotellin arkkitehtonisesti näyttävin osa on kaksikerroksinen aula portaineen. Sen yhteydessä on myös Central Parkin kahden Michelin-tähden ravintolastaan tunnetun Jean-Georges Vongerichten Paris Café sekä pari muuta kahvilaa ja baari. Hotellin ruokapalvelut vaikuttivat ainakin lokakuussa vielä keskeneräisiltä – hauskasti lentokenttätiskeiksi naamioituja pop up -kioskeja löytyy ruokahallista vasta muutama.

Hotellin ravitsemusliikkeistä mielenkiintoisin löytyy sisäänkäynnin edustalta Lockheedin Constellation -koneesta. Cocktailbaari Conniessa voi nauttia muun muassa hotellin, toki ylihintaisen, signature-Martinin.

Aulan toisesta kerroksessa voi tutustua näyttelyyn, joka esittelee lentoemäntien ja -stuerttien pukuja eri aikakausilta. Nimekkäiden suunnittelijoiden käyttäminen oli itsestään selvää ja osa lentoyhtiöiden kilpailua aikana, jolloin hinnoittelun määräsivät kansainväliset tariffisopimukset. Lisää lentomatkustamisen historiaa löytyy konferenssisiiven aulasta, jossa esitellään esimerkiksi lentokoneruokailun mennyttä gastronomista loistetta.

Tutustumiskierroksen päätteeksi TWA-putiikista voi ostaa itselleen esimerkiksi tyylikkään verryttelyasun. Rakennukseen pääsee tutustumaan vaikkei hotellissa yöpyisi, ja se on avoinna myös lentokentän ulkopuolelta tuleville asiakkaille.

Twahotel.com

Astoria Seafood: Paras kalasaalis

Alun perin kreikkalaissiirtolaisten alueena tunnettu Astoria on yksi Queensin miellyttävimpiä paikkoja. Se on East Riverin rantaa kulkevine polkuineen kuin tehty päämäärättömään paseeraukseen. Lämpimänä päivänä eläkeikään ehtineet pariskunnat istuskelevat pienten talojensa pihapergoloiden varjossa kahvin tai ruoan ääressä kuin koti-Kreikassa konsanaan.

Astorian ja Long Island Cityn rajamailta löytyy myös Queensin varmin kalasaalis. New Yorkin kenties mielenkiintoisinta kalaravintolaa pitää kolmannen polven kreikkalainen kalakauppias Spyro Christakos. Oikeastaan Astoria Seafood on kulmakalakauppa, joka muuntui 10 vuotta sitten myös ruokapaikaksi selviytyäkseen bisneksessä. Kalat Christakos hakee Hunts Pointin valtavasta kalahuutokaupasta aamuöisin.

Astoria Seafoodissa kalaostokset- ja ateriointi tapahtuvat kätevästi samassa salissa. Keittiö sijoittuu koko seinän mittaisen tiskin taakse. Kalat löytyvät liikkeen peräosasta.

Toimintamalli on suoraviivainen. Muovipussi käteen ja keräämään kalat ja äyriäiset suoraan jäistä pussiin. Valikoimaa riittää sardiinista hummeriin ja Karibianmeren kaloihin. Tuotteet punnitaan ja päässälaskun jälkeen kerrotaan hinta, johon lisätään arvoitukseksi jäävä, mutta erittäin kohtuullinen, lisämaksu kalojen valmistamisesta.

Seuraavaksi valitaan valmistustapa. Vaihtoehtoina on grillaus, parilalla paistaminen tai uppopaisto rasvassa. Minkäänlaista ruokalistaa ei ole, joten lisukkeet valitaan ehdotuksesta – sitruunaperunaa, grillattuja kauden kasviksia ja parsaa. Kreikkalaista salaattia pitää ottaa myös, sitä on kulhollinen jokaisen pöydässä. Maksamisen jälkeen istutaan pöytään odottamaan.

Ruoat saapuvat kreikkalaiseen tavernatyyliin summittaisessa järjestyksessä pöydässä jaettavaksi. Kaikki on tuoretta, yksinkertaista ja herkullista – oliiviöljyä, valkosipulia ja persiljaa ei ole säästelty. Parille pikku mustekalalle, kuudelle kampasimpukalle, kahdeksalle reilun kokoiselle jättikatkaravulle, pienelle hopeaturskalle ja keskikokoiselle makrillille kertyy neljän lisukkeen ja vesien kanssa hintaa naurettavat 45 dollaria.

Alkoholia ei paikassa tarjoilla, mutta halutessaan voit tuoda omat viinit mukana. Iltaisin paikassa tiettävästi kohotetaan niin viini- kuin rakilasiakin. Varaudu viikonloppuisin odotukseen. Varauksia ei oteta.

