Iski ilkeähkö kesäflunssa. Onneksi pienen kävelymatkan päässä työpaikaltani Rotterdamin suomalaiselta merimieskirkolta on mainio viinakauppa. Se on kaiken lisäksi kaunein alkoholipuoti, missä olen kuunaan asioinut: muistuttaa vanhaa hämyisää kirjastoa kattoon asti yltävine hyllyineen.

Puodin nimikin on suomeksi ”Viinakirjasto” tai ”Henkien kirjasto”, pirtun kantasanalla ”spiritus” kun on kaksoismerkitys. Alkoholin vaikutusta on aikanaan pidetty henkiolennon aiheuttamana. Kiinnostavaa muuten, että myös suomen sana ”löyly” merkitsi alun perin sielua ja henkeä. ”Löylynlyömällä” ei tarkoitettu liikaa saunonutta ihmistä, vaan hengen vaikutuksen alaista henkilöä.

Raahauduin Henkien kirjastoon hankkimaan totitarvikkeita. Ihaillessani rommihyllyä huomaavainen myyjä saapui tiedustelemaan, millaiseen tarkoitukseen rommia etsin, drinkkiinkö vai kernaammin sellaisenaan nautittavaksi. Vastasin, että kaataisin rommin karheaan kurkkuuni kuumalla vedellä laimennettuna ja maustettuna ripauksella hunajaa helpottaakseni flunssaista oloani.

Tähän tarkoitukseen myyjä suositteli ehdottomasti laivastovahvuista rommia. Kysyttyäni, mitä se sellainen mahtaa olla, sain viehkeän pikku esitelmän Englannin kuninkaallisesta laivastosta ja vahvoista viinoista.

Viinakaupan myyjä kertoi, miten entisaikain sotalaivastossa oli elintärkeää, että kastunut ruuti saatiin tarvittaessa syttymään. Siksi Englannin kuninkaallisen laivaston aluksiin otettavat alkoholit (miehistölle rommia, päällystölle giniä) testattiin märän ruudin kanssa. Jos kastuneen ruudin pystyi sytyttämään alkoholin avulla, se kelpasi laivaan. Jollei, viinakset jäivät laiturille, kun laiva lähti satamasta.

Vasta paljon myöhemmin opittiin mittaamaan nesteen alkoholipitoisuus tarkasti. Silloin selvisi, että laivastovahvuus on 57 alkoholiprosenttia. Nykyään avainsanat rommi- ja ginipullojen etiketeissä ovat joko navy strength tai gunpowder proof.

Vannoutuneille viinatietäjille tämä kaikki on epäilemättä peruskauraa, mutta tällaista enempi viinien kanssa lätrännyttä kohtasi tuolla hetkellä rotterdamilaisessa viinakaupassa suuri ilo.

Tuli mieleeni myös eräältä eläköityneeltä toisen polven merimieheltä kuulemani juttu, että kun miehistön jäsen entisaikaan pitkillä laivamatkoilla sattui kuolemaan, hänet haudattiin mereen. Mutta jos kippari heitti henkensä, ruumis säilöttiin loppumatkaksi rommitynnyriin ja haudattiin vasta maissa. Tästä syystä tämän emeritusmerimiehen isä ei kuulemma koskaan suostunut panemaan tummaa rommia suuhunsa. Kirkas kelpasi.

Suomessa valtion monopolia väkevämpien alkoholijuomien vähittäismyynnissä perustellaan usein valikoiman laajuudella, myymäläverkon kattavuudella ja henkilökunnan asiantuntemuksella. Ainoa lain mukainen perustelu Alkon monopolille on kuitenkin alkoholihaittojen vähentäminen suitsimalla alkoholin kulutusta. Tätä myönnytyksenä kieltolaille keksittyä perustetta ei julkisessa keskustelussa enää juurikaan käytetä, varmaankin siksi, ettei kukaan enää usko siihen.

Niinpä Alkon monopolia perustellaan mieluummin kaupallisilla ylivertaisuuksilla, joilla alkoholiliikkeen luulisi pärjäävän vapaassakin kilpailussa.

Lakiin kirjatut kansanterveydelliset syyt estävät nyt laivastovahvuisen rommin ostamisen Suomessa asiantuntevalta asiakaspalvelijalta pienestä yksityisestä viinakaupasta. Ei sitä tosin näytä monopolinkaan listoilla olevan, että se siitä valikoiman laajuudesta.