Eija Hakanen nostaa karsinan aidan yli ämpärillisen omenoita ja kiipeää itse perässä. Ei aikaakaan, kun ulkoa alkaa kuulua röhkimistä. Laitumella ollut lauma kiiruhtaa makupalojen kimppuun. Ja millaisia otuksia ne ovatkaan! Mangalitza eli villasika – jota ei pidä sekoittaa villisikaan – ei ole perinteinen pinkki tehotuotantopossu, vaan alkukantainen karvapeikko. Joidenkin omenaämpärin ympärillä röhisevien sikojen karhea turkki on takkuuntunut villeiksi luonnonrastoiksi.
Mangalitza on yksi Euroopan vanhimpia sikarotuja. Sen jalostus aloitettiin jo 1830-luvulla Itävalta-Unkarin alueella, mutta tehomaatalous ajoi rodun miltei sukupuuttoon. Suomessa mangalitzaa kasvattaa arviolta kymmenkunta maatilaa, joista yksi on Mänttä-Vilppulassa sijaitseva Niemiahon tila.
39-vuotias Eija Hakanen on maatilan emäntä jo neljännessä polvessa. Ennen karjankasvattajaksi ryhtymistään hän työskenteli kaupan alalla myyjänä ja myymälävartijana sekä Mäntän Serlachius-museossa, jonka asiakaspalvelussa hän edelleen työskentelee osa-aikaisesti.
”Kun vuonna 2015 tuli mahdollisuus sukupolvenvaihdokseen, en empinyt. Vanhempieni kasvattama lypsykarja laitettiin pois ja aloin pohtia, mihin tällaisen pientilallisen kannattaisi erikoistua. Harkinnassa olivat lampaat, ylämaankarja ja jopa sirkkafarmia suunniteltiin, kunnes kuulin sikarodusta nimeltä mangalitza. Kävin tutustumassa yhteen villasikojen kasvattajaan ja ihastuin saman tien”, Eija kertoo.
”Ja ovathan nuo kiharakarvaiset possukat aivan hurmaavia.”
Ravinteikas laardi
Ulkonäön lisäksi myös mangalitzan liha eroaa tavallisesta porsaanlihasta.
”Ruhossa on jopa 30 prosenttia rasvaa, ulkofileen päällä voi olla kymmenen sentin rasvakerros.”
Laardille on kysyntää, sillä sen koostumus on poikkeuksellinen: runsaasti Omega 3- ja 6-rasvahappoa ja suurimmaksi osaksi tyydyttymätöntä rasvaa.
”Tutut keittiömestarit, jotka käyttävät laardista sulatettua lardoa paistamiseen, kehuvat, ettei se räisky kuten voi.”
Erityislaatuinen lihakoostumus asettaa vaatimuksia myös ruokinnalle, sillä rasva imee sikojen syömän rehun sivumakuja herkemmin kuin tavallinen liha. Siksi Niemiahon tilalla rehu on kotimaista ja mahdollisimman puhdasta: suureksi osaksi omilla ja lähitilojen pelloilla kasvatettua ohraa, vehnää ja kauraa sekä valkuaisen lähteeksi hernettä ja härkäpapua.
”Minkäänlaisia kalajauhoja tai panimoiden ruisrankkeja ei meillä käytetä”, Eija sanoo.
Antibioottejakaan ei Niemiahon tilan siolle anneta.
”Tämä on hyvin terve ja karaistunut rotu, sitkeitä sissejä, jotka eivät välitä kovastakaan pakkasesta. Siat elävät ulkolaitumella ympäri vuoden, mutta toki pääsevät halutessaan navettaan tai lämpöeristettyyn sääsuojaan.”
Kallisarvoinen mangalitza
Niemiahon tilan tuotteita saa ravintoloista sekä liha-autosta, joka kiertää Tammelan torilla, Reko-ruokapiireissä ja markkinatapahtumissa.
”Auton neljän metrin myyntitiskiin mahtuu kaksi mangalitzaa. Paloitellun ruhon lisäksi myymme jatkojalosteita kuten makkaroita ja savustettuja tuotteita. Ja totta kai meiltä voi tilata myös kokonaisen tai puolikkaan ruhon. Myös tilalta voi noutaa tuotteita, kunhan sopii asiasta etukäteen.”
Mangalitza-sikojen kasvattaminen ei ole helppoa. Tehotuotettuun possuun verrattuna kasvuaika on pitkä, jopa kaksi vuotta, mutta suurin haaste on Suomen mangalitza-kannan pieni koko. Uusia geenejä pitää hankkia jopa Keski-Euroopasta saakka.
”Tämä on kallisarvoinen tuote, jota voisi verrata riistalihaan. Siksi possuista käytetään kaikki osat kärsästä saparonpäähän. Jopa kamarasta tehdään rapeita possunnahkalastuja.”
Tiesitkö?
Villasikojen tuotanto on ekologista, sillä ruho on kokonaisuudessaan hyödynnettävissä ruuanlaitossa.
Mangalitza maksaa karkeasti ottaen kolminkertaisesti tavalliseen possuun verrattuna. Esimerkiksi sisäfileen kilohinta on noin 45 euroa.
Mangalitza-possusta saatava puhtaan valkoinen laardi sisältää suurimmaksi osaksi tyydyttymätöntä rasvaa, ja sen rasvahappokoostumus päihittää jopa kookosöljyn. Laardia käytetään voin asemasta ruoanlaitossa ja leivonnassa, ja siitä voi sulattaa ja marinoida myös lardoa leivän päälle leikattavaksi.
Villasikoja ei keinosiemennetä vaan astuttaminen hoituu perinteisellä tyylillä. Niemiahon tilan yli 80 villasiasta vain siitoslinja on nimetty. Karjuja ovat Kalle ja Einari, emakkoja Iiris, Elvi, Siiri ja Saara. Muita sikoja kutsutaan hellittelynimillä kuten possukka ja mussukka.
