Viinin, laulun ja naisien ylistäminen on hedonistisen elämänasenteen miehinen kuvaus. Sana hedonismi tulee kreikan nautintoa ja mielihyvää merkitsevästä sanasta hedonee.
Filosofian historian tunnetuin hedonisti on 300-luvulla eKr. elänyt kreikkalainen filosofi Epikuros. Hän katsoi, että moraali ei perustu jumalien käskyihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen vaan myös moraalinen hyvä ja paha ovat puhtaasti mielihyvää ja mielipahaa.
Mikään varsinainen elostelija Epikuros ei silti ollut, vaikka hän opettikin hemmottelemaan itseään ilman syyllisyydentuntoa. Hänelle suurinta nautintoa oli lähinnä se, että ei sattunut. Epikuroksen mukaan kaikki nautinnot ovat pohjimmiltaan muunnelmia kivun puuttumisesta. Historian ironiaa on, että Epikuros itse kuoli erittäin kivuliaaseen virtsakivitautiin.
Epikuros ei nautintoa etsiessään tavoitellut mitään spektaakkelimaisia kiksejä. Hän ajatteli, että parasta elämää on lähinnä hyvästä ruoasta, viinistä ja ystävien seurasta nauttiminen. Sellaisena hänen elämänfilosofiansa muistuttaa Raamatun opetuksia Saarnaajan kirjasta.
Saarnaajan kirjan kirjoittaja antaa ymmärtää olevansa itse kuningas Salomo. Tutkijat ovat kuitenkin päätelleet, että teksti on kirjoitettu 900-luvulla eKr. eläneen Salomon jälkeen, ehkä juuri Epikuroksen aikoihin.
Kuka hyvänsä Saarnaajan kirjan kirjoittikin, hän kirjoitti sen elämässään kaiken mahdollisen saavuttaneen vanhuksen sulkakynällä. Tämä viisas vanhus oli elämänsä loppuvaiheissa tullut siihen tulokseen, että rikkauden, vallan ja maineen perässä juokseminen on yhtä turhaa kuin tuulen tavoittelu. Joka nimittäin rakastaa rahaa, ei saa sitä koskaan tarpeeksi, ja omaisuuden karttuessa karttuvat sen kärkkyjätkin. Vallasta taas on kaikenlaista vaivaa. ”Parempi on olla elävä koira kuin kuollut leijona”, hän kirjoitti.
”Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista.” Tämä taatusti raamatullinen neuvo sisältyy Saarnaajan kirjan opetuksiin.
Raamatun kirjoitusten joukossa Saarnaajan kirja on riemastuttavan pessimistinen. Siinä ylistetään vainajia, joiden ei tarvitse enää elää täällä kaikenlaisen vaivan keskellä. Kaikkein onnellisimmassa asemassa ovat Saarnaajan mukaan he, jotka eivät koskaan syntyneetkään. Sen sijaan meillä, joiden kovana osana on ollut syntyä ja elää tässä turhuuksien maailmassa, on niin vähän oikeita iloja, että niistä kaikista kannattaa nauttia hyvällä omallatunnolla.
Näin kirjoittaa Raamatun viisas Saarnaaja: ”Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä. Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.”
Luther ei ehkä ollut aivan yhtä pessimistinen kuin Saarnaajan kirjan kirjoittaja. Silti hänen tajunsa sekä elämän kovuudesta että hyvän seuran, hyvän ruoan ja hyvän juoman elämän kovuutta pehmentävästä vaikutuksesta nousevat aivan samoista ajattelun juurista. Eikä se Epikuroskaan ihan eri porukkaan kuulu.
Jaakko Heinimäki
Kirjoittaja on pappi, Viini-lehden kolumnisti ja Kirkko ja Kaupunki -median päätoimittaja.
