Marokon Marrakechissa yhdistyvät vuosisataiset perinteet ja modernit vaikutteet. Varaudu mosaiikkien ja värien kirjoon, basaarien kiivaaseen rytmiin ja ruokaelämyksiin.

Seikkailu hiekkadyyneillä

Erämaata halkovan viivasuoran tien reunalla nouseva hiekkapyörre antaa esimakua lähenevän aavikon kuumuudesta. Siellä täällä kasvaa palmuja pienissä ryppäissä, mutta matkan edetessä kuiva hiekka valtaa yhä suuremman osan näkymästä.
Vierailu Saharassa haukkaa kahdesta kolmeen päivää Marrakechin matkasta, mutta on ehdottomasti kuluneen ajan arvoinen. Autiomaahan järjestetään ryhmämatkoja, mutta kätevintä on varata yksityiskuljetus, jolloin voi itse päättää pysähdys- ja lounaspaikat. Hintaan kuuluu kuljetusten lisäksi majoitukset, aamiaiset ja illalliset sekä kamelikyyti aavikolla.

Ensimmäinen päivä kuluu Atlasvuoristoa ylittäessä. Serpentiiniteitä pitkin nousevan reitin varrella ohitetaan vuohien kanssa kulkevia paimenia, piskuisia vuoristokyliä sekä valtavia veden uurtamia kanjoneita. Vuorten takana tasangolla tie sivuaa ikivanhojen karavaanireittien varrelle nousseita rauniokaupunkeja ja kulkee Indiana Jones -elokuvien ja Game of Thrones -sarjan kuvauspaikkojen ohi. Ensimmäinen yö vietetään Kelaat M’Gounassa eli ruusujen laaksossa, joka elää ruusuveden tuotannosta.

Hiekka-aavikolle lähdetään seuraavana päivänä vasta myöhään iltapäivällä, sillä aavikon paahteeseen ei ole asiaa päiväsaikaan. Aluksi kamelin selässä pysyminen vie kaiken huomion. Kun parin tunnin matka beduiinileiriin pääsee vauhtiin, kamelin keikkuvaan käyntiin tottuu ja pian ympärillä avautuu taivaallinen näky: silmänkantamattomiin jatkuvia hiekkadyynejä, joiden ylle laskeva aurinko langettaa punaisen värin.
Hämärän koittaessa saavutaan beduiinien telttaleiriin. Keitaan suojassa suuren hiekkadyynin alla sijaitsevassa leirissä syödään oppaiden valmistama tagine-ateria, jonka jälkeen jää aikaa ihastella aavikon yötä. Öinen Sahara on todennäköisesti maailman hiljaisin paikka ja sen tähtitaivas maailman kirkkain.

Marrakech–Sahara-retki: 2–4 henkilöä / 300 euroa.
marrakechdesertexcursions.com

Aidon taginen salat

“Yhteen grammaan valmista sahramia tarvitaan jopa 200 maustesahramin kukkaa ja hurjan paljon käsityötä”, keltaista jauhetta ja sen raaka-aineita esittelevä Hasna El Filali kertoo kokkikurssin osallistujille. Maailman kalleimman mausteen lisäksi kurssilaiset pääsevät tutkimaan esimerkiksi kurkumajuurta, korianterin siemeniä ja erilaisia pippureita.

Yhden Marrakechin vanhimman ravintolan, La Maison Araben, kokkien pitämällä kurssilla aloitetaan mausteista, koska niillä on keskeinen rooli marokkolaisessa ruoassa. Tulisuuden sijaan annoksissa haetaan voimakkaita makuja.

Kurssilaiset valmistavat päivän menulla olevia kanataginea ja taktouka-salaattia, etualalla mallia näyttää pääkokki Ayda. Kokkisuvusta tulevan Aydan opit ovat peräisin isoäidiltä, joka oli Marrakeshissä asuneen ranskalaistaiteilija Jacques Majorellen kokki 1900-luvun alussa.
Mehevän kananrinnan salaisuus on valmistamiseen käytettävä perinteinen marokkolainen tagine-pata. Lieriönmallisen savipadan kantta pidetään vain pikkuriikkisen raollaan, etteivät annosta maustavan valkosipulin, säilötyn sitruunan ja korianterin aromit pääse karkaamaan.
Kanan muhiessa valmistetaan munakoisosta, kuorituista paprikoista ja kaltatuista tomaateista taktouka-salaatti. Salaatti saadaan mehukkaaksi ja pehmeäksi nuijimalla suikaloituja vihanneksia koko kypsytyksen ajan.

Kurssin päätteeksi osallistujat syövät valmistamansa annokset. Palanpainikkeeksi tarjotaan sitruksista ja hedelmäistä chardonnayta Marokon pohjoisrannikolta. 60 euroa maksavaan ja puoli päivää kestävään kurssiin sisältyy ruokien, juomien ja opetuksen lisäksi mukaan saatava tagine-pata.

La Maison Arabe: Derb Assehbi 1, Medina

Kylpy mosaiikkien alla

Kun suomalainen nollaa työviikon stressit saunassa, marokkolainen suuntaa hammamiin eli paikalliseen kylpylään. Piipahdus julkisessa hammamissa on mainio tapa sukeltaa marokkolaiseen kulttuuriin ja pestä katupölyt pois jaloista.

Hammamin matala mosaiikkikäytävä jakautuu ovella naisten ja miesten puoliin. Pukuhuoneessa riisuudutaan alusvaatteisille, jonka jälkeen marssitaan sisään kylpylän lämpöön. Pesijä Abdelrahman Haddad johdattelee ensikertalaiset keskimmäiseen kolmesta eri lämpötilan huoneesta. Ilma on kosteaa ja noin 45 asteista.

Tuokion rentoutumisen jälkeen asetutaan makaamaan kaakelilattialle. Haddad kaataa suuren saavillisen vettä päälle ja levittää paksua, mustaa oliiviöljysaippuaa iholle. Kun saippua ja hammamin lämpö on saanut vaikuttaa kymmenisen minuuttia, Haddad pukee käteensä pesuhanskan ja alkaa vimmatun hankauksen. Välillä hoito muistuttaa hierontaa tai kiropraktiaa, kun pestävää käännellään ja väännellään eri asentoihin, ja jäseniä venytetään ja naksautellaan. Vieressä peseytyvät marrakechiläiset vaihtavat kuulumisia ja hymähtelevät kokemattomien kylpijöiden hämmästeleviä ilmeitä.

Pesun lopputulos on ällistyttävä määrä kuollutta ihokerrosta ja rentoutunut olo. Haddadin pestyä ihon ja hiukset puhtaiksi, on aika pukeutua ja siirtyä marokkolaiselle saunakaljalle eli minttuteelle.

Antiikin Roomasta Marokkoon levinneissä kylpylöissä peseydyttiin alunperin ennen moiskeijaan menemistä. Nykyään marrakechilaisilla on suihkut omissa kodeissaan, mutta kylpylät ovat säilyneet suosittuina, ja niitä on kaupungissa muutaman korttelin välein.

Autenttisimman kokemuksen saa kadunkulmien julkisissa hammameissa, mutta hierontaa, aromaterapiaa tai kasvohoitoa kaipaava voi suunnata La Maison Araben ylelliseen spahan. Siellä hammam-pesu tehdään henkilökohtaisissa pienissä huoneissa, jotka on valaistu tunnelmallisesti kynttilöin.

Julkiset hammamit: sisäänpääsy 2 euroa, pesijä 10 euroa
Spa La Maison Arabe: Derb Assehbi 1, Medina. Hammam ja hoidot alkaen 25 euroa

Hermolepoa palatsin rauhassa

Marrakechin tunnelmallisinta majoitusta tarjoavat riadit eli entisiin yksityiskoteihin rakennetut ylelliset majatalot. Medinan eli vanhankaupungin laidalla sijaitsee yksi riadien kirkkaimmista helmistä, palatsimainen Ryad Dyor.

Marokkolaisessa kulttuurissa ei ole perinteisesti näytetty vaurautta ulospäin, joten ensimmäistä kertaa Dyoriin saapuessaan saa varautua yllätykseen. Ulkoseinät ovat samaa rapissutta muuria kuin kaikkialla vanhassakaupungissa, mutta sisään astuessa kujien rähjäisyys ja meteli unohtuvat kertaheitolla.

Ryad Dyor on rakennettu yli 200 vuotta vanhaan entisen maustekauppiassuvun kotitaloon. Seitsemän uniikkia huonetta ovat marokkolaisen käsityöperinteen taidonnäytteitä. Holvattuja oviaukkoja peittävät massiivipuiset antiikkiovet, seiniä koristavat kipsi- ja puukaiverrokset ja lattioilla lepää värikkäitä berberimattoja. Valo siivilöityy huoneisiin pistemäisten ikkunaruutujen ja pikkutarkkojen metallivarjostimien läpi.

Eniten aikaa kuluu majatalon viileällä sisäpihalla ja sitä kiertävien alkovien varjossa. Sisäpihan palmujen alla solisevan mosaiikkisuihkulähteen ääressä vietetyt illat ovat täydellistä vastapainoa basaarien ja kujien kiihkeälle elämänmenolle. Jos pää on pahasti pyörällä vanhankaupungin ihmisvilinästä ja mölystä, voi toisella sisäpihalla pulahtaa appelsiinipuiden varjostamassa altaassa.

Kattoterassilla tarjoiltava aamiainen on valmistettu sitkoisia leipiä, myslejä ja jugurtteja myöten paikan päällä. Mikä parasta, Dyorissa on tarjolla viiniä ja olutta, joita ei hevillä vanhastakaupungista löydä.

Ryad Dyor: Driba Jdida 1, Medina
2 hengen huone alkaen 120 euroa / yö

Vapautuneesti viinibaarissa

Tarjoilija Khalil Boumousa ei meinaa millään pysyä baaritiskin takana. Boumousalla riittää asiaa viinilasien äärellä istuville Rahmalle ja Mariamille sekä muille perjantai-iltaa Le 68 Bar a Vin -viinibaarissa viettäville.
“Asiakkaistamme noin kaksi kolmasosaa on marokkolaisia, loput ovat turisteja ja maassa asuvia ulkomaalaisia. Tunnen ison osan kävijöistämme ja monet heistä tuntevat toisensa”, Boumousa selittää läheistä jutusteluaan asiakkaiden kanssa naurun saattelemana.

Pari vuotta sitten avattu Le 68 on Marrakechin ainoita viinibaareja. Monissa ruokaravintoloissa on laadukkaat viinilistat, mutta Le 68 on ainoita paikkoja, johon tullaan nimenomaan lasilliselle. Vaikka enemmistö asiakkaista on paikallisia, ilmapiiri on kansainvälinen ja hyvin vapautunut. Perjantaina baarissa istuu useita naisseurueita, jotka siemailevat viiniä ja nauravat huolettomasti. Islaminuskoisessa Marokossa näky on hyvin harvinainen.
“Useimmat marokkolaiset eivät hyväksy alkoholin juomista, ja ilman aviopuolisoa tai miespuolista perheenjäsentä ravintolassa oleilevaa naista pidettäisiin useimmissa paikoissa maksullisena”, sanoo väitöskirjaa naisjohtajista Marrakeshin yliopistoon tekevä kolmekymppinen Hiba Souihel. “Suurimmaksi osaksi alkoholi on kuitenkin luokkakysymys. Vauraissa perheissä alkoholikieltoon suhtaudutaan usein huolettoman välinpitämättömästi, mutta tavallisten ihmisten keskuudessa perinteet säilyvät vahvoina.”

Le 68 on oiva paikka marokkolaisten viinien maistamiseen. Bourdeaux’laisen omistajan ja ympäri baaria suplikoivan Boumousan ylläpitämältä listalta löytyy runsas 15 paikallista viiniä ja lisäksi laaja valikoima ranskalaisia ja muita tuontiviinejä. Ruokalistalla on ranskalaisen keittiön klassikot pot-au-feusta sipulikeittoon.

Marrakechin kuumuudessa kannattaa kokeilla pirteitä vin grisejä eli harmaita viinejä, joita on listan marokkolaisista viineistä yli puolet. Vin grisit ovat vaaleita roseeviinejä, joiden haalea väri syntyy, kun rypäleiden kuorten annetaan olla kypsymässä olevassa rypälemehussa vain pikku hetken. Paikallisista viineistä erottuvat varsinkin Meknesin alueen raikkaan hapokkaat, kevyet ja helpot grisit ja roseet.
Varoituksen sana: jos on herkkä tupakansavulle, kannattaa valita paikka Le 68:n terassilta. Romanttista katunäkymää ei kannata odottaa, sillä terassia reunustavat tummat verhot. Niiden turvin Le 68:n vapautunut ilmapiiri ulottuu terassille asti.

Le 68 Bar a Vin: 68 Rue de la Liberté, Gueliz