Tulisiko Iittalan keramiikka nimetä uudelleen saveksi, kysyy alkoholipoliittiseen ilmapiiriin kyllästynyt Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.

Kävin taas ulkomailla. Ei olisi pitänyt. Parin viikon aikana ehti jo tottua normaaliin elämään.

Kävin tapaamassa Cornas’ssa Alain Vogen yhtiökumppania Lionel Fraissea. Intohimoinen viinintekijä esitteli kellariaan. Tynnyreitä oli päällekkäin ja vierekkäin. Pimeääkin oli ja vaikeakulkuista. Suomalainen työturvallisuustarkastaja olisi saanut halvauksen.

Kellaritietokanta oli pahvilla seinässä. Käymistankit oli merkitty ympyröillä, joihin oli kauniisti kirjoitettu alkoholipitoisuus ja lämpötila eri päivinä. Pullohyllyn edessä lojui tikapuut, muutama säkki repsotti lattialla ja erilaisia koneita siellä täällä. Onneksi hymynaamoja jakeli vain iloinen isäntä eikä suomalainen pilkunviilaaja.

Kellarilta ajoimme tarhoille. Jokaisen maaperä on erilainen. Köynnökset kasvavat eri tahtiin. Leikkaus, maaperän muokkaus, oksien sitominen, lehtien poisto ja muut työt tehdään käsin, samoin sadonkorjuu.

Viinit olivat klassista Cornas’ta: Tuoksultaan rustiikkisia, mausteisia ja savuisia. Suussa ryhdikkäitä, kypsän tanniinisia, täyteläisiä ja hienosti tasapainoisia. Valkoiset leveitä ja täyteläisiä.

Vasta kotona muistin, että olin kutsunut viinejä väärällä nimellä. STM:n ja THL:n mukaan ne ovat alkoholia.

Pistäydyin myös Château de Beaucastelissa. 1600-luvun lopulla Pierre de Beaucastel nimitettiin Courthezonin kylän johtajaksi aurinkokuningas Ludvig XIV:n toimesta. Kirje on edelleen tallella.

Tarhojen pinta on kahden nyrkin kokoista kiveä. Köynnökset ovat puolen metrin korkuisia. Niitä hoidetaan yksilöllisesti käsin kuten Vogellakin. Tekijät ovat ylpeitä työstään. Nykyinen omistaja Perrinin suku aloitti luomuviljelyn 1950-luvulla. Rypäleet käyvät tammitankeissa ja kypsyvät käsityönä tehdyissä tynnyreissä.

Tilan viinit sananmukaisesti sulavat suussa. Ne ovat hienoja, täyteläisiä, mutta samalla elegantteja, suurenmoisia taideteoksia, jotka kestävät pitkää kypsytystä.

Mainitsinko jo, miksi STM:n johtajat näitä historian ja kulttuurin tuotteita kutsuvat? Alkoholiksi.

Ehkä voimme opetella uuden, ehyen ministeriö- ja THL-kielen. Iittalan keramiikka nimetään vastedes saveksi. Marimekon kankaat ja leningit ovat selluloosaa ja Fazerin konvehteja kutsutaan rasvaksi.