Kolumni. Ovatko ankean alkoholipolitiikan lähtökohdat yhä sotavuosissa, ihmettelee Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.
Maria Sidin haastattelu Kirkko ja Kaupunki -lehdessä pysäytti. Sidin ohjaama Äidinmaa-musikaali kertoo sodan vaikutuksista, jotka saattavat jatkua edelleen.
Talvi- ja jatkosotien aikana naiset hoitivat lapset, tukivat miehiä kirjeillään ja lempivät lomilla. Sodan jälkeen naiset lohduttivat ja lopulta pitivät aisoissa traumatisoituneita miehiä, jotka hukuttivat murheensa viinaan.
Sodan kauhut jäivät miesten mieleen. Puhua ei suomalainen mies saanut. Tunteiden osoittaminen tulkittiin heikkoudeksi. Kasvojaan ei voinut menettää.
Myös Timo Korhosen tuore dokumentti Sodan murtamat kertoo tarinaa sodan henkisesti runtelemista miehistä. Psykiatriseen hoitoon joutui sodan aikana lähes 16 000 miestä. Sotasairaalassa miehiä ei suinkaan hoidettu vaan nöyryytettiin lisää. Jopa kuolleina. Itsemurhan tehnyt joukkueensa tappioita hävennyt upseeri diagnosoitiin kuoleman jälkeen skitsofreenikoksi. Ei saanut paikkaa sankarihaudasta.
”Ei ollut sankari”, nyyhkii noin 80-vuotias tytär juuri valmistuneessa elokuvassa. Trauma on syvä.
Kotiin palatessaan monet olivat raunioina. Psykologia oli tuolloin lähes keskiaikaista, eikä psyykkistä hoitoa katsottu hyvällä. ”Yhteiskunta ei antanut lupaa purkaa tunteita. Terrori jäi pään sisään ja purkautui raivonpuuskina perheeseen tai veteraaniin itseensä”, dokumentissa haastateltu kertoo.
Moni sortui viinaan. Juovuksissa sotatarinat kerrottiin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Puolisoa ja lapsia pahoinpideltiin. Hoitoa ja terapiaa ei ollut.
Sidin haastattelu ja sotatarinat herättävät kysymyksiä. Mihin kaikkeen sotien henkisten traumojen unohtaminen ja kieltäminen johti? Luotiinko sillä myytti puhumattomasta viinaan menevästä suomalaisesta miehestä? Ja sallittiinko hiljaisesti alkoholinkäyttö terapian korvikkeena?
Oikeita vastauksia ei varmaankaan ole. Kenties vain lisää kysymyksiä – useammaltakin yhteiskunnan lohkolta. Alkoholilakia uudistettaessa voi kuitenkin miettiä, yritetäänkö ankeaa alkoholipolittiikkaa jatkamalla edelleen hoitaa Suomen puhumattomia, sodan traumatisoimia miehiä? Olisiko aika tunnustaa politiikka vääräksi ja ottaa oikeat hoidot käyttöön?
Kolumnia on päivitetty 23.3 klo 12.20 vastaamaan lehdessä ilmestynyttä.