Viiden tähden ja yhden tähden palvelua

Miksi yksityisten ravintoloiden palvelu pelaa, mutta ketjukuppiloiden ei, kysyy Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.

23.11.2016 Mika Vanne

Mainos - Sisältö jatkuu alla
Mainos - Sisältö jatkuu alla

Miksi yksityisten ravintoloiden palvelu pelaa, mutta ketjukuppiloiden ei, kysyy Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.

blogi_artikkelikuva_mika_vanne_227x258pxVarailin tapani mukaan viime tipassa pöytää perjantai-illalle. Nopea vastaus suositusta yksityisomisteisesta ravintolasta kertoi, että kaikki muutkin halusivat sinne. Isäntä oli kuitenkin toiveikas: ”Tule katsomaan kahdeksan jälkeen – kyllä me joku pöytä varmaan keksitään.”

Tuskin pääsimme ovesta sisään, kun palveluilotulitus alkoi. Iloinen tervetulotoivotus, takit naulaan, pöytä oli valmiina, samppanjaa lasiin. Parissa minuutissa luotiin kotoinen olo. Päivän menu kuulosti huikealta: Kesän muistoja, lämmin keitto, sorsaa, kakkua ja mustikkaa. Ei tarvinnut listoja lueskella. Kaikki oli mietitty valmiiksi.

Ruoka oli loistavaa. Maut sointuivat, viineistä kehkeytyi keskusteluja. Osaaminen ja sen tuoma varmuus näkyi rentona seuranpitona. Vieraita kohdeltiin kuin hyviä ystäviä.

Pari viikkoa myöhemmin ketjuhotellin ravintolassa kuuden hengen pöytään lasit oli katettu neljälle. Alkujuomaa odoteltiin pitkään, vaikka vaihtoehtoina olivat lähinnä kuohuviini ja olut. Sovitusti lyhyt ruokalista oli kuin 80-luvun HM-baarista: kanaa, grillipihviä ja paistettua lohta. Alkuun keittoa ja jälkiruoaksi crème brûlée.

Viinit piti tilata tiskiltä. Oli punaista ja valkoista ja kuohuvaa. Hintakyselyyn tarjolija vastasi, ettei tiedä. Piti kysyä kollegalta. Onneksi saman kompleksin hotellin aulabaarissa oli vähän laajempi valikoima. Siellä sentään haluttiin myydä. Kympin viiniä viidellä kympillä.

Ruoka saapui. Keitto oli haaleaa, lohen kylkeen luvatut lämpimät kasvikset puuttuivat. Grillipihvi oli kuulemma kelvollista. Vesikannut pysyivät tyhjinä.

Syötyämme ihmettelimme, saisiko jälkiruokaa. Tarjoilija ei tiennyt. Keittiö oli kiinni. Mitäpä sitä turhaan myymään. Muutaman keittiössä käydyn neuvottelun jälkeen kokki lupasi armollisesti järjestää crème brûléet. Suodatinkahvin sai hakea tiskiltä. Espressosta ei kannattanut haaveilla.

Miten ketjukuppilalla on varaa sössiä helppo ryhmätilaus? Jossain varmaan joku osoittaa excelillä, kuinka ravintolanpito ei kannata. Yrittäjistä sopii ottaa mallia. Se kannattaa! Tai tilatkaa Sukula.

Lue myös

Charles Smith ja The Real Wine -viinipullot

Viini aidoimmillaan

Ikonisen viinintekijän Charles Smithin elämä on ollut seikkailu rock-kiertueilta viinimaailman huipulle. Uudella REAL Wine -brändillään ja Blossom Fury -rieslingillään hän etsii vastausta siihen, mitä viini on aidoimmillaan.

Viinien ABC – Tunnetuimmat rypälelajikkeet

Maailmassa viljellään tuhansia rypälelajikkeita, mutta vain harvat hallitsevat viinitarhojen pinta-alaa. Cabernet Sauvignon, Merlot ja Chardonnay ovat viinimaailman tunnetuimpien tähtien kärjessä. Sukella tunnetuimpien lajikkeiden maailmaan.

Mainos - Sisältö jatkuu alla
Roseenpunainen ja sesongin herkuilla lastattu Viinilehti on ilmestynyt. Etsi uusin numero kauppojen lehtihyllyiltä tai tilaa lehti kotiin.