Astoriaseafoodnyc.com

Corona Park: Louis Armstrong -kotimuseo

Queensin mielenkiintoisin käyntikohde – ainakin jazzin ystävälle – löytyy Corona Parkista rauhalliselta asuinalueelta. Jazzlegenda Louis ”Satchmo” Armstrongin kotimuseo koskettaa tarjoamalla harvinaisen intiimin näkökulman muusikon elämään ja sielunmaisemaan.

Kotimuseo kertoo myös alueen muutoksesta. Alun perin alue oli irlantilaisten, saksalaisten ja italialaisten siirtolaisten asuttama. Armstrongin muuttaessa sinne vuonna 1942 se oli afroamerikkalaisen keskiluokan naapurusto. Nykypäivänä asukkaista suuri osa on ecuadorilaisia ja koko Corona Park on vahvasti latinalaisamerikkalainen alue.

Persoonalliseen taloon voi tutustua opastetuilla 45 minuutin kierroksilla.
”Armstrongin tanssijavaimo osti asunnon aikanaan salaa pariskunnan asuessa vielä Harlemissa, jossa molemmat usein esiintyivät”, oppaamme Elaine kertoo.

Louis oli vannottanut vaimolleen, ettei halua asua omakotitalossa, mutta pariskunnan muutettua Queensiin, tuli talosta hänelle nopeasti rakas. Hän jopa vannoi, ettei koskaan muuta sieltä pois. Armstrongin ’What a wonderful life’ onkin ylistys naapurustolle, jossa New Orleansin köyhälistössä syntynyt muusikko asui elämänsä viimeiset 29 vuotta ja leski aina vuoteen 1983 asti. Yleisölle talo avattiin vuonna 2003.

Lucille-vaimon kekseliäästi sisustamasta talosta huokuu parin tyytyväisyys elämäänsä Corona Parkissa. Talon huoneet, kuten ultramoderni 50-luvun keittiö tai kaunis työhuone, esitellään Louis Armstrongin toimiessa kertojana. Armstrong jätti jälkeensä kaikkiaan 700 kelanauhallista kotinauhoituksia, isoin osin pariskunnan keskusteluja sekä päiväkirjamaisia huomioita. Valtava arkisto on lahjoitettu Queens Collegelle, joka on parhaillaan rakennuttamassa talon naapuriin isompaa vierailukeskusta, arkistoa ja näyttelytilaa. Armstrong osti jo elinaikanaan talonsa viereisen tontin, jolle hän perusti vaimonsa kanssa japanilaistyylisen puutarhan. Puutarhassa järjestetään toisinaan konsertteja.

Louisarmstronghouse.org

Roosevelt Avenue: Ruokakävely maailman ympäri

Roosevelt Avenue kulkee Queensin läpi Flushingista aina Long Island Cityyn saakka. Sitä kulkemalla hahmottaa aluetta ja katu toimii mainiosti myös ruokaretken ’runkolinjana’. Lauantai on eläväisin ajankohta ruokaretkelle, mutta tarjontaa riittää aina.

Aloita Corona Plazasta. Siitä eteenpäin aina Jackson Heightsiin asti katua voisi kutsua pan-american highwayksi – tarjolla on esimerkiksi meksikolaista, ecuadorilaista, kolumbialaista, perulaista, venezuelalaista, argentiinalaista ja brasilialaista keittiötä. Paikat palvelevat alueella asuvia, eikä turisteja juuri näy. Hinnat ovat kohtuulliset, eikä ruokia ole muokattu muukalaisten makuun. Englanninkieltä ei kuule. Asiat kuitenkin hoituvat, jos ei muuten, niin palvelemaan huikataan yleensä paikan nuorin eli Yhdysvalloissa syntynyt työntekijä.

Roosevelt Avenuen yllä kulkee metrolinja 7, joten meteli on melkoinen. Puhelinliikkeen edessä mainoskeikalla oleva laulaja päihittää kuitenkin taustamusiikkia pauhaavan vahvistimensa kanssa junankin. Nappaamme katukärrystä tostadat –pienet, paistetut, täytetyt maissitortillat. Loistavaa vihreää salsaa tulee annosteltua tiskiltä turhankin reippaasti. Janoa taittamaan seuraavasta kärrystä kuppiin asetellut hedelmät suolalla ja limetillä. Sitten on vuorossa napakat kahvit. Vihanneskaupan edessä nainen tekee isolla morttelilla guacamolea mukaan ostettavaksi. Matka jatkuu.

Espanjan La Ligan jalkapallo-ottelu on vetänyt baarit täyteen. Corona- ja Dos Equis -olutta myydään sangoittain, mutta nyt riittää yksi pullo. Ainakin aluksi. Kadulta ostettu guacamole ja vastapaistetut tortillalastut osoittautuvat herkullisiksi.

