Miksi yksityisten ravintoloiden palvelu pelaa, mutta ketjukuppiloiden ei, kysyy Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.

Varailin tapani mukaan viime tipassa pöytää perjantai-illalle. Nopea vastaus suositusta yksityisomisteisesta ravintolasta kertoi, että kaikki muutkin halusivat sinne. Isäntä oli kuitenkin toiveikas: ”Tule katsomaan kahdeksan jälkeen – kyllä me joku pöytä varmaan keksitään.”

Tuskin pääsimme ovesta sisään, kun palveluilotulitus alkoi. Iloinen tervetulotoivotus, takit naulaan, pöytä oli valmiina, samppanjaa lasiin. Parissa minuutissa luotiin kotoinen olo. Päivän menu kuulosti huikealta: Kesän muistoja, lämmin keitto, sorsaa, kakkua ja mustikkaa. Ei tarvinnut listoja lueskella. Kaikki oli mietitty valmiiksi.

Ruoka oli loistavaa. Maut sointuivat, viineistä kehkeytyi keskusteluja. Osaaminen ja sen tuoma varmuus näkyi rentona seuranpitona. Vieraita kohdeltiin kuin hyviä ystäviä.

Pari viikkoa myöhemmin ketjuhotellin ravintolassa kuuden hengen pöytään lasit oli katettu neljälle. Alkujuomaa odoteltiin pitkään, vaikka vaihtoehtoina olivat lähinnä kuohuviini ja olut. Sovitusti lyhyt ruokalista oli kuin 80-luvun HM-baarista: kanaa, grillipihviä ja paistettua lohta. Alkuun keittoa ja jälkiruoaksi crème brûlée.

Viinit piti tilata tiskiltä. Oli punaista ja valkoista ja kuohuvaa. Hintakyselyyn tarjolija vastasi, ettei tiedä. Piti kysyä kollegalta. Onneksi saman kompleksin hotellin aulabaarissa oli vähän laajempi valikoima. Siellä sentään haluttiin myydä. Kympin viiniä viidellä kympillä.

Ruoka saapui. Keitto oli haaleaa, lohen kylkeen luvatut lämpimät kasvikset puuttuivat. Grillipihvi oli kuulemma kelvollista. Vesikannut pysyivät tyhjinä.

Syötyämme ihmettelimme, saisiko jälkiruokaa. Tarjoilija ei tiennyt. Keittiö oli kiinni. Mitäpä sitä turhaan myymään. Muutaman keittiössä käydyn neuvottelun jälkeen kokki lupasi armollisesti järjestää crème brûléet. Suodatinkahvin sai hakea tiskiltä. Espressosta ei kannattanut haaveilla.

Miten ketjukuppilalla on varaa sössiä helppo ryhmätilaus? Jossain varmaan joku osoittaa excelillä, kuinka ravintolanpito ei kannata. Yrittäjistä sopii ottaa mallia. Se kannattaa! Tai tilatkaa Sukula.