Italiassa viini nimetään joko alueen tai alueen ja rypälelajikkeen mukaan. Esimerkiksi Barolo on alue ja Nebbiolo sen lajike. Prosecco oli aiemmin poikkeus: alueella ja rypäleellä oli sama nimi. Viime vuosikymmenen lopussa rypäle ristittiin uudelleen, se sai nimen Glera.
Nimen muutoksen syy oli kaupallinen. Proseccojen suosion kasvu lähti liikkeelle 2000-luvun alussa. Apajille halusivat myös uuden maailman tuottajat. Esimerkiksi Australiassa Brown Brothers toi markkinoille oman prosecconsa.
Italiassa ryhdyttiin toimeen, jotta uuden maailman proseccojen leviäminen Eurooppaan saataisiin estettyä.
Ratkaisu oli nostaa koko Proseccon tuotantoalue laatuviinikategoriaan. Samaan tapaan kuin samppanjaa ei voi tehdä Champagnen ulkopuolla, myös prosecco-nimestä tuli alueen yksinoikeus.
Samalla rypäleen nimi piti vaihtaa, jotta Prosecco-nimeä ei voisi käyttää etiketissä rypäleen nimenä.
Tarkkaan puhuen Glera ei ole yksi lajike. Proseccon kylän liepeillä kasvaa useita perinteisesti proseccoksi kutsuttuja lajikkeita.
Nykyään viljelyksessä ovat 1800-luvulta lähtien tunnettu pyöreästä muodostaan nimen saanut Prosecco Tondo, 1900-luvun lopun tutkimuksissa löydetty ovaalin muotoinen Prosecco Lungo sekä Prosecco Nostrano eli ”meidän Prosecco”. Viinin tekoon lajikkeita käytetään sulavasti sekaisin.
DNA-analyysi on paljastanut klooneiksi luullut Proseccot eri lajikkeiksi.
Prosecco Tondo on geneettisesti sama lajike kuin kroatialainen Teran Bijeli. Sama geneettinen perimä löytyy myös slovenialaisilta lajikkeilta Briška Glera ja Števerjana. Italialaisten itselleen omima lajike saattaa siis olla kroatialaista tai slovenialaista alkuperää.
Prosecco Lungo tunnetaan Veneton ja Friuli-Venezia-Giulian alueella ainakin nimillä Tocai Nostrano ja Glera, joka on ollut yleisnimi useammalle Italian ja Slovenian rajaseudun lajikkeelle.
Prosecco Nostrano puolestaan on paljastunut Toscanan valkoiseksi lajikkeeksi Malvasia Bianca Lungaksi. Lajike tunnetaan myös nimellä Malvasia del Chianti. Sama lajike kevensi tiukkaa Sangiovesea paroni Ricasolen 1800-luvun puolivälissä kehittämässä punaisen Chiantin reseptissä. Nykyisin lajike on parhaimmillaan hitaasti kypsyvässä Vin Santossa.
Helmeilevä tai kuohuva prosecco tehdään yleisimmin Prosecco Tondosta. Lisänä saa olla 15 prosenttia paikallisia lajikkeita Verdisoa, Pereraa tai Bianchettaa. Laatuprosecco tuotetaan pienellä kukkulaisella Prosecco di Conegliano-Valdobbiadenen alueella, jossa rypäleet ovat hieman hapokkaampia ja aromaattisempia kuin tasangolla.
Käytännössä eri lajikkeet tuottavat melko samantyyppistä viiniä. Prosecco on kukkaista, hedelmäistä, hieman persikkaista, keskihapokasta, usein hieman makeaksi jätettyä kuohuviiniä, joka tehdään tankkikäymismenetelmällä.
Helppous ja keveys ovat Proseccon huimasti nousevan suosion salaisuus. Alkossa italialaisten kuohuviinien myynti nousi viime vuonna yli 20 prosenttia. Eikä ihme, sillä kuumana kesäpäivänä kylmä, kevyesti aromaattinen, hedemäinen ja kupliva Prosecco on mainio terassijuoma.
Prosecco di Conegliano-Valdobbiadenen alue pääsi vuonna 2009 Italian korkeimpaan laatuviiniluokkaan DOCG. Samalla koko muu Pohjois-Italian Proseccon tuotantoalue, jolla ei ollut laatuluokitusta, sai alemman DOC-statuksen.
Tankkikäymismenetelmällä tehdyn kepeän ja hedelmäisen kuohuviinin nostaminen samaan luokkaan Italian oikeiden laatuviinien tapahtui ilman sen suurempaa keskustelua.
Toki proseccon laatuun kiinnitettiin huomiota: Järjestelyn yhteydessä suurin sallittu satomäärä pudotettiin Proseccon DOCG alueilla 95:stä 90:een hehtolitraan hehtaarilta. Uudella DOC-alueella pudotus oli vielä suurempi 180:sta edelleen melko suureen 126 hehtolitraan hehtaarilta.
Samalla rypälelajike Proseccosta tuli Glera. Käytännössä harva asia muuttui. Proseccon alueen viineistä suurin osa on edelleen Prosecco Tondoa – siis Gleraa. Mutta myös Prosecco Lungo (eli Glera) ja Prosecco Nostrano (eli Malvasia Bianca Lunga eli Glera) ovat sallittuja.
Testaa nämä