Iltapäivän ehdittyä jo pitkälle kolumbialainen El Arepazo -leipäpaikka kadulla olevine jakkaroineen houkuttelee elämän ensimmäiselle arepa-leivälle. El Arepazon paksun maissileivän sisään on ahdettu mustapapua, riisiä, possunkylkeä ja rapeaa nahkaa, keittobanaania ja salsoja.

Junction Boulevard -metroaseman kulmilla väkeä kerää ecuadorilaisten ruokarekkojen rypäs. Niiden ruokalistat vaikuttavat keskenään lähes identtisiltä. Suosituimpia ovat chevichet sekä pitkään haudutetusta possun lavasta kootut hornado-annokset.

Broadwayn risteyksessä espanjankieli vaimenee nopeasti. Maissileivät vaihtuvat momo-nyytteihin ja pakistanilaisen, bangladeshilaisen ja afganistanilaisen keittiön mausteisiin. Läheinen Elmhurst puolestaan tunnetaan huikeasta thairuoastaan. Päätämme kuitenkin kierroksen iltapalaan kulttimainetta nauttivassa Kabab Kingissä. Täyteen ahtautuneessa paikassa kebabvartaat maksavat 2–3 dollaria pöytään tarjoiltuna.

Metrolinja 7
Corona Plaza Station

Queens: Maalta mereltä ja ilmasta

Queensin maamerkkinä voi pitää valtavaa Flushing Meadows puistoa (jota kutsutaan myös Queensin Central Parkiksi) ja sen vuoden 1964 maailmannäyttelyyn valmistunutta Unisphere-teräsveistosta. Teräksisen maapallon vierestä löytyy Queensin taidemuseo, joka on ainoa vuoden 1939 maailmannäyttelystä muistuttava rakennus. Samalla alueella sijaitsee myös eläintarha, US Open -tennisturnauksesta tunnettu Billy Jean King -tenniskeskus sekä massiivinen Citi Field, queensiläisten suosikkijoukkue Metsin baseballstadion. Kahden metropysäkin päässä on Flushingin chinatown, jonka ruokakortteleissa voi maistella Kiinan maakuntien aidoimpia makuja tai erikoisuuksia.

Flushing Meadow puiston eteläreuna rajautuu Forest Hillsiin, jonka massiiviset asuinkerrostalot erottuvat kauas. Keskiluokkaisen ja varsin valkoisen alueen ylpeys on historiallinen stadion, joka on kesäisin vilkas konserttipaikka. Lisäksi Forest Hills tunnetaan tietenkin punkrockpioneeri Ramonesin kotipaikkana. Siitä tosin muistuttaa paikan päällä lähinnä laatta koulun edustalla sekä muraali rautatien alikulkukäytävässä. Forest Hillsin juna-asemalta pääsee esimerkiksi Jones Beachin rannoille tai aina Long Islandin päähän Montaukiin.

Queensin laajuudesta kertoo se, että toinen sen symboleista, East Riverin rannalla Long Island Cityssä sijaitseva historiallinen Pepsi-mainos, on 20 kilometrin päässä Unisphere-veistoksesta. Vanhat varastot ja autohajottamot saavat nyt väistyä vauhdilla Long Islandilla, kun alueelle nousee luksushintaisia asuintaloja. Hotelleja saattaa olla muutaman korttelin alueella rakenteilla useita. Niitä houkuttelee paitsi lyhyt matka Manhattanille, loistavat näköalat yli East Riverin Manhattanin silhuettiin.

Joelta käsin niin Queens kuin Manhattan avautuvat uudessa näkökulmassa. East Riveriä liikennöivät lautat kuuluvat julkiseen liikenteeseen. Niitä kannattaa hyödyntää etenkin, jos suuntana on Manhattanin eteläisin kärki tai Brooklyn, jonne liikenneyhteydet Queensistä ovat heikot. Lautan kyytiin voi hypätä esimerkiksi Astoriasta, josta reitti kulkee Roosevelt Islandin kautta aina Brooklynin eteläosiin. Roosevelt Islandilta Manhattanille kulkeva köysirata tarjoaa näköaloja ilmasta käsin.

Ferry.nyc -lauttaliput maksavat 2.75 dollaria eli saman verran kuin metro. Lippu sisältää 90 minuutin vaihto-oikeuden.

Los Angeles: Pidot enkelten kaupungissa

Vastaavia artikkeleita

Varjoisten kujien kiehtova Palermo

01.05.2018 Mika Niiniranta + Kuva Susa Junnola

Miami kaikilla mausteilla

15.01.2018 Petteri Lindholm + Kuvat Sami Piskonen

Berliinin parasta katuruokaa

04.04.2016 Pauliina Siniauer + kuvat Markus Henttonen