Välillä rypäleet menevät sekaisin ammattilaisiltakin. Santa Ritan pääviinintekijä Andrés Ilabaca kertoo, kuinka 90-luvulla chileläinen Merlot osoittautuikin toiseksi lajikkeeksi.
Kuinka sinusta tuli viinintekijä?
Sattuman kautta. Rakastin koulussa biologiaa. Kun tuli aika päättää, mitä teen isona, näin tv:stä viinintekoa kuvaavan ohjelman, ja päätin, että tämä on minun juttuni.
Mikä on suosikkirypäleesi?
Rakastan Sauvignon Blancia, koska se on kiinnostava rypäle. Siitä voi tehdä sekä helpon että hyvin moniulotteisen viinin. Koska se on hieman oikukas lajike, se auttaa ymmärtämään myös muita lajikkeita. Punaisista suosikkejani ovat Cabernet Sauvignon ja Cabernet Franc.
Chile tunnetaan Carmenèresta. Mutta pitkään Chilessä luultiin, että lajike oli Merlot. Kerrotko kuinka sekaannus huomattiin?
Olimme saneet 1990-luvun puolivälissä Santa Ritaan tarhavierailulle ranskalaisen asiantuntijan. Kun hän ihasteli Cabernet Franc -köynnöksiämme, korjasimme, että ne kyseessä on Merlot. Hän jääräpäisesti intti lajikkeen olevan Cabernet Franc ja otti mukaansa näytteitä. Ne paljastivat myöhemmin lajikkeen Carmenèreksi. Koska lajike on myöhään kypsyvä ja varsin vaikeasti viljeltävä, on se lähestulkoon kadonnut viielästä Ranskasta.
Carmenèren maine ei ole kummoinen.
Se on 90-luvun peruja: rypälettä ei osattu kellarissa käsitellä oikein ja lopputuloksena monet viinit olivat kovia ja epämiellyttäviä. Nykyisin kypsistä Carmenère-rypäleistä valmistetut viinit ovat pääsääntöisesti hyviä ja matalan hapokkuutensa vuoksi varsin helposti lähestyttäviä.
Yksi viineistäsi on Petite Shirah’sta tehty lajikeviini Bougainville. Rypäle on harvinainen Chilessä. Miten viini syntyi?
Kun ryhdyimme tuomaan 90-luvulla uusia lajikkeita Chileen meille tarjottiin Syrah’n sijaan Petite Shirah’ta. Kokeilimme sen viljelyä pergola-tyyliin rakennetussa viinitarhassa, ja kun tulos oli hyvä, istutimme köynnöksiä myös perinteisiin rivistöihin. Pylväiden päälle istutetut köynnökset tuottivat silti maultaan parhaat rypäleet ja tuotimme niistä laadukkaan lajikeviinin. Vuodesta riippuen mukana on 5-13 prosenttia Syrah’ta, joka tuo viiniin runsautta.
Santa Rita on sitoutunut kestävään kehitykseen. Mitä se tarkoittaa viinintekijälle? Tärkeintä on käyttää vettä säästeliäästi. Kellarissa etsimme uusia tapoja vähentää energian kulutusta esimerkiksi viinin stabiloinnissa. Ympäristön lisäksi kestävän kehityksen periaatteet kiinnittävät huomiota myös ihmisten hyvinvointiin.
Millaisten projektien parissa työskentelet juuri nyt? Olemme paraikaa uusimassa köynnöksiä Alto Jahuelissa, Santa Ritan kotipaikassa Maipon laaksossa. Istutimme viime vuonna 80 hehtaaria, ja tänä vuonna 180, pääosin Cabernet Sauvignonia Köynnökset alkavat tuottaa parhaita rypäleitä vasta aikaisintaan kahdeksan vuoden päästä, mutta uskon, että työ kannattaa. Nyt me tiedämme jo ennakkoon, millaiseen viiniin kunkin palstan rypäleet menevät. Viininviljely ja viinin tekeminen ovat yhtä. Lopputuloksen näkee sitten vuosikertojen 2023 ja 2024 viineissä.
Olemme myös kokeilleet jättää valkoviinit suodattamatta hienoimpien punaviiniemme tapaan. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä kuluttajat eivät ole tottuneet suodattamattomiin valkoviineihin ja pitävät siksi niitä helposti virheellisinä.
Mikä on tärkein asia minkä olet oppinut viinintekijänä? Se, ettei yhtä totuutta ole. Nuorena sitä luulee olevansa kaikkitietävä. Vanhemmiten huomaa, että asiat ja olosuhteet muuttuvat, ja siihen tulee mukautua. Viinintekijän täytyy muuttua ajan myötä ja sopeutua kunkin vuoden tilanteeseen joka kerta uudestaan.
