Olen seurannut kevään aikana keskustelua etämyynnistä mielenkiinnolla. Etämyynnin kieltämistä ajava esitys on mielestäni syrjivä, joten halusin antaa keskusteluun oman lainopillisen näkökantani.
Sähköinen kaupankäynti on yksi kansalaisten laillisista vapauksista sisämarkkinoilla. Rajat ylittävän etämyynnin pitäisi siis olla yksi tärkeimmistä sisämarkkinoiden tarjoamista konkreettisista tuloksista (Direktiivit 2000/31/EY ja 2011/83/EU). Tästä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön (STM) työryhmä esittää yli 5,5 prosenttisten alkoholijuomien etämyynnin ja siihen liittyvän maahantuonnin, kriminalisoimista. Suomalainen kuluttaja ei siis saisi jatkossa ostaa toisen EU-maan verkkokaupasta kyseisiä juomia, mikäli myyjä huolehtii niiden kuljetuksesta. Esitys seuraa Visnapuu-ratkaisua (C-198/2014), mutta siihen näyttäisi päässeen lipsahtamaan epäjohdonmukaisuus tai jopa ristiriitaisuus.
Alkon kotisivulla mainostetaan verkkokauppaa, jossa ”voit vertailla, valita ja tilata juomia ja tarvikkeita yli 5 000 tuotteen valikoimastamme” ja ostokset toimitetaan ”myymäläämme tai noutopisteeseen”. Toiminta on siten rinnasteinen etämyyntiin: kuluttaja tilaa yli 5,5 prosenttisia alkoholijuomia (Alkon tai toisessa EU-maassa sijaitsevasta) verkkokaupasta ja myyjä järjestää ostettujen tuotteiden kuljetuksen noutopisteeseen. Koskei Alkolle sallittu ”etämyynti” liity tältä osin vähittäismyyntimonopolin yksinoikeuteen, esitettyä etämyynnin kieltoa muista EU-maista tulee arvioida tavaroiden vapaan liikkuvuuden kannalta.
Toteutuessaan järjestely muodostaisi kielletyn kaupan esteen: se asettaisi toisessa EU-maassa sijaitsevat verkkokaupat Alkoa huonompaan asemaan ja vaikuttaisi enemmän muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden myyntiin Suomessa. Kaupan esteiden kielto ei kuitenkaan ole ehdoton, koska se saattaa olla ei-taloudellisen edun, kuten kansanterveyden, tai pakottavien vaatimusten, kuten verotuksen valvonnan tehokkuuden, vuoksi oikeutettu.
Vaikka tavoitetta suuremman verokertymän jäämisestä Suomeen pidettäisiin oikeutettuna, yli 5,5 prosenttisten alkoholijuomien etämyynnin kiellon oikeasuhtaisuus herättää epäilyksiä.
Ensinnäkin, esitetyn järjestelyn syrjivyys ei saisi olla mielivaltaista vaan objektiivisesti perusteltua.
Toiseksi, on perin vaikea nähdä pätevää perustetta, miksei tavoitetta voitaisi saavuttaa samoilla ehdoilla kuin alle 5,5 prosenttisten alkoholijuomien etämyynnissä. Tällaisia ehtoja ovat a) myyjä rekisteröityy hyväksytyksi etämyyjäksi, b) myyjä maksaa tuonnista aiheutuvat verot ja c) myyjä luovuttaa alkoholijuomat ostajalle hyväksytyissä vähittäismyyntipaikoissa.
Tarjolla on siten vaihtoehtoinen toimenpide, jolla voidaan suojella tavoiteltua intressiä tehokkaasti, mutta joka ei edellytä etämyynnin ja siihen liittyvän maahantuonnin kriminalisoimista. Jos vähemmän rajoittavaa vaihtoehtoa ei valita, se merkitsee yleensä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.
Työryhmän esitys on siten hämmentävä. Etämyynnin volyymit ovat esimerkiksi matkustajatuontiin verrattuna lillukanvarsia. Hämmennystä lisää vertailu Ruotsiin. Siinä, missä Alkon vähittäismyyntimonopolissa on nyt neljä merkittävää poikkeusta (enintään 5,5 prosenttiset juomat kaupoissa, tilaviinien myyntilupa, käsityöläisoluiden myyntilupa ja ravintoloiden ulosmyyntioikeus), Systembolagetin monopoli on lähes täydellinen (ainoana poikkeuksena enintään 3,5 prosenttisten juomien vähittäismyynti ICA:ssa). Tiukasta alkoholipolitiikastaan huolimatta Ruotsi on kuitenkin järjestänyt alkoholijuomien etämyynnin – ja täysin valmisteverodirektiivin (2008/118/EY) 36 artiklan edellytyksin eli siis niin, että nimenomaan etämyyjä huolehtii juomien kuljetuksesta ostajalle. Sama ratkaisu olisi Suomessakin täysin mahdollinen ja huomattavasti paremmin sopusoinnussa sisämarkkinoiden perusperiaatteiden kanssa kuin nyt esitetty.
Seppo Puustinen
Brysselissä asuva juristi
