Viini

Kuohuvaa härkäviiniä – Torres toi markkinoille oman cavan

29.04.2019 Sanna Pöyry + kuva Sampo Korhonen

Perinteikäs Torresin viinitalo toi markkinoille oman cavan. Raikkaan hedelmäinen ja pirteän hapokas kuohuviini on sekoitus klassista cava-rypälekolmikkoa.

Perinteikäs Torresin viinitalo toi markkinoille oman cavan.

Miguel Torresin viinintekijätiimiä luotsaava Josep Sabarich istuu Klaus K -hotellissa kertomassa Sangre de Toro -tuoteperheen uutuudesta. Raikkaan hedelmäinen ja pirteän hapokas kuohuviini on sekoitus klassista cava-rypälekolmikkoa Parelladaa, Macabeota ja Xarel.loa.

”Hyvää cavaa ei voi tehdä ilman rypäleitä, joissa hapokkuus on kohdillaan. Koska viinintekijätiimissämme on 15 viinintekijää, tunnemme Katalonian maat läpikotaisin ja tiesimme, mistä saamme optimaalisen hapokkaita rypäleitä cavaamme varten.”

CAVA-RYPÄLEIDEN kasvumaiden ohella Torresilla käytetään runsaasti aikaa historiallisten paikallislajikkeiden kartoittamiseen. Miguel Torresin 80-luvulla aloittaman identifioimistyön myötä on löytynyt yli 50 ”uutta vanhaa lajiketta”, joita kasvoi Kataloniassa ennen viinikirvan hyökkäystä.

”Kun törmäämme rypäleeseen, jota ei ole Katalonian lajikkeiden listalla, istutamme sitä kolmeen kasvupaikkaan ja katsomme vuoden välein, missä se menestyy parhaiten.”

Uusien lajikkeiden ”keksimiseen” menee Sabarichin mukaan 7–10 vuotta, ja vasta muutama on osoittautunut lupaavaksi. Kokeiluihin ajaa myös ilmastonmuutos.

”Ilmastonmuutosta vastaan on kaksi vaihtoehtoa: joko siirrät viinitarhasi toisaalle tai mukaudut muutokseen esimerkiksi muuttamalla köynnösten sidontaa, kastelemalla tarhoja heinä-elokuussa tai käyttämällä erilaisia hiivoja. Myös lupaaviksi toteamamme historialliset lajikkeet kestänevät ilmastonmuutosta hyvin.”

PUHELIAS KATALONIALAINEN kertoo päätyneensä viinin pariin väärinkäsityksen kautta.

”Kemiantekniikkaa opiskellessani tutkin veden kierrättämistä ja lähdin Ranskaan saamaan lisäoppia. Perillä selvisi, ettei minulle ollutkaan harjoittelupaikkaa. Päädyin Pech-Redonin viinitilalle Narbonneen, ja valintani oli sillä selvä.”

Ranskasta jäi mieleen intohimoinen ja inhimillinen lähestymistapa viinintekoon.

”Viininteon perusperiaatteet ovat kaikkialla samat, mutta lisäksi tarvitaan ihmisen kosketusta, uteliaisuutta ja halua kokeilla.”

VAIKKA RANSKA teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen, Sabarich tervehtii ilolla uutta viinintekijäpolvea, joka on ylpeä omista lajikkeistaan ja agraariskulttuurisesta perinnöstään.

”Meillä Kataloniassa on tehty pitkään viiniä ranskalaisista lajikkeista ja kopioitu menestyksekkäitä viinitaloja. Nyt suuntaus on kohti paikallisuutta ja enologisia kokeiluja. Hyvä niin, koska kuluttajat etsivät uudenlaisia aistimuksia viinistä.”

Vastaavia artikkeleita

Haastattelussa Anna Puu: ”Maailma on menettänyt minussa täydellisen kitkijän”

02.07.2019 Riikka Huotari + kuvat Elina Simonen + Tyyli Juuli Hakkarainen

Myrsky kuohuviinilasissa – onko cava enää cavaa?

25.03.2019 Sanna Pöyry Kuvitus Sami Kaarakainen

Uudet viinit ruokakaupoissa

07.05.2018 Juha Berglund ja Elisa Johansson