Viinintekijä Julien Schaal ei pelkää kilpailua. Hänen mukaansa Alsacen pitää kamppailla markkinoilla omilla aseillaan. ”Kuiva riesling on jatkossakin Alsacen valtti.”

Julien Schaal edustaa Alsacen viinintekijöiden nuorta sukupolvea. Hänellä on viinitalo Jean Biecherin kanssa yhteisyritys, joka on erikoistunut Alsacen Grand Cru -tarhaviinien tuotantoon.

Schaal ei itse viljele rypäleitä, vaan ne kerätään noin 30 sopimusviljelijän tarhoilta. Vaikka Biecher & Schaal on keskittynyt kuivaan rieslingiin, kukin viini heijastaa oman kasvualueensa luonnetta.

Viini-lehti tapasi Schaalin Helsingissä järjestetyssä Alsace-tastingissa.

Alsace yhdistetään vahvasti kuivaan rieslingiin. Esimerkiksi pinot noirin viljelyala on noin kymmenen prosenttia. Kaipaavatko käsitykset Alsacesta päivitystä?

Pinot Noir ei ole niin näkyvä viinihyllyllä, sillä puolet rypäleistä menee crémanteihin. Se on ymmärrettävää, koska kuohuviinin kysyntä on juuri nyt kova, mutta tavallaan myös sääli. Näkisin mielelläni enemmän alsacelaisia pinot noireja – ja myös pinot blanceja.

Riesling on muotirypäleen maineessa. Miten tuottajan näet asian?

Rieslingin suosio näyttää olevan aika pohjoismainen ilmiö. Aiemmin rieslingiä pidettiin ”sommelierien viininä” ja on hauska nähdä, että kiinnostus on tarttunut kuluttajiin. Mutta en usko, että rieslingin kulutus nousee ikinä samalle tasolle vaikkapa sauvingnon blancin kanssa.

Mikä on rieslingin suosion kasvun suurin este?

Yksi haaste on se, että jäännössokerin määrä on eri rieslingeissä niin erilainen. Ravintoloissa sommelier auttaa viinin valitsemisessa, mutta viinihyllyllä asiakkaan pitää itse tietää, mitä hakee. Saksalaiset ovat osanneet brändätä omat alueensa erinomaisesti. Monet tietävät, että Rheingaun rieslingit ovat kuivia ja Moselin makeita. Myös Alsacen tulee olla johdonmukainen ja tarjota nimenomaan kuivia rieslingejä.

Monet ovat löytäneet rieslingin uuden maailman kautta. Onko se uhka vai mahdollisuus perinteisen alueen tuottajalle ?

No, vaikkapa Washingtonin alueen rieslingit ovat pääosin ”off-dry”, eikä niiden suosio siksi tuo vetoapua omille viineilleni. Ranskassa uuden maailman viineihin suhtaudutaan penseästi. Se on väärin, sillä ne myös luovat meille markkinoita. Esimerkiksi Australialla on vahva oma viinintuotanto, mutta silti puolet viineistä tuodaan ulkomailta. Ranskalaisilla viineillä on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.