Kysymykseen voi vastata monella tavalla. Lyhyesti vastattuna: viini on samaa pakkauksesta riippumatta. Teknisempi vastaus on, ettei aivan. Laaja vastaus pohtii myös sitä, mitä samasta viinistä puhuminen oikeastaan edes tarkoittaa.
Viini on lähes poikkeuksetta sekoite eri viinieristä. Eri lajikkeet ja eri tarhat käyvät erikseen ehkäpä erilaisissa astioissa ja kenties eri hiivoilla. Viinieriä voidaan kypsyttää eri tavoin ja osaan voidaan lisätä happoja, tanniinia tai vaikka tammilastuja.
Suosituimpia viinejä myydään miljoonia litroja. Saman etiketin alla olevaa viiniä on siis sekoitettu eri eristä ja useampaan tankkiin. Kaikkea ei myöskään pakata yhtäaikaa, vaan osaa viinistä varastoidaan ennen pakkaamista.
Viinintekijä toki pyrkii pitämään kaikki erät samanlaisina, mutta pieniltä eroilta ei aina voi välttyä. Erot ovat kuitenkin yleensä niin pieniä, ettei kuluttaja niitä huomaa – varsinkaan, kun kuluttajalla on vain harvoin kahta pulloa tai hanapakkausta eri pakkauseristä samanaikaisesti maisteltavana.
Vuosikerrat ovat toki myös erilaisia ja joskus myös viinikaupan realiteetit tulevat esiin. Jos jonkun viinin suosio on suurempaa kuin on kuviteltu, voi olla, että tuottaja joutuu etsimään lisää viiniä, jotta viini ei lopu kesken, ennen kuin uusi sato saadaan markkinoille. Tällöin pyritään löytämään mahdollisimman samanlainen viinierä.
Käsite ’sama viini’ on siis hieman häilyvä, mutta ei tietenkään poikkeuksellinen muiden elintarvikkeiden joukossa.
Happi on viinille hyväksi ja pahaksi. Mitä enemmän viini joutuu kosketuksiin hapen kanssa, sitä nopeammin se ensin kehittyy ja sitten pilaantuu. Hapettumiselta viiniä suojataan yleensä rikkidioksidilla. Mitä enemmän viinissä on happea ja mitä enemmän happea jää pakatessa viiniin, sitä enemmän rikkidioksidia tarvitaan suojaamaan viiniä.
Hapettumisen vuoksi tärkein tekninen ero hanapakkaukseen (tai tetraan tai muovipulloon) pakatun ja lasipulloon pakatun viinin välillä liittyy juuri rikkidioksidin määrään. Viiniin lisätty rikkidioksidi sitoutuu viinissä olevaan happeen ja myös muihin ainesosiin muodostaen niin sanottua sitoutunutta rikkidioksidia. Lisäksi viiniin tarvitaan vapaata rikkidioksidia suojaamaan sitä pakkaukseen jatkossa pääsevältä hapelta.
Kun viiniä pakataan hanapakkaukseen, viinipussiin jää pakattaessa pieniä määriä ilmaa ja siten myös happea. Myös viinipussi itsessään läpäisee hieman happea koko elinkaarensa ajan. Lasipullo puolestaan tyhjennetään hapesta ennen pullotusta. Pullotuksen jälkeen happi voidaan poistaa myös pullon kaulasta ennen suljentaa. Pullotuksen jälkeen lasipulloon kertyy sulkimen läpi vain hyvin vähän tai ei lainkaan happea. Näiden erojen vuoksi lasipulloon tarvitsee lisätä vähemmän rikkidioksidia kuin hanapakkaukseen.
Rikkidioksidia ei voi lisätä määrättömästi, vaan sille on EU:ssa asetettu maksimirajat. Suuri rikkidioksidin määrä myös maistuisi viinissä. Tämän vuoksi hanapakkaustenkin rikkidioksidin määrät ovat maltilliset. Sen seurauksena viini säilyy hanapakkauksessa noin vuoden pakkaamisesta, punaviinit jonkun verran kauemminkin. Lasipullossa viini säilyy yleensä kauemmin.
Lähtökohtaisesti lasipullossa ja hanapakkauksessa on siis samaa viiniä. Ainakin saman verran samaa kuin kahdessa eri pakkauserän lasipullossa. Hanapakkauksessa on hieman enemmän rikkidioksidia kuin lasipullossa ja viini kehittyy siinä nopeammin kuin lasipullossa.
Yleensä lähellä pakatun hanapakkauksen hiilijalanjälki on merkittävästi pienempi kuin lasipullon. Siksi se on oivallinen pakkaus, pienestä rikkilisästä huolimatta, varsinkin nuorena ja raikkaana juotavaksi tarkoitetuille viineille.
