Matkalla Kaliforniassa? Enää ei tarvitse lähteä Napa Valleyhin tai Sonomaan asti maistamaan paikallista viiniä. Autotalliviinien buumi on synnyttänyt San Franciscoon monta urbaania viinitaloa.

Ennen vuonna 1920 voimaan tullutta kieltolakia suurin osa Amerikan viineistä tehtiin keskellä kaupunkeja: New Yorkin ja San Franciscon kaltaisten suurkaupunkien tehdashalleissa ja varastorakennuksissa. Vasta viime vuosina viininteko on alkanut palata kaupunkeihin alkuperäisille juurilleen.

Sijainti keskellä kaupunkia palvelee sekä viininvalmistajaa että -juojaa: valmistajat ovat lähellä ravintoloita, kauppoja ja kuluttajia. Viininystävä voi piipahtaa tastingiin entistä helpommin ja useammin, ilman monen tunnin automatkaa pois kaupungista. San Franciscon urbaaneihin viinitaloihin järjestetään jopa maksullisia kävely- ja fillarointikierroksia.

Niin kutsutut autotalliviinit, garage wines, ovat osa samaa trendiä kuin pienpanimot ja pienjuustolat, jotka ovat niin ikään kovassa huudossa San Franciscossa.

Keskellä kaupunkia tehty viini on todellista paikallisviiniä. Parhaimmillaan kaupunkien viinitalot ovat kuin kulmakuppiloita tai kantabaareja, naapuruston yhteisöllisiä ja rentoja olohuoneita. Ne ovat myös poikkeuksetta yksityisten viiniharrastajien ja pienyrittäjien omistamia – toisin kuin monet Napan ja Sonoman viinitiloista, jotka ovat päätyneet suuryritysten ja sijoittajien haltuun.

Donkey & Goat: Perheyritys Oaklandissa

San Franciscon itäpuolelta Oaklandista ja Berkeleystä löytyy pientuottajien keskittymä. Hiljaisten teollisuusalueiden kätköissä on yli 20 pientä urbaania viininvalmistamoa. Yksi niistä on aviopari Tracey ja Jared Brandtin Donkey & Goat.

”Aiemmin tein työkseni tietokonesoftaa. Kun saimme lapsia, halusin alkaa tehdä jotakin todellista, jotain, jota voisin näyttää ylpeänä tyttärillemme”, Jared Brandt kertoo.

Pariskunta hyppäsi oravanpyörästä ja vietti vuoden Ranskassa viinejä opiskellen. Palattuaan he tekivät vuoden viiniä ystä-vien kellarissa, kunnes perustivat Donkey & -Goatin vuonna 2004. Vuodesta 2011 viinitalo on toiminut yliopistokaupunki Berkeleyssä, lähellä San Franciscoa.

”Teemme viinin niin luonnollisesti kuin mahdollista. Kiinnostavinta ja palkitsevinta viininvalmistuksessa on yhteys luontoon ja vuodenaikoihin. Nyt luonnonmukainen valmistustapa on jo yleinen, suorastaan muodikas, mutta meille se on ollut selvää alusta asti”, Brandt sanoo.

Missään valmistusvaiheessa ei käytetä viljeltyä hiivaa, bakteereja tai lisäaineita. Sulfiittia lisätään minimimäärä. Rypäleiden murskauksessa ei käytetä koneita eikä tynnyreissä nuorta tammea.

Yksi Brandtien teesi on, että rypäleet pitää poimia melko varhain.

”Meitä on kritisoitu liian aikaisesta sadonkorjuusta. Mutta jos rypäleet pääsevät todella kypsiksi, eri tarhojen erot kaventuvat ja rypäleistä katoaa hapokkuus. Ja nimenomaan eri viljelmien persoonalliset ominaispiirteet ovat se, mikä meitä viininteossa kiinnostaa.”

Donkey & Goat valmistaa vuosittain pariakymmentä eri viiniä, mikä on pienelle yritykselle paljon. Joka vuosi pariskunta tekee omia kokeiluja. Tänä talvena Brandtit ovat tehneet muun muassa roseeviiniä Syrah-rypäleistä ja niin sanottua oranssi-viiniä, eli punaviinin tapaan valkoisista rypäleistä valmistettua viiniä. ”Välillä kaikki menee viemäriin, välillä syntyy klassikko”, Jared virnistää.

Viininvalmistus on Brandteille todellinen työ eikä harrastus tai eläkeprojekti kuten monille muille. Sillä välin kun Jared antaa haastattelua, Tracey käy hakemassa perheen lapset koulusta. Ulko-oven vieressä on pulpetti, jonka ääressä tytöt alkavat tehdä läksyjään, kun vanhempien työpäivä vielä jatkuu.

1340 5th Street, Berkeley. Avoinna pe–su klo 14–18. donkeyandgoat.com

Bluxome: Viinibaari SoMassa

Iso halli kaikuu autiona. Maanantai-iltana Bluxome Wineryn tiloissa ei juhlita. Toisin on kesäperjantaisin, kun lähialueen teknologiatyöläiset saapuvat after workille ja kadunpätkä täyttyy ruokarekoista. Satavuotiaassa tehdashallissa järjestetään myös maisteluillallisia, pop up -tapahtumia ja ruokamarkkinoita. Bluxomen viinit onkin tarkoitettu seurusteluun ja mutkattoman ruoan kanssa nautittaviksi.

”Rakastamme yhden viinitarhan viinejä. Silloin kunkin tarhan ominaislaatu pääsee oikeuksiinsa”, kertoo Faith Lemon, joka hoitaa Bluxomen tiedotusta.

Kaikki rypäleet ostetaan Sonomasta, nimenomaan sen viileimpien alueiden tarhoilta. Onpa Bluxomella yksi omakin palsta, orgaanisesti viljelty Balinard Russian River Valleyssa. Valikoimaan kuuluu 14 viiniä, joista kahdeksan on pinot noireja.

Ennen vuoden 1906 isoa maanjäristystä San Franciscon kaupungissa oli melkein 100 viininvalmistajaa ja olutpanimoa. Monet niistä sijaitsivat nimenomaan Bluxomen kulmilla, nykyisin SoMaksi kutsutulla alueella. Ne, joita järistys ei tuhonnut, joutuivat viimeistään kieltolain myötä lopettamaan tai siirtymään maan alle. Vuonna 2010 perustettu Bluxome on ensimmäinen täysin toimiva viinitalo San Franciscossa sitten kieltolain, kertoo Lemon ansaittua ylpeyttä äänessään.

Luonnonvoimat ovat arvaamattomia. Vaikka maanjäristyksiltä on sittemmin vältytty, Bluxome joutui viime talvena sulkemaan ovensa useiksi viikoiksi maanjäristyksen takia.

Bluxomen perustaja Matt Reidy on kuudennen polven sanfranciscolainen. Reidy teki vuosia viiniä omassa autotallissaan, kunnes aika oli kypsä oman viininvalmistamon perustamiselle. Nyt Reidy työllistää jo kahdeksan henkilöä, joista viinintekijä Tyzok Wharton kiipeilee parhaillaan viinitynnyrien päällä mittaamassa viinien happipitoisuuksia.

”Metodimme on minimalistinen puuttuminen viinin valmistumiseen”, Wharton selittää. ”Tärkeintä on löytää parhaat rypäleet. Viininteko on uhkapeliä.”

Uhkapeliä, josta Wharton ja kumppanit selvästi nauttivat. Wharton hyppää alas tynnyriltä ja jatkaa töitään, vaikka ulkona päivä on jo kääntynyt illaksi.

53 Bluxome Street. Avoinna ti–su 13–20. bluxomewinery.com

A.P. Vin: Yhden miehen pinot noir

Kaikki alkoi yhdestä pullosta vuonna 1998. Andrew P. Vingiello oli vaimonsa ja vanhempiensa kanssa sunnuntailounaalla. Joku seurueesta sattui tilaamaan vuoden 1998 pinot noiria, joka oli tehty Santa Lucian ylängöillä Montereyssä kasvaneista rypäleistä.

”Se oli tajunnanräjäyttävä kokemus. En tiennyt, että kalifornialainen pinot noir voisi olla niin hyvää”, Vingiello muistelee.

Vingiello alkoi etsiä ja keräillä vastaavanlaisia pienvalmistajien monivivahteisia, luonteikkaita viinejä. Hän halusi ottaa selvää, mikä taika Kalifornian viineissä piilee.

Pankkialalla uraa rakentanut Vingiello alkoi opiskella viinejä, ensin seuraamalla ystävän sadonkorjuuta, sitten kokeilemalla oman viinin valmistusta. Ensimmäinen erä oli kooltaan vain 150 laatikkoa, mutta sai jo hyvän vastaanoton.

Neljä vuotta Vingiello käytti kaikki lomansa ja vapaa-aikansa viinintekoon. Vuonna 2005 oli aika tehdä lopullinen päätös: pankkiala sai jäädä.

”Halusin antaa viineille kaikkeni. Olin onnekas, koska löysin heti hyvät kontaktit, parhaat viinitarhat, joiden kanssa työskennellä.”

Nyt Vingiello tekee yhteistyötä kahdeksan pienen perhetilan kanssa, kaikki eri puolilta Kaliforniaa. Kaikki A.P. Vinin viinit ovat olleet yhden viinitilan pinot noireja. Vasta tänä vuonna markkinoille tulee edullisemman hintakategorian Upside-sekoitukset: valkoinen, punainen ja roseeviini.

”Halusin tehdä helpommin saavutettavia viinejä. Joskus ajattelen, että viiniteollisuus on itsensä pahin vihollinen. Haluan rikkoa muureja viinien ympäriltä. Aina ei tarvitse olla erityistä syytä, että voi nauttia lasin viiniä.”

Vaikka Vingiello on löytänyt oman kutsumusalansa, hän ei suosittele viinialaa kaikille.

”Koneista ja tekniikasta huolimatta perustyö on edelleen hyvin fyysistä. Työ on kuormittavaa ja stressaavaa. Kilpailu alalla on kova. Viininteossa pitää olla oikea kipinä, joka tulee suoraan sydämestä. Haluan ajatella, että joka pullossa on vähän minua.”

A.P. Vinin karut tilat umpikujaan päättyvän kadun varrella eivät varsinaisesti houkuttele kävijöitä. Vingiello nimittää itsekin yritystään leikillään underground-viinitaloksi. Matka Missionin kaupunginosan sydämeen on kuitenkin vaivan arvoinen, jos haluaa tuulettaa käsityksiä kalifornialaisista pinot noir -viineistä.

622 Treat Avenue, ei säännöllisiä aukioloaikoja, kysy maistelu- ja ostomahdollisuutta: andrew@apvin.com, apvin.com

Artikkeli on alun perin julkaistu Viini-lehden numerossa 4/2